sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lilima opastaa odottavia äitejä

Lilima tapaa työssään myös pienten lasten äitejä.
Järjestössämme 15 vuotta töitä tehnyt sairaanhoitaja Lilima kertoo:

Tarkastan työssäni raskaana olevia naisia, annan heille neuvoja, pidän rokotusohjelmaa lapsille ja naisille, seuraan lasten painon kehitystä sekä käyn syrjäkylissä pitämässä terveysopetuksia. Voin myös ottaa hemoglobiininäytteitä ja testata veriryhmän siltä varalta, että he joutuvat keisarinleikkaukseen.

Pidän työssäni siitä, että saan palvella raskaana olevia naisia ja kertoa heille, kuinka heidän odottamansa lapsi voi. Neuvon naisia ottamaan tarvittavat rokotukset ennen synnytystä, opetan heille merkeistä, jotka osoittavat, että he tarvitsevat hoitoa nopeasti, neuvon heitä menemään sairaalaan synnyttämään ja opetan, että heidän tulee syödä tarpeeksi raskauden aikana. Jos lapsi on väärässä asennossa tai ilmenee muita ongelmia, ohjaan naisen sairaalaan. Annan myös ehkäisyneuvontaa varsinkin sellaisille äideille, joilla on jo pari lasta.

Perinteisessä synnyttämistavassa on paljon ongelmia. Naiset eivät mene tarkistuksiin raskauden aikana. Jos heillä on korkea verenpaine, saatetaan heille vain sanoa, että se menee ohi synnytyksen jälkeen, mutta se voi olla vaarallista äidille ja kohdussa oleva lapsi voi kuolla. 

Joskus perheenjäsenet eivät päästä raskaana olevia naisia klinikalle. Minä menen siksi usein syrjäkyliin opettamaan naisia. Otan mukaan kuvia, joiden avulla opetan niin että lukutaidottomatkin voivat oppia helpommin. Kerron heille todella käytännöllisesti ja yksityiskohtaisesti, miten heidän tulee valmistautua synnytykseen. Opetan myös syrjäkylien perinteisiä kyläkätilöitä hygieniasta ja siitä, mitä heidän tulee ottaa huomioon synnytyksen aikana. Perinteisesti he eivät pidä hyvää huolta hygieniasta, vaan heillä saattaa esimerkiksi olla likaiset vaatteet päällä, kun he avustavat synnytyksessä ja synnyttävän naisen alla saattaa olla likaisia säkkikankaita. Opetan heille, että heillä tulee olla puhtaat vaatteet ja synnyttävä nainen voi maata puhdistetun muoviliinan päällä. Kerron myös, että he tarvitsevat keitettyä puhdasta vettä ja neuvon, miten napanuora katkaistaan hyvällä tavalla. On olemassa myös vääränlaisia uskomuksia. Esimerkiksi jotkut saattavat laittaa vastasynnyttäneen naisen ja lapsen huoneeseen palavaa hiiltä, joka savuaa. Sen uskotaan olevan hyväksi heille. Minä kerron, että se on haitallista. Lapsen pää saatetaan myös sitoa todella kireästi ja neuvon, että niin ei saa tehdä, se on lapselle pahaksi.  

Tänä aikana kun olen ollut terveyshankkeissa töissä, on tapahtunut myös paljon kehitystä. Aikaisemmin ihmisillä ei ollut vessoja ja kaikki tekivät tarpeensa tielle tai pellolle. Hankkeemme on auttanut monia rakentamaan oman vessan ja monet ovat myös itse tehneet itselleen kunnon WC:n. Nykyään kaikilla on vessat. 

Aikaisemmin ihmiset myös käyttivät likaista lampivettä mm. hampaiden pesuun ja ruoanlaittoon, mutta nykyään kylissä on kaivoja ja ihmiset ovat oppineet käyttämään niiden vettä ruoanlaittoon. 15 vuotta sitten klinikallemme tuli todella paljon ihmisiä, joilla oli vaikea ripuli, mutta nykyään niitä tapauksia ei melkein enää ole. Aikaisemmin lapsilla on myös paljon matoja, mutta nykyään ihmiset tietävät miten sitä voi ehkäistä. Yksi suuri ero on myös se, että aikaisemmin naiset saivat monta lasta, mutta nykyään keskimäärin vain kaksi. Lisäksi lapset ovat terveempiä, ja vaikka he tulisivatkin kipeiksi, he ovat vahvempia kuin ennen, koska saavat nykyään A-vitamiinia.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Piparibanglamaja


"Olisi kiva saada lähetyselämää jouluvalmisteluihin", tuumi Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala, ja tarttui tuumasta toimeen.

