perjantai 21. huhtikuuta 2017

Tuttuja pääsiäiskoristeita Kaukasian novruz-juhlassa


Kaukasiassa vietetään novruz-juhlaa suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin meillä pääsiäistä. Ajankohdan lisäksi niissä on paljon muutakin yhteistä. Työntekijämme Kaukasiasta kirjoittaa:

Novruz alkoi jo kuukausi sitten. Neljänä tiistaina ennen varsinaista juhlaa juhlittiin yhtä neljästä elementistä: tulta, tuulta, vettä ja maata. Kaduille rakennettiin nuotioita, joiden yli viimeisenä tiistaina hypittiin. Lapset kävivät koputtamassa naapureiden oville, jättivät hatun ja juoksivat piiloon odottaen, että hattu täytettäisiin herkuilla.

Kävin kämppikseni kanssa parina päivänä kaupungilla aistimassa tunnelmaa, ja oli ihana nähdä perheiden hyväntuulista juhlintaa, musiikkia, tanssia, värikkäitä perinneasuja, monenlaisia käsitöitä myynnissä. Katselimme vierestä perinteistä leivänleivontaa, kuuntelimme musiikkiesityksiä ja seurasimme vierestä spontaania tanssia. Kävipä niinkin, että meidät vedettiin mukaan piiritanssiin, ja niinpä olimmekin osa juhlivaa joukkoa!

Novruziin liittyy vahvasti ajatus anteeksiannosta ja uudesta alusta - lähes kuin meidän suurimpaan juhlaamme viime viikonloppuna! Ei liene ihme, että myös symboliikassa ja koristuksissa on paljon samaa. Joukko tuttujani kuvasikin viime vuonna elokuvan anteeksiannosta, ja sen ilmaisnäytöksiin ja keskusteluihin teeman ympäriltä saapui tänä vuonna salin täydeltä ihmisiä. Toivottavasti tilaisuuksista jäi pureksittavaa tulevillekin viikoille!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Toivon sanoja Pyhän Johanneksen suojissa




Elämän kovuus on tullut pietarilaiselle Marina Kirillovalle tutuksi niin työn, sairauksien kuin aviomiehen kuoleman myötä. Hänen mielestään Jumala ei jakele rangaistuksia – katkeruudelle ei saa antaa valtaa.


Marina Kirillova, 44, vieraili Pyhän Johanneksen seurakunnassa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen viime tammikuussa. Hänet sai tulemaan halu jutella kirkkoherra Boris Tshuprovin kanssa. Hän toivoo, että pieni Katja-tytär saisi kasteen.

”Juutalaisuus on minulle tärkeää, ja siksi pidän siitä, että voin käydä tässä seurakunnassa. Meitä rakastetaan ja arvostetaan täällä, ja meistä pidetään huolta”, hän kertoo. ”Olen tietysti ikävöinyt seurakuntaa tämän poissaoloni aikana. Aloin käydä täällä noin vuodesta 1996 alkaen. Kaikenlaista on sillä välin ehtinyt tapahtua tämänkin seurakunnan elämässä, kuten omassakin elämässä.”

”Tapasin täällä tänään entisen anoppini. Hän on minulle rakas, ja tyttärelleni hän on isoäiti. Näin myös monia muita tuttuja kasvoja, ja uusiakin”, haastateltava iloitsee. Marinan isä on venäläinen, ja äiti sekä isoäiti ovat Valko-Venäjän juutalaisia. Isä muutti Uzbekistanin Taškentiin rakennustyömieheksi pian vuoden 1966 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Muutaman vuoden kuluttua Marina syntyi perheeseen, ja varttui neuvostokaupungissa jälleenrakennustyön keskellä.

”Olen ylpeä siitä, että minussa on juutalaista verta. Valitettavasti en ole päässyt käymään Israelissa. Minulla on kuitenkin juutalaisia sukulaisia siellä. On ollut monenlaisia elämänvaiheita, jolloin matkustaminen ei ole ollut mahdollista”, Kirillova sanoo.

