torstai 20. marraskuuta 2008

that is all

Olen viime aikoina pohtinut lähetyskutsua. Miten on mahdollista, että vaikka tutkimustulokset kertovat nuoria uskovia olevan kolme kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten, lähtijöitä ulkolähetykseen on (seuraavan lähetyskurssin toteutumisesta huolimatta) vähemmin kuin koskaan? Kotimaan lähetyspiirien keski-ikä nousee hurjaa vauhtia? Onko lähetyskutsusta tehty jotain niin erikoista, Raamatusta irrallista, jopa mystistä, että kukaan ei koe olevansa kutsuttu?Löysin edellisen, jo ajasta ikuisuuteen siirtyneen lähetysjohtajamme, Juhani Lindgrenin kotisivuilta tähän liittyen upean helmen! Mitä lähetyskutsu pohjimmiltaan tarkoittaa: ”Useimmiten lähetyskutsu on kristityn sydämessä kasvava varmuus siitä, että Jeesus on koko maailman syntien sovitus (1 Joh. 2:1-2) ja että hän, Lähetyksen Herra, haluaa lähettää juuri minut sellaiseen tehtävään, jossa työni tavalla tai toisella palvelee evankeliumin tulemista julistetuksi maailman kansojen keskuudessa.” Mistä tämä varmuus voi kasvaa? Siitä, että olen hänen kanssaan Sanan ja rukouksen kautta unohtamatta ehtoollisyhteyttä seurakunnassa. Jeesus kutsuu olemaan kanssaan olin sitten kotimaassa tai ulkomailla.

4 kommenttia:

  1. Minua kyllä ihmetyttää nuo tutkimustulokset. Olen surrut vuosia sitä, että ihmiset häviävät seurakunnasta. Missä kaikki ovat? Ellemme pysy Sanan yhteydessä myös seurakunnassa pysyen ja siihen sitoutuen, meiltä jää väkisinkin jotakin oleellista puuttumaan, olkoonkin, että seurakunta on hyvin epätäydellisten uskovien joukko. Se nyt vain on niin. Raamatun tutkiminen itsekseen on tärkeää,mutta tärkeää on pysyä myös seurakuntayhteydessä ja rukoilla seurakunnan vastuunkantajille voimia ja viisautta hoitaa virkaansa. Maallikkona voi itsekin hoitaa jotakin omaa hommaansa siellä. Kaikkia tarvitaan. Mielestäni tätä kautta, Sanasta syttymällä ja toimimalla, syntyy myös lähetysrakkautta - emmekä yksinkertaisesti voi pysyä toimettomina. Tuntuu siltä, että purnata ja arvostella kyllä osaamme, mutta kun pitäisi ryhtyä hommiin, ketään ei näy missään.

    VastaaPoista
  2. Maila, olisi hienoa, että jokaisella seurakunnalla olisi osoittaa joko raamattupiiri tai jokin muu Sanan tutkimisen kokoontuminen niille, jotka sitä kyselevät tai kaipaavat.
    Itse huomasin takavuosina, että sellaista ei löytynyt lähimailta kotiseurakunnastamme. Kutsuin muutaman naapurin mukaan ja ryhdyimme pitämään piiriä. Puhuimme omia asioitamme ja ruokoilimme myös,

    VastaaPoista
  3. Kiitos Maila kommentistasi, itse ihmettelin myös tutkimusta lähetystyön (voisiko sanoa) aneemisuutta miettiessä. Missä nämä ihmiset tosiaan ovat? Olen kuullut eri piireissä myös jatkuvasti puhetta miten valtavasti ihmisiä on tullut uskoon joka kokouksessa?

    Mieleeni tulee väkisinkin juuri tuo, että myös rima lähetystyöstä puhuttaessa on nostettu liian korkealle tai koko asiaa ei pidetä edes tärkeänä. Lähetyskutsu jää vieraaksi, vaikka sanoma rististä olisikin jo tavoittanut. Lähetyskutsusta poimitaan kuin marjoja vain Jerusalem ja Samaria, maan ääret unohtuu :/

    Sanan ääreltä lähetys vaan edelleen lähtee ja muotoutuu toiminnaksi, Jeesus antaa sen sydämelle. Sitä ei tosiaan lasketa kenenkään harteille taakaksi (vaikka se niin helposti niin käykin). Lähetys lähtee rististä ja se vapauttaa ilolla palvelemaan! Siis ilo sydämessä, vaikka naurua ei aina kuuluisikaan :/

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti vastaus ei sitten ole se, että luterilaiset eivät enää ole vetovoimaisia.

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)