Tavallinen piparitalo muuntui joulukeräyksen tiimoilta piparibanglamajaksi. Samalla tuli tutuksi moni bangladeshilaiseen elämänmenoon liittyvä seikka. Ei muuta kuin näpertelmään ja heittämään luovuus peliin omaa jouluun taipuvaa kotia koristamaan, lahjaksi tai lähetysmyyjäisiin! 

Tulosta Kylväjän nettisivuilta valmiit ohjeet ja kaavat.



Piparibanglamaja

Intian kainalossa sijaitsevassa Bangladeshissa asuu noin 160 miljoonaa ihmistä runsaan Lapin läänin kokoisella alueella. Maaseudulla suuri osa väestöstä asuu savesta tehdyissä taloissa. Kylväjän kylien kehitysohjelma on tuonut käytännön apua tuhansille köyhille savitaloissa asuville ihmisille.

 

Tarvikkeet

piparitaikinaa (2 pakettia valmista piparitaikinaa tai itse tehtyä taikinaa)

sokeria
valkuainen
2-4 dl tomusokeria



Koristeluun esim.                                   

sokerimassaa
elintarvikevärejä
kaakaota
mantelilastuja, kookoshiutaleita tai Fudge-kuutioita
suklaata


Valmistus

Tee piparibanglamajan seinät (2 kpl sivuseiniä ja 2 kpl päätyseiniä, joista toiseen leikataan oviaukko), katto (2 kpl) ja ovi sekä haluamasi määrä pihapiirissä olevia elementtejä alla olevien kaavojen mukaan. Kauli piparitaikinasta alusta, jolle mahtuu banglamaja ja pihapiirin väki. Bangladesh on maailman tiheimmin asuttu maa, joten ei haittaa, vaikka pihapiiri tulee täyteen. Paista piparit 175 asteessa. Koristele piparit esimerkiksi alla olevia vinkkejä hyödyntäen.

Kokoa talo ja liimaa pihan elementit sulatetulla sokerilla.

Seinät ja ovi

Banglamajojen seinät ovat yksinkertaisia, koristelemattomia saviseiniä. Juhla-aikaan seiniä ja ovia koristellaan usein kalkilla tai punaisella savella. Kuvissa olevissa piparibanglamajoissa on valkoinen raita seinän alaosissa ja ikkunoiden ympärillä. Ovet on koristeltu kiemuraisin kuvioin.

Bangladeshissa savitalojen seinillä on usein kuivamassa lantapaakkuja, jotka käytetään kuivuttuaan avotulella puun lisänä. Yleensä lantapaakut painetaan kuivumaan sivuseinille alhaalta alkaen tai puiden kylkeen.  Piparimajaan ’lantapaakut’ on helppo tehdä suklaarusinoista.


Katto

Banglamajojen katot ovat olki- tai peltikattoja. Näissä kuvissa olevien piparimajojen olkikatot on tehty raastimella raastetuista fudge-paloista. Yhden majan katto on suklaalastuista. Helpompi versio syntyy kookoshiutaleista tai mantelilastuista. Liimana on käytetty kaakaolla tai elintarvikeväreillä värjättyä valkuais-tomusokerikuorrutetta, jolla katto on päällystetty ennen olkien painelua siihen. Peltikattoa voisi kokeilla esimerkiksi sokerimassasta. 


Vuohi, lehmä, kyyhkyset ja kyyhkyslakka

Piparimajan pihapiirissä käyskentelee lehmä, vuohi ja kyyhkysiä. Ne on helpointa koristella tomusokerikuorrutteella.

Usein kyyhkyslakka riippuu ulkoverannan sisäkatossa ja kyyhkyset pesivät siinä jokainen omassa kolossaan. Kyyhkyslakka voi olla myös pihamaalla, niin kuin näissä piparimajoissa. Vuohi ja kyyhkyset on saatu Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeen säästöryhmän kautta. Niistä köyhä maaseudun perhe saa proteiinipitoista ravintoa ja lisätuloja. Tänä vuonna sinullakin on mahdollista antaa bangladeshilaiselle perheelle lahjaksi vuohi tai kyyhkyslakka. Lue lisää vuohista ja kyyhkysistä.