Hänen äitinsä ja enonsa perheet asuivat pitkään Taškentissa. Sieltä eno muutti perheineen Israeliin 1990-luvulla. He keskustelevat puhelimitse aika ajoin. Äiti puolestaan sairastui astmaan 90-luvulla, ja kuoli lopulta ennen kuin ehti muuttaa Israeliin. Kuten enon perhe, myös äidin sukulaiset asuvat Israelissa. Kirillova itse jäi isänsä kanssa Pietariin.

Aluksi Kirillova osallistui Inkerin kirkkoon kuuluvan Pyhän Mikaelin seurakunnan toimintaan, jonka uusgoottilainen kirkko sijaitsee Pietarissa Vasilinsaarella. Hän osallistui lauantaisin sapattiaterialle. Siellä hän kohtasi myös tulevan aviomiehensä. Kirillovan kanssa ystävystynyt suomalainen Marja-Liisa arveli, että eräs Aleksander-niminen nuorukainen saattaisi kiinnostaa Marinaa, ja näin osoittautuikin. ”Ehdimme elää yhdessä kolme onnellista vuotta. Valitettavasti häneltä löydettiin syöpä, joka voitti hänet leikkauksesta huolimatta”, Kirillova kertoo. ”Kävimme mieheni kanssa rippikoulun ja konfirmaation Kelton seurakunnassa. Meillä siis oli monia yhteisiä ja onnellisia päiviä”, hän alleviivaa.

”Tulimme lasteni kanssa tänne Pyhän Johanneksen seurakuntaan Marja-Liisan avulla. Hän myös kutsui minut ja 4-vuotiaan kehitysvammaisen esikoislapseni Lappeenrantaan lastenleirille. Olin siellä apuohjaajana poikien kanssa. Tyttäreni oli tyttöjen ryhmässä, mutta se oli vähän vaikeaa, koska hän on erityislapsi.” ”Kaikki meni kuitenkin hyvin”, hän lisää.

Kirillova toteaa, että nyt hänen on jälleen aika sitoutua Pyhän Johanneksen seurakunnan elämään tiiviimmin. ”Nuorin tyttäreni Katja ei enää ole lastenrattaissa, ja pääsemme molemmat tänne omin jaloin.” ”Isä on jo iäkäs, ja täällä on meidän koko elämämme. Pyydän Jumalalta kärsivällisyyttä ja voimia elättääkseni perheeni”, hän vastaa kysymykseen Israeliin muuton mahdollisuudesta.
”Kaiken kaikkiaan perheemme suunnitelmat riippuvat hyvin paljon siitä, kuinka vanhin tyttömme voi. Molemmat tyttäret tietävät, että kun tullaan kirkkoon, pitää olla kiltisti ja kuunnella”, hän sanoo.
”Minä kyllä tunnen, että Jumala rakastaa minua, vaikka antaakin koettelemuksia – joskus koviakin”, Marina Kirillova toteaa.

”Tärkeintä on olla vihaamatta Jumalaa. Koettelemukset eivät ole Jumalan rangaistuksia. Jokaisella on oma tiensä ja oma risti kannettavanaan”, hän muotoilee.


Niko Seppä

*Lue lisää Pietarin Johannes Kastajan seurakunnasta uusimmasta Kylväjä-lehdestä.*

tiistai 18. huhtikuuta 2017

"Herra, lähetä minut!"


Tämä oli rukoukseni nuoruudessa. Pienestä pitäen on lähetystyö ollut sydäntäni lähellä. Vanhempani olivat lähetysihmisiä; äitini oli jopa nuoruudessaan haaveillut lähetystyöhön lähtemisestä. Lähetystyöntekijä-kummitätini piti minua ajan tasalla lähettämällä kortteja ja kirjeitä ympäri maailmaa.

