lauantai 29. elokuuta 2009

...lakkaa siis murehtimasta


Nyt Helsingissä on meneillään Suomen Raamattuopiston Hengelliset syventymispäivät. Tällä kertaa juhlilla vietettiin lisäksi Raamattuopiston 70-vuotisjuhlia. Suurimmat syventymispäivien tapahtumat keräävät Helsingin suurimman kirkon, Johanneksen kirkon, täyteen väkeä.
Itse istuin kuuntelemassa Raamattuopiston johtajan Timo Junkkaalan linjapuhetta lehterillä, kun en permannolle mahtunut. Näpsäisin tunnelmakuvan kännykällä.

Tämänkertaiset Syventymispäivät saivat valtakunnan mediassa osakseen kiinnostusta, syystä mihin Timo Junkkaalakin omassa linjapuheessaan viittasi: vapaa-ajattelijat tahtoivat teilata Jumala-uskon bussimainoskampanjallaan. Jaa-a, lakkaako ihminen murehtimasta, jos alkaa uskoa, ettei Jumalaa ole, vai jos hän alkaa uskoa, että Jumala on. Murehtimisen aihetta pohti myös Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen 70-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa. Vapaa-ajattelijoita en itse havainnut kirkkokansan joukossa, mutta Junkkaalan ja Huovisen puheet olisivat olleet oivallinen alustus mielenkiintoiselle Onko Jumalaa -väittelylle. Tällaista keskustelua olen kuullut viime aikoina pitkästä aikaa. Se on tuntunut hyvältä: asia ei ole aivan yhdentekevä sittenkään suomalaisille. Muun muassa YLEn lahjakkaan ärsyttäjän manttelin Hannu Taanilalta perinyt Kirsi Virtanen väitti kivenkovaan viikolla radiossa, että Jumalaa ei ole olemassa, ettei voi olla ja jos on, Jumala on aivan toisenlainen kuin mitä kristityt sanovat. Tästä moni uskontoa vastustava nettikirjoittaja innostui kovin. Ohjelma on näköjään edelleen YLEn Areenalla: http://areena.yle.fi/audio/380838.
Elämme siis jälkikristillisiä aikoja täällä Suomessa. Pastori Masaki väläyttikin lähetystyöntekijän lähettämistä Suomeen. Ja onhan täällä jo: taannoin sain Helsingin keskustassa kutsun korealaisten kristittyjen lähetystyöntekijöiden järjestämään tilaisuuteen, joka pidettiin Vuosaaressa.

Eilinen menikin omalta osaltani tämän aamun seminaariin valmistautuessa. Seminaarini aiheena oli Sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä. Sukelsimme seminaarissa Tuoreita viinipuun lehtiä -kirjan artikkeleihin ja Kylväjän meneillään olevaan toimintaohjelmaan Jeesus maailmalle. Mieleeni jäi se kiinnostus, mitä eräs seminaarin osanottajista osoitti yhteisen pappeuden arvostukseen, joka ohjelmaamme on kirjoitettu. Luulenpa, että tämä yhteisen pappeuden ajatus kannattaa nostaa laajemminkin kirkolliseen keskusteluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)