sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Kristinuskon syvin olemus ei ole 10 käskyä

Arhi Kuittisen blogista löysin linkin taiteilija Marita Liulian taideteokseen, jossa pohditaan uskonnon valintaa. Liulia on jälleen ottanut haasteellisen homman. Arhilla on kriittisiä, analyyttisiä näkökulmia Liulian teokseen.
Kriittinen olen itsekin sen jälkeen, kun luin, mitä Liulia kristinuskosta kertoo. Se kuva, minkä teos kristillisestä uskosta antaa, kertoo, että taiteilija ei mitä ilmeisimmin ole kohdannut Vapahtajaa, vaan pitää kristillistä uskoa jonain suoritusjärjestelmänä tai filosofiana.

Keskiviikkona Kiasmassa on vapaa sisäänpääsy Liulian uskontofantasiasta kiinnostuneille. Luulenpa näiden maistiaisten jälkeen, että mitään hengellisesti rakentavaa en itse sieltä löydä, joten tuskin menen.
Jäin vain miettimään, millaisen kristinuskonkäsityksen pohjalta kymmenettuhannet suomalaiset ovat viime vuonna jättäneet luterilaisen kirkon.

2 kommenttia:

  1. Ehkä kirkon on moni jättänyt juuri sen takia kun siellä ei kovin usein enää kuulee tervettä opppia Jeesuksesta syntien sovittajana. Kaikenlaista hömppää ja filosifista pohdintaa kuulee muuallakin ja sen takia ei monikaan viitsi kirkkoon vaivautua.

    VastaaPoista
  2. Savis, itsestäni joskus tuntuu, että moni muu asia on enemmän pinnalla kuin tämä evankeliumin vapauttava sanoma.
    Hömpälläkin pitää olla sijansa elämässä, mutta first things first.

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)