Seitsenlapsisen perheen vanhimpana minusta kasvoi itsenäinen ja omatoiminen ihminen. Nuorempieni ohjaaminen kasvatti minussa opettajan luonnetta, joten opettajan ura tuntui lähes ainoalta mahdolliselta. Rakkaus venäjän kieleen ja kulttuuriin oli tullut vanhempien tekemän humanitaarisen avustustyön kautta. Näin ollen valmistuin venäjän opettajaksi. Seitsemän vuoden opettajan urani jälkeen olin valmis hakeutumaan lähetyskurssille. Nyt oli vain kysymys minne ja minkä järjestön kautta. Olin yhteydessä useampaankin lähetysjärjestöön, mutta mikään ei tuntunut oikein sopivalta. Juuri niihin aikoihin selailin Kylväjä-lehteä ja sieltä ponnahti silmiini hakuilmoitus opettajasta lähettiperheen lapsille. Se tuntui juuri minulle sopivalta. Pari vuotta lähetyskentällä vahvisti entuudestaan lähetysnäkyäni ja niin hakeuduin Kylväjän lähetyskurssille. Puolen vuoden kurssin jälkeen minut lähetettiin uudelle kentälle.

Aloitin pioneerina uudella kentällä työni kielen opiskelijana ja ystävyyssuhteiden luomisen opiskelijoihin. Sain olla mukana perustamassa kristillistä kirjakauppaa ja paikallisesta seurakunnasta tuli hengellinen kotini.
Herra vastasi myös toiseen rukoukseeni antamalla minulle puolison. Olin rukoillut, että en sinkkuna pystyisi vuosia olemaan lähetysmailla. Jos minulla olisi puoliso ja lapset, en ikävöisi perhettäni Suomessa. Eräs paikallinen ystäväni esitteli minulle nykyisen puolisoni, ja näin sain parhaan mahdollisen työparin. Yhdessä olemme saaneet pitää avioliittokursseja, jotka ovat aivan uusi asia kaupungissamme. Kurssit sopivat niin kristityille kuin ei-kristityille. Korkeat avioerolukemat kertovat, että työlle on tarvetta.

Suomessa opiskeluajoista asti olen pitänyt kotonani raamattupiiriä, joten tuntui hyvin luonnolliselta aloittaa raamattupiiri myös tässä maassa. Suuri kiitosaihe on, että tämän raamattupiirin kautta usea ihminen on tullut kristityksi. Myös pyhäkoulutyö on minulle tuttua jo Suomesta. Olen pitänyt itse pyhäkoulua ja valmistunut pyhäkouluopettajien kouluttajaksi. Rukoilimme usean vuoden ajan mieheni kanssa, että paikallisseurakunnassamme aloitettaisiin pyhäkoulutyö. Omien lasten saaminen vain entuudestaan lisäsi tarvetta. Mieheni ilmoitti, että jos ja kun pyhäkoulu joskus perustettaisiin, hän voisi toimia yhtenä opettajana. Näin sitten tapahtui, että seurakunnassamme eräs nainen aloitti pyhäkoulutyön ja pyhäkoululaisten määrän kasvaessa tarvittiin lisää opettajia. Mieheni ilmoittautui ja hänet valittiin alle kouluikäisten lasten opettajaksi. Minä olen vastannut havainnollistamisvälineistä ja tarjottavien hankinnasta.

"Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä." Ps. 118:23

torstai 13. huhtikuuta 2017

Juutalaista pääsiäisen viettoa ja ylösnousemuksen esikuvia



Seder-aterian esineistöä
Useimmille suomalaisille pasha-sanasta tulee mieleen rahkakakku, jota tehdään juuri pääsiäiseksi, mutta moniko tietää, että se on venäläinen nimitys pääsiäiselle? Pasha taas on johdettu heprean sanasta pesah, kulkea ohi, joka viittaa Egyptin viimeiseen vitsaukseen: esikoiset kuolivat kaikissa niissä kodeissa, joiden oven kamanaa ja pihtipieliä ei ollut sivelty karitsan verellä. Kuoleman enkeli kulki niiden talojen ohi, joissa tehtiin Jumalan antaman määräyksen mukaan. Jos joku ei uskonut ja totellut Jumalan sanaa, häntä tuo vitsaus kosketti; juutalaista yhtä lailla kuin egyptiläistäkin.

