tiistai 20. syyskuuta 2016

50 vuotta lähdöstä kielikouluun

Ritva Olkkola (Olkkola-Pääkkönen) ja Liisa Jakkula (Kingma) laivalla lähdössä Englantiin 

Tänään tulee 50 vuotta Liisa Kingman (silloinen Jakkula) ja Ritva Olkkola-Pääkkösen lähdöstä Englantiin kielikouluun. Liisa Kingma kirjoitti silloin päiväkirjaansa:

 
Matka kohti Englantia alkoi tänään klo 18 laiva Krupskajalla Katajanokan laiturista Helsingistä. Meren aallot kuohuvat. Laiva keinuu.  

Isän huolenpito jatkuu. Olemme Ritvan kanssa halvimmassa luokassa kuuden hengen hytissä. Syömme ensimmäisen luokan ravintolassa.  

Satamassa oli saattamassa kymmeniä nuoria. He lauloivat Jeesuksesta ja saivat siten todistaa. Kiitos Herralle. 
 
Eilen oli läksiäisrukouskokous Ylioppilaslähetyksen uudessa kirjastossa. Olavi Peltolan ja Liisi Jokirannan evästykseksi lukemat Raamatun kohdat olivat 1. Kuningasten kirja 20:27 ja Hebrealaiskirje 7:25: 
”Israelilaiset leiriytyivät heidän eteensä kuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaiset täyttivät maan." 
”Jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestaan.” 
Jeesus aina vierelläni. Mitä silloin tarvitsisin muuta.  

Meri on suuri ja avara – niin on myös armon meri. Siinä on äärettömästi laajuutta ja syvyyttä. 

24.9.1966 Ritva ja Liisa uusissa hatuissaan kuuntelemassa saattajien laulua.


torstai 15. syyskuuta 2016

Viro-tiimi matkalla juhlistamassa 20-vuotista pyhäkoulu- ja lapsityötä



Viro-tiimi on tehnyt Virossa on tehty lapsi- ja pyhäkoulutyötä kaksikymmentä vuotta yhteistyössä paikallisten seurakuntien ja Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa. Viro-tiimi teki elokuussa juhlamatkan tärkeille pyhäkoulupaikkakunnille.

Viron-työstä vastaava Päivö Turtiainen kirjoittaa matkasta:



          MATKAKERTOMUS VIRON MATKASTA 15-21.8.2016

Matkanjohtajina Tiimin jäsenet Päiviö Turtiainen Äänekosken Suolahdesta ja  Veikko Pasanen Muuramesta apunaan Susanna Halinen ja Riina  Saastamoinen. Autonkuljettajana Antero Rossi. 


Pöltsamaan seurakunnan kiitokset 20-vuotisesta yhteistyöstä
15.8. klo 4.30 lähtö Suolahdesta. Edellisenä päivänä oli haettu tavaraa ”Kirppikseltä” humanitaariseksi avuksi kahdelle virolaiselle paikkakunnalle jätettäväksi. Matkalaisia saapui mukaan Äänekosken Suolahdesta, Sumiaisista, Konginkankaalta ja kanta-Äänekoskelta, Rautalammilta, Suonenjoelta, Jyväskylästä, Säynätsalosta, Muuramesta, Kouvolasta ja Lappeenrannasta. Koko Virotiimi oli mukana matkalla. - Laivamme Superstar lähti kohti Tallinnaa klo 13.30.  Klo 15.30- Tallinnasta ajoimme 127 km Põltsamaalle, jossa ruokailimme. Kirkkoherra Markus Haamer ja kanttori Ülle Noormägi olivat isäntinämme. Markus Haamer kiitti meitä ja Kylväjää hyvästä huolenpidosta vuodesta 1996- eli työmme alusta asti. - Saimme Tänukirin (kiitostaulun).  – Sieltä ajoimme majapaikkaamme, joka tänä vuonna oli Pühajärve Spa & Lomakeskus  Otepäässä. 

Juhlaväkeä Otepäässä
16.8. Jokaisella matkalaisella oli ollut mahdollisuus valita tietystä kategoriasta kaksi hoitoa/ päivä. Niistä nautimme hyvän ruoan lisäksi. –Illalla tutustuimme Otepään kirkkoon, talvikirkkoon sekä Viron lipun ja  khra Jakob Hurtin museoon. Oppaanamme oli Otepään seurakunnan esimies Jaan Uibo. Hän on liikemies ja entinen eläinlääkäri osaten hyvin suomea. Saimme selostuksen seurakunnasta, Otepään kauppalasta sekä molemmista kirkoista. Pääkirkossa on vihitty  vuonna 1884 Viron lippu. Kuulimme tarinan miten alkuperäinen lippu oli piilotettu erään talon piipun perustuksiin. Vain muutama oli saanut tästä tiedon. Piilottaja Karl Aun muutti ulkomaille, kertoen 1991, missä lippu.  Nyt lippu on Viron Kansallismuseossa ja kopio Otepäässä. Talvikirkossa iltahartauden piti Susanna Halinen. 