Kaivo

Kylän yhteinen kaivo on sijoitettu tämän majan pihaan. Palmut pihapiirissä sen sijaan ovat tavallinen näky.

Palmupuun vihreä lehvästö tehdään sokerimassasta: Kauli vihreä tai vihreäksi värjätty sokerimassa ohueksi levyksi. Leikkaa siitä hieman palmun lehvästöä suurempi pala. Levitä piparin lehvästön päälle liimaksi kerros tomusokerikuorrutetta (kaakaolla värjätty on varminta, jos sitä pursuaa palmun taakse). Painele sokerimassalevy varovasti tomusokerikuorrutteen päälle. Leikkaa lehvien väliin halkeamat, jotta saat taitettua sokerimassalevyä hieman myös palmupiparin reunoille ja jopa taakse. Leikkaa tai revi ylimääräinen sokerimassa pois. 

Pyöräytä ylimääräisistä palasista pieni kasvi ja istuta se maahan sulatetulla sokerilla tai tomusokerikuorrutteella. Kukkia voi tehdä esimerkiksi punaisesta sokerimassasta, koristelugeelistä tai tomusokerikuorrutteesta.

Palmun runko tehdään kahdesta osasta. Palmun taakse runkoa vasten liimataan puolikas runko, jotta palmusta tulee ikään kuin kolmijalkainen, jolloin se pysyy tukevammin pystyssä. 


Bangladeshilainen nainen

Bangladeshissa naisten asuna on sari, pukineeksi kiedottu 5-6 m pitkä kangas. Sarin toinen pää kulkee toisen olkapään yli ja toisen olkapään peittää sarin aluspusero. Ruskeat aluspuserot on tehty kaakaolla värjätystä tomusokerikuorrutuksesta. Punainen aluspusero on koristelugeeliä. Keltainen ja ruskea sari on tomusokerikuorrutusta. Vihreä sari on tehty kaulitusta sokerimassasta, joka on liimattu pipariin tomusokerikuorrutuksella. 

Maa

Jos maapohja halkeaa, ei haittaa, koska talvella kuivana aikana maahan tulee railoja.

torstai 17. marraskuuta 2016

Mongolialaiset äidit: Oyana


Mongolian-lähettimme Marija haastatteli keväällä mongolialaisia äitejä yhteistyössä valokuvaaja Jussi Valkeajoen kanssa. Jussin ottamista kuvista on koottu näyttely ”Mongolialaiset äidit”, jota voi tilata paikkakunnalleen Kylväjän toimistosta kylvaja@kylvaja.fi. Muut neljä haastattelua ovat luettavissa huhti-syyskuun blogeista.

Oyana

Aurinkoisena huhtikuun päivänä istuimme violetiksi sisustetussa huoneessa. Oyanan perhe vuokraa omilta anoppivanhemmilta yhden huoneen talon toisesta kerroksesta. Huoneen yhdessä kulmassa on iso parisänky, keskellä huonetta moderni televisio ja sohva. Nuori perhe istuu lattialla syömässä buutseja. Mongoliassa on vain muutamia ruokia, joita syödään päivittäin. Yksi niistä on buutsit, taikinanyytit, joissa on sisällä lihaa. Ehdimme opiskella mongoliaa vain muutaman kuukauden, mutta keskustelu nuoren perheen kanssa sujuu vaivattomasti. Meillä onkin paljon yhteistä. Usko ja perhe. 

Tutustuimme tähän perheeseen seurakunnassamme kolme vuotta sitten. Perheen isä Nomin on ollut melkein alusta asti seurakunnan toiminnassa mukana. Kun tuli aika mennä naimisiin, hän löysi kauniin Oyanan. Muutaman vuoden kuluttua heille syntyi pieni tyttö Ebe.
Tapaamisen aikana tilanne on todellakin erilainen kuin kolme vuotta sitten. Nomin on rakennusinsinööri, vaimo on kemisti. Kolmen vuoden aikana perhe on saanut ikioman kodin. He saivat ostettua mukavan kaksion samoista taloista, joita Nomin suunnittelee. Kaksi vuotta sitten heille syntyi toinen lapsi. Poika Mungaltar on Oyanan suosikki. Hän on äidin kulta. 