Juutalaiset viettävät joka pääsiäisenä seder-ateriaa. Seder tarkoittaa järjestystä, sillä ateriaan kuuluvat aina samat ruoka-aineet, jotka symboloivat tiettyjä asioita: katkerat yrtit kuvaavat elämän ankaruutta Egyptin orjuudessa; suolavesi kyyneleitä; omenasta, kanelista, rusinoista ja hunajasta tehty haroshet-tahna laastia, jota orjat käyttivät rakennuksilla; matsa, suurta voileipäkeksiä muistuttava leipä muistuttaa kiireestä, jolla Egyptistä lähdettiin, niin ettei leipää ehditty kohottaa. Perheen nuorin lapsi esittää aina samat kysymykset pääsiäiseen liittyen, ja näin perinne siirtyy eteenpäin sukupolvelta toiselle, vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Tärkeää on myös huomata, että pääsiäisen kertomukseen eläydytään aivan niin kuin itse olisi oltu paikalla ensimmäisenä pääsiäisenä. Messiaaniset juutalaiset viettävät pääsiäistä ei vain Egyptin orjuudesta vaan myös synnin orjuudesta vapautumisen muistoksi.


Happamaton matsa-leipä kuvaa synnitöntä Jeesusta
Tiesitkö, että Jeesuskin vietti sederiä opetuslastensa kanssa? Meille kerrotaan Uudessa testamentissa, kuinka Jeesus asetti ehtoollisen nimenomaan seder-aterialla. Tarjolla oli vain kohottamatonta matsa-leipää, joka on synnittömyyden vertauskuva. Leivän reiät muistuttavat siitä, miten Jeesusta ruoskittiin ja hänen ruumiinsa lävistettiin. Seder-pöydällä on kolme matsa-leipää päällekkäin. Näistä keskimmäistä kutsutaan nimellä afikomen. Sana on kreikkaa ja tarkoittaa ”tulevaa”. Monen juutalaisen tutkijan mukaan siihen sisältyy selvä viittaus Messiaaseen.

Aterian alkupuoliskolla afikomen-leipä otetaan esiin ja murretaan puoliksi. Toinen puolisko kääritään lautasliinaan ja piilotetaan ja illan lopulla lapset saavat etsiä sen. Löytäjä palkitaan. Messiaanisen tulkinnan mukaan tämä tapahtumasarja kuvaa Jeesuksen ristiinnaulitsemista, hautaan kätkemistä ja ylösnousemista. Aterian päätteeksi jokaiselle murretaan pala tästä uudelleen esiin otetusta matsanpuolikkaasta. Tässä yhteydessä Jeesus sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”


Seder-ateriaan kuuluu myös neljä maljallista punaviiniä. Ensimmäinen malja aloittaa ja pyhittää aterian. Toinen on Egyptin vitsausten malja. Kolmatta maljaa kutsutaan lunastuksen maljaksi tai siunauksen maljaksi, ja juuri siitä Jeesus sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” Myös Paavali viittaa tähän kirjoittaessaan korinttilaisille siunauksen maljasta, jonka jaamme ehtoollisessa (KR33/38 1. Kor. 10:16).