17.8. Hoidoissa. Illalla olimme kutsuneet yhteistyöseurakuntiemme edustajia juhlavastaanotolle hotelliimme. Mukana olivat mm. Tiit ja Miina-Liisa Kuusemaa(Puhja),Imbi Tanilsoo, Mart Jaanson ja  Marju Liblik (Nõo), Urve Ploomi ja Enno Tanilas (Karula), Stefan Groote ja Kristina Lõhmus  ja  4kk vanha tytär (Elva), Karin Varblane-Palmiste ja  Margus Suvi (Valga), Mehis Pupart ja Jussi Peltomaa (Torma) (yht. 14) . Laulua esittivät duo Susanna Halinen ja Riina Saastamoinen sekä Simo Nerg. - Työmme historian esitteli Päiviö Turtiainen kiittäen samalla yhteistyöstä ja viitaten tulevaan. Seurakuntien em. edustajat esittivät kiitokset Kylväjälle ja meille toimijoille. Veikko Pasanen kertoi työn alkuajasta ja piti loppurukouksen. Joht. Jussi Peltomaa Peipsi Pärlistä sai bakunsa lähes täyteen humanitaarista apua Itä-Viron tarpeisiin.

18.8. Hoidoissa. Illalla kävimme aluksi Elvan Peedun (yksityinen) koulussa, jossa Imbi Tanilsoo on opettajana (3.lk). Koulu on valmistunut viime vuonna ja siinä on näin aluksi vain kolme luokkaa kasvaen vuosittain.  Ihastelimme uutta rakennusta, jonka viisi perhettä on saanut aikaan. Tänä lukuvuonna koulussa on alle 40 oppilasta. Kouluvuosi alkaa 1.9.   – Koulussa on myös Luuren perheen työtilat (kampaamo ja pienkonekorjaamo). Koululla Imbi + oppilaat esittivät näytelmän 10 neitsyestä sekä lauloivat meille. Koululle jätimme uskonnonopetusmateriaalia, sillä vanhemmat ovat antaneet luvan Imbille pitää koulussa uskontotunteja kerran viikossa. - Koululta siirryimme Imbi ja Enn Tanilsoon kotiin Lagujaan. Imbi esitteli heidän kalalammikkoaan ja uutta leiripaikkaansa, jonka tulevassa saunarakennuksessa saimme nauttia kahvitarjoilusta. Imbille jätimme humanitaarista avustusta jaettavaksi. Imbin Tarmo-poika esitteli työtänsä vapaaehtoisena meteorologina ja kertoi arabian kielen opiskelustaan. Hänellä on myös arabiankielinen raamattu (ei koraani). Täällä tapasimme myös Eve Kriisan perheen. Eve ja hänen sisarensa Enn aloittavat pyhäkoulun Lagujan koulussa (Eve opiskelee asiaa Tartossa  past. Kristjan Luhametsin kanssa, ja Pirjo Liemola osti hänelle kirjallisuutta). 

Tarton piispa Joel Luhamets apuna kristillisessä kirjakaupassa
Musiikin juhlaa Puhjan kirkossa
19.8. Hoidot. Tänään matkasimme Tarttoon. Siellä ensiksi halusimme tutustua Paavalin kirkkoon, mutta siellä oli hääauto ulko-oven edessä ja huomasimme, että Kristillinen (Viron ainoa) kirjakauppa oli suljettu. Häät onneksi loppuivat ja pääsimme kirkkoon, jossa lauloimme ja Päiviö Turtiainen esitteli kirkon historiaa, johon suomalaiset arkkitehdit Eliel Saarisesta alkaen (1917-19) ja nykyiset restauroija-arkkitehdit ovat vaikuttaneet. Siirryimme autoon, ja kuinka ollakaan, auton eteen porhalsi piispa Joel Luhamets autollaan –ja niin pääsimme ostoksille kirjakauppaan. (Varmaan harvoin Suomessa piispa itse toimii myyjänä). Oli ilo tavata. Joel Luhamets toimi Põltsamaan kirkkoherrana työmme alkaessa 1996. Piispa esitti onnittelut ja kiitokset. - Näiden ostosten jälkeen siirryimme Tarton kaupungille privaattiostoksille. – Klo 18 olimme Puhjan kirkolla, jossa tapasimme kummilapsiamme ja saimme antaa muistamiset heille ja perhe Kuusemaille.- Saimme sitten kuulla mini-konsertin, jonka Eveli ja Meelis Roosarien sekä Miina-Liisa Kuusemaan johtamat Dionysius-kuoron jäsenet ja Karijärven jousiorkesterin jäsenet meille antoivat. Mahtavaa kuultavaa. Tiit Kuusemaa kiitti yhteistyöstä. –Päiviö Turtiainen esitti myös kiitokset yhteistyöstä, kummiudesta sekä musiikkiannista. Susanna ja Riina esittivät meidän laulutervehdyksen.