Oyanan mielestä ei ole mitään parempaa kuin oma perhe. Oyana toivoo, että hän voisi olla paras äiti omille lapsilleen. Nuoren perheen periaatteena on, että molemmat vanhemmat osallistuvat kotiaskarteisiin. Nomin siivoaa lattiat ja pesee astiat, kun palaa töistä. Mongolialaisessa kulttuurissa lapset menevät jo pienenä päiväkotiin. Vanhempien mielestä lapset saavat sieltä tarpeeksi kasvatusta, opetusta ja leikkiä. 

Kotona Nominin ja Oyanan perheessä kaikki lelut ovat parvekkeella. Lapset itse hakevat leluja sieltä sisälle. Tässä perheessä ei lueta kirjoja lapsille. Nuori perhe uskoo, että kaikki opitaan koulussa. Päiväkodin jälkeen lapset katsovat lastenohjelmia. Mongoliassa on aika yleistä, että televisio on päällä yöhön asti. Lapset katsovat kaiken, mitä vanhemmatkin.

Monet äidit eivät osaa rauhoittaa lasta raivoamisen aikana. Usein vanhemmat vain nauravat lapsille. Hymy ei tarkoitta loukkaamista, vaan rakkauden osoitusta. Mongolit rakastavat lapsiaan. Itkun aikana lapset näyttävät todella suloisilta, niinpä hymy tulee helposti esille. Itkun aikana tarjotaan myös paljon karkkia ja limsaa. Monien lapsien hampaat ovat mustia ja reikiintyneitä. Nomin ja Oyana ovat oppineet meiltä sokerin huonot puolet ja korvaavat karkit halilla.

Perheen unelmana on päästä ensi vuonna opiskelemaan Australiaan. Molemmat vanhemmat lopettivat työnsä ja menivät opiskelemaan englantia. Ensi syksynä pääsykokeiden jälkeen on suunnitelmana lähteä kaukaiseen maahan. Nomin-isä on luvannut maksaa kaikki opinnot ja elämisen.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Yhtä juhlaa

Kylväjän Mongolian-lähetti Mika Laiho kirjoittaa viimeaikaisista juhlista Mongoliassa:
 

Yhtä juhlaa oli taannoin Kylväjän kesäpäivien tunnuksena. Täällä Mongoliassa vietimme
lokakuussa Kylväjän paikallisen rekisteröinnin 15-vuotisjuhlia Ulaanbaatarissa, ja ensi viikolla vielä
jatkamme Arhangain läänissä. Olemme rekisteröityneet avustus- ja kehitysyhteistyöjärjestönä.
Tässä juhlahumun huumassa olemme myös selvittäneet olisiko meidän mahdollista saada luvat
myös seurakuntien tukemiseen, asia on edelleen työn alla. Niin tai näin, yhteiset juhlat ovat täällä
todella tärkeitä!


Päätapahtumaan olimme kutsuneet ystäviä ja yhteistyökumppaneita vuosien varrelta. Oli todella
mukava tavata monia tuttuja vuosien varrelta, hienoa kun olivat päässeet juhliimme. Ohjelma oli
suunniteltu ruokailun lomaan. Mielenkiintoinen oli mm. kuurojen tanssiesitys. Omalle ja kotimaan
toimiston vieraidemme Tanelin ja Rowanin osalle tuli juhlapuheiden pito ja parhaiden
työntekijöiden palkitseminen. Oman puheeni pidinkin mongoliksi kaiketi ainoa ulkomaalaisena,
enkä ollut sitä mitenkään sana sanasta harjoitellut. Vähän jännitti, mutta siitä selvittiin!
 

Samalla muisteltiin mitä on vuosien varrella tullut tehtyä. Suomalaisia lyhyt- ja pitkäaikaisia
työntekijöitä on kentällä ollut yli 20 henkeä, pikkuruinen toimisto on kasvanut 15 kansallisen
työyhteisöksi plus me lähetit päälle. Hankkeita on ollut monenlaisia, usein pääosassa on ollut
ihmisten työllistyminen tavalla tai toisella. Tällä hetkellä päätoimialamme on vammaistyö
Arhangain maakunnassa ja kuurojen parissa Ulaanbaatarissa. Etenkin Arhangaissa on edistys
hyvinkin silminnähtävää ja vastuu on siirtynyt tai siirtymässä paljolti paikallisiin käsiin.