Tiesitkö muuten, että ylösnousemuksen päiväkin tai oikeammin sen esikuva löytyy juutalaisesta juhlakalenterista? Pääsiäisen vieton jälkeen Mooseksen laki kehottaa viettämään ensihedelmien juhlaa, joka on kevään sadonkorjuun kiitospäivä (3. Moos. 23:9-14). Tämä päivä toistuu joka vuosi happattoman leivän juhlan jälkeisen sapatin jälkeen viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesuksen ylösnousemus osui juuri tähän kyseiseen päivään! Paavali viittaa tähän sanoessaan: Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet (1. Kor. 15:20). Englanninkielisestä käännöksestä (NIV) yhteys käy ilmi selvemmin: But Christ has indeed been raised from the dead, the firstfruits of those who have fallen asleep.



Marja Liedenpohja ja Sanna Erelä


* Teksti on osa juutalaistyön pienjulkaisua, joka julkaistaan myöhemmin tänä keväänä. *


Persiljaa kastellaan suolaveteen eli kyyneliin. Se muistuttaa Israelin kansan kovasta työstä Egyptin orjuudessa.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Aakkosia testaamassa


9.4. vietetään Agricolan päivää, jolloin juhlitaan omaa äidinkieltämme. Mikael Agricolan ansiosta saamme kirjoittaa ja lukea suomen kielellä, myös Raamattua. Kylväjä tekee kielityötä useilla työalueilla, jotta vähemmistökieliä puhuvilla ryhmillä olisi mahdollisuus käydä koulua, lukea ja kirjoittaa omalla äidinkielellään. Kielityön alkuvaiheissa kieltä tutkitaan, sitten ruvetaan kehittämään sille omaa aakkostoa – luodaan Agricolan tavoin uusi kirjakieli. Vähitellen päästään aapisten ja oppikirjojen tekemiseen ja lopulta pitkän työn jälkeen voidaan kääntää Raamatunkertomuksia paikalliselle kielelle.


Kielityöntekijämme Kaukasiasta kirjoittaa:


Miltei heti juhlan jälkeen hyppäsimme taksiin (me = työtoverini Ira, mukaan tullut saksalainen vieras sekä minä), joka lähti viemään meitä 400 km päähän maan länsiosaan. Taksilla kulkeminen on nopeaa ja melko halpaa, maksoimme koko matkasta n. 90 e. Matka taittui viidessä tunnissa, osittain siksi, että emme pysähtyneet matkalla syömään. Yritimme kyllä sanoa kuljettajalle puolimatkassa, että voisimme ehkä syödä nyt, mutta hän vain huristeli eteenpäin. Tie oli melko hyvässä kunnossa, joitakin kuoppia talven jäljiltä oli. Maisemat vaihtelivat alkumatkan tasaisesta kuivasta erämaasta loppumatkan metsäisiin vuoristomaisemiin, välillä mentiin ylös-alas serpentiinitietä pitkin.


Kun matkaa oli jäljellä noin 100 km, ohitimme Iran entisen kotikaupungin. Hän sanoi tietävänsä siellä hyvän ravintolan, jossa voitaisiin syödä, mutta kuljettaja ei joko kuullut tai ollut kuulevinaankaan, vaan jatkoi matkaa ohitustietä pitkin. Olimme kyllä ostaneet hedelmiä matkan varrelta, kun pysähdyttiin ottamaan bensaa ja lähellä oli hedelmäkojuja, ja olihan meillä vettä ja leipää, joten emme olleet kovin nälkäisiä tai janoisia. Vasta määränpäässä kuljettaja pysähtyi ja etsi meille ruokapaikan ja söi kanssamme, kahdeksan aikaan illalla. Ilmeisesti hänellä oli kiire palata kotiinsa, joka on noin puolimatkassa.



Matkamme tarkoitus oli käydä neljässä eri kylässä ja testata yhtä äännettä, jolle oli ehdotettu kahta eri kirjoitusasua. Esimerkkinä voisi ottaa suomen kielen, Agricola aikoinaan käytti k-äänteelle kirjainta c, luultavasti latinan mukaan, esim. kirjoitti caici, kun nykyään kirjoitamme kaikki. Meillä oli 17 esimerkkiä, kaikki kirjoitettuna kahdella tavalla ja osanottajat saivat valita sen, mikä heistä oli paras ja helppolukuisin.