20.1. Kotimatka. Äkkipysähdys matkalla vasemmalle kääntyvän yhtäkkisen jarrutuksen vuoksi. Hyvä kuski ja Taivaan Isä enkeleineen estivät kolarin. - Superstar-laiva 16.20-18.30. Tallinna-Helsinki. Ajo koti-Suomeen. Kirjoittaja (PT) kotona 01.30 ma 21.8

Matkalaiset: Päiviö ja Helena Turtiainen, Riina Saastamoinen, Simo Nerg, Liisa Santala, Anne ja Raimo Rautiainen, Seppo Kumpulainen ja Pirkko Pekkarinen (Äänekoski) , Veikko Pasanen, Pirjo Vilppunen ja Tyyne Nieminen, Veikko Hautala ja Helmi Levälahti (Muurame), Urho ja Anita Pynnönen, Leena Pulliainen, Marja-Terttu Ojanen, Ritva Masalin, Saara Kaunikkila (Jyväskylä), Antero Rossi (Konnevesi), Maire Anttila (Kouvola), Vuokko Liimatainen (Lappeenranta), Susanna Halinen (Laukaa), Maarit Cajan ja Seppo Karttunen (Rautalampi) sekä Pirjo Liemola (Suonenjoki)


perjantai 9. syyskuuta 2016

Mongolialainen äiti Tuija




 Mongolian-lähettimme Marija Ijäs on saanut sydämelleen mongolialaiset äidit, joiden kanssa hän on rakentanut yhteyttä ja ystävyyttä. Viime keväänä hän kävi tapaamassa useita äitejä valokuvaaja Jussi Valkeajoen kanssa. Eräs näistä kohtaamisista oli erityisen merkittävä. Se saattoi pelastaa pienen Maral-vauvan hengen.

Tänään kuva Marijasta Tuijaa ja Maral-vauvaa tapaamassa on päätynyt Kotimaa-lehden kanteen. Marija kertoo Tuijan tapaamisesta:

Tutustuin Tuija-nimiseen nuoreen naiseen kaksi vuotta sitten. Hän vaikutti tosi hiljaiselta ja vähän ujolta. Jumalanpalveluksen jälkeen hänen äitinsä pyysi rukoilemaan Tuijansa puolesta. Rukouksen aikana ymmärsin, että nuori nainen ei ole terve. Hän sairastaa skitsofreniaa. Tuija ei osaa reagoida tunteilla ja on hidas toimimaan arkipäivässä. Iäkäs nainen ja nuori tyttö löysivät tien kirkkoon toiselta puolelta katua. Kaksi vuotta he asuivat rappukäytävässä pienessä nurkassa, joka oli suojattu ovella. Yleensä tälläinen koti järjestyy rappusen siivojille. Tuija rupesi voimaan huonosti saasteissa ja likaisessa rappusessa. Jumala antoi heille uuden kodin jurtta-alueella, kauniissa vuorimaisemassa. 
Tuija oli 23-vuotias yhdeksän luokkaa käynyt nuori nainen, joka halusi muutoksia elämään. Fyysisen väkivallan kokenut Tuija päätti tulla raskaaksi. Samalta jurtta-alueelta löytyi vapaaehtoinen ja Tuija tuli raskaaksi. Lääkärit yrittävät saada Tuijaa tekemään abortin sanomalla, että lapsi tulee olemaan sairas. Yhdeksän kuukauden kuluttua syntyi pieni kaunis tyttö Maral. 

Kolmen päivän kuluttua kävimme katsomassa Maralia hänen omassa jurttakodissaan. Maral löytyi melkein kuivuneena ja aliravittuna. Tuijan sanojen mukaan hän ei ollut itkenyt moneen tuntiin ja se oli hyvä merkki. Lapsi oli rauhallinen eikä reagoinut hierontaan ja pesuun. Imetystä ja lasten pesua ei opetella Mongoliassa. Imetys on luonnollinen asia, jonka jokaisen äidin on osattava ilman apua ja tukea. Juomisesta huolehtiminen ei kuuluu mongolialaiseen kulttuuriin. Imettävä äiti jatkaa maitosuolateen juomista. Vettä käytetään vain pesuun ja ruuan valmistukseen. Ruokaa on tarjolla vain kerran päivässä.  Tyttövauvaa ei ollut pesty sairaalasta tulon jälkeen. Pesumahdollisuuksia ei ollut tässä kodissa. Sama pyyhettä käytetään pesuun ja lattiarättinä. Mongolialainen ystävämme lähti ostamaan tarvikkeita, joilla pestiin lapsi lääkäriä odottaessa.

Lääkärin tultua lähdimme kiireellä sairaalaan. Lyhyen tapaamisemme aikana ymmärsin, että Tuija haluaisi antaa paremman tulevaisuuden lapselle. Hän kantaa kaunaa omalla äidille, joka ei ole huolehtinut oman lapsensa koulutuksesta. Tuija näkee omaa tulevaisuutensa kirkkaana. Hänen mielestään ei ole elämäniloa ilman lasta. Maral voi nyt paremmin, mikä tekee äidin tosi iloiseksi. 

Teksti: Marija Ijäs
Kuvat: Jussi Valkeajoki