Lauantaiaamuna lähdimme kohti hiukan syrjemmällä olevaa kylää, n. 50 km majapaikastamme. Mukaan tuli paikallinen työtoverimme Rami ja tällä kertaa hänen isänsä toimi kuljettajanamme. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli kylän kulttuuritalo, jonka sihteeri on aina iloisesti meitä vastaanottamassa. Kolme vuotta sitten hän oli ensimmäinen, jota sain haastatella oman kielen käytöstä ja kouluopetuksesta. Nyt hän nopeasti kokosi henkilökuntaa testiä varten. Hän kävi vieläpä hakemassa viereisestä terveyskeskuksesta lääkärin ja kaksi sairaanhoitajaa mukaan. Itse testiin ei mene kuin viitisentoista minuuttia, mutta aina pitää ennen tai jälkeen vähintään juoda teetä ja sen kanssa syödä makeaa hilloa lautaselta.


Päivä jatkui samaan tapaan. Kävimme tuttaviemme luona, jotka olivat pyytäneet naapureita mukaan testiin. Paikalla oli kerrallaan 3-8 henkilöä. Ehdimme käydä kolmessa kylässä ja 33 henkeä antoi mielipiteensä.



Kun illalla tulimme majapaikkaamme, yhdentoista maissa, olimme väsyneitä, mutta iloisia, aika huvittuneitakin. Olimme saaneet työn tehdyksi suunnitelmien mukaan. Ja laskimme, että päivän aikana olimme syöneet kolme lounasta ja kaksi illallista, lisäksi juoneet lukemattomia kuppeja teetä. Tämä on kyllä epätavallista, näin monta ateriaa en ole koskaan yhtenä päivänä syönyt. Tarjolla oli ollut seudun perinteisiä herkkuja, kuten papumuhennosta, kotitekoisia makkaroita, suolakurkkuja ja säilöttyjä tomaatteja. Tähän aikaan vuodesta ei pöydässä ole juurikaan tuoreita vihanneksia. Jossain talossa pystyi syömään vähän, toisissa taas isäntä tai emäntä lappasi lautaselle ruokaa, joka sitten oli kohteliaisuudesta syötävä, oli sitten jo miten täysi tahansa. Kumma kyllä, aamulla taas ruoka maistui!



Seuraavan päivänä kävimme vielä yhdessä kylässä, joten saimme lisää testituloksia. Kun maanantaina tarkistin tulokset, voi sanoa, k- ja c-esimerkkiä käyttäen, että k voitti, 85 % äänesti sitä. 


Vajaan kuukauden kuluttua on sitten uuden aakkoston kokeilupäivä. Meillä tiiminä on nyt kohtalainen käsitys siitä, millaiset aakkoset voisivat olla hyvät tälle paikalliselle kielelle. Tiimiimme kuuluu myös suomalainen työtoveri, joka vastasikin testin laadinnan ja tulosten esittelyn teknisestä puolesta. Tuona kokeilupäivänä on tarkoitus, että kielenpuhujat lukisivat ja kirjoittaisivat omaa kieltään. Yritämme sitten tarkkailla, missä on vielä muuttamisen tarvetta.




Rukoillaan kielityön puolesta:

  • Kiitos hyvin sujuneesta matkasta sekä rauhallisesti ja ystävällisessä hengessä tehdyistä testeistä
  • Hyvät suhteet kielen puhujiin
  • Tekeillä oleva nukketeatteriesitys Joonasta kyseisellä kielellä
  • Tähän paikallisen kielen projektiin tarvittaisiin lisää tukea, nyt on mahdollista, että talousvaikeukien takia sitä jatketaan vain syyskuun loppuun asti.