keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Mitä eväitä saarnaajille? Pyhän aiheena on Rakkauden kaksoiskäsky


11. lokakuuta kirkoissa vietetään lähetyspyhää. Myös Kylväjän työntekijät ovat saarnaamassa kirkkomme seurakunnissa. Jos saarnaamme evankeliumitekstistä, se on Johanneksen evankeliumin luvussa 13 jakeet 31–35:
Joh. 13:31–35

Tässäpä saarnaajalle purtavaa. Jos tekstistä saarnataan, saarnaaja ei kyllä pääse nähdäkseni puhumaan pyhän yleisaiheen mukaan: teksti ei puhu kai kultaisesta säännöstä?

Rakkaudesta se puhuu paljonkin.

Mitä se rakkaudesta puhuu teille?

9 kommenttia:

  1. Rakkaus-kuin kierrätysmateriaalista valmistettuun surkean näköiseen öljylamppuun valutettu öljy.Afrikkalaisilla ei ollut useinkaan varaa ostaa öljyä lamppuihinsa...pimeys majassa."Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni..." Taas tänään pidän tyjää, rakasta matkamuistoani kädessä rukoillen öljyä siihen.

    VastaaPoista
  2. Laila. samahan se näkyy olevan muuallakin etelässä, ettei välttämättä ole valoa iltaisin.

    Mutta selitä tarkemmin, miten tämä lamppu liittyy päivän tekstiin, jotta saan asiasta kiinni.

    VastaaPoista
  3. Jumala on Rakkaus-kuin öljy tyhjään kierrätystuikkuun.(..niinkuin minä olen rakastanut teitä, jae 34)Ihan keskeneräinen ajatukseni,liekö edes saarnan muruksi käyvä.Jos joku siihen jotain valoa lisäisi tai vetäisisi minut tuijottamasta rutistunutta pikku peltipurkkia(ns lamppua).Olen siis juuttunut jakeeseen 35 enkä saa silmiäni evankeliumitekstin alkuun,että pääsisin sitä selvittelemään.Eihän saarnan teko tällaista voi olla!

    VastaaPoista
  4. Laila, itse olen vuosien ajan käyttänyt tuota Scripture Unionin metodia Havainnot, Tulkinta, Sovellus.

    En tosin vielä ole päässyt tekemään oikein havintojakaan kyseisestä tekstistä.

    Yritetäänpä: Kun Juudas oli mennyt... Siis tämä tapahtui näköjään Jeesuksen ja oppilaiden jäähyväisaterialla, ehtoollisella yläsalissa, eikö niin? Juudas ei enää tässä vaiheessa ollut paikalla.
    Mutta ketkä olivat paikalla? Jeesuksen muut oppilaat, eikö niin? Kaikki muut, paitsi Juudas siis.
    Ja tätä tapausta ennen Jeesus ja Pietari olivat käyneet mielenkiintoista sananvaihtoa siitä, saako Jeesus pestä Pietarin jalkoja... Tilanne oli jotenkin hyvin intiimi kaikenkaikkiaan. Siinä purettiin syviä tuntoja. Johannes oli lähellä Jeesuksen sydäntä, uskalsi kysellä sellaistakin, mitä muut eivät ilmeisesti tohtineet... Ja Jeesus sanoi myös jotain, minkä sanominen ei tosiaankaan ollut helppoa: hän osoitti Juudakselle tietävänsä, mitä tämä hautoi.
    Kamalien tapausten kynnyksellä (nehän seuraavat ennen pitkää, tai siis hyvinkin pian), Jeesus puhuu kirkastetuksi tulemisestaan. (Mitähän tämä merkinneekään?) Ilmassa on jäähyväisten tuntua, ei voitonjuhlien.
    Jeesus asettuu esikuvaksi oppilailleen rakkaudessa.
    Ja tämän keskustelun päätteeksi tulee vielä sananvaihto, joka ei ole saarnatekstiä enää. Siinä Jeesus sanoo lisää epämiellyttäviä totuuksia, tällä kertaa Pietarille, joka on sydän täynnä rakkautta ja ehkä uhoakin, tiedä häntä.

    VastaaPoista
  5. Minä olen ottanut käytännöksi saarnan valmistuksessa kuunnella "kilpailevan" lähetysjärjestön sansan radioraamattukoulun selitys kyseiseen raamatun kohtaan. Siitä käy helposti ilmi monet faktatiedot, ja uskon että ne ovat oikein. Sen jälkeen on helpompi lähteä työstämään saarnaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  6. Onneksi on monta tapaa lähestyä tekstiä. Kun on pyydetty lähetystyöntekijää saarnaamaan, ajattelen messun suunnittelijoiden toivovan myös kentältä tulevaa näkökulmaa ja kokemuksia tekstin käsittelyyn.Teologeilla omat tapansa,muilla ehkä toisenlaiset.Pääasiana mielessä edesmenneen norjalaislähetysjohtaja Vinskein ohje:"aina kun teitä pyydetään puhumaan,ei aiheesta tule puutetta,puhukaa Jeesuksesta".Vanhaa- tai uutta testamenttia tämän ajatuksen pohjalta.

    VastaaPoista
  7. Petri, tuohan on oikein hyvä neuvo. Itsekin taidan sännätä Norvannon Jukan aarreaittaan. Raamattu kannesta kanteen on tuttu paikka minullekin.

    Laila, oivallinen neuvo. Pahasti ei voi käydä, jos sitä noudattaa.

    VastaaPoista
  8. Minä aion saarnata epistolatekstistä, joka on siis Room. 10:1-13. Siitäkin tietty jakso työn alle eli tuo, mikä pitää sisällään haasteen ja kutsun uskomaan sekä evankeliumin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämä kohta osuu myös lähetystyön ydinteemoihin.
    --- saarnaajahan saa ihan luvan kanssa keskittyä saarnassaan muihinkin teksteihin kuin evankeliumiin...
    Tapio Pokka

    Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo... Mitä siis on sanottu?
    - Sana on lähellä sinua,
    sinun suussasi ja sinun sydämessäsi,
    nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: »Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.» Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: »Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.»

    VastaaPoista
  9. Tapio, tuo epistolateksti on mitä oivallisin!
    Juttelin viikolla Olavin kanssa. Hän on näköjään ottanut tavakseen saarnata aina evankeliumitekstistä. Itse olen aikoinani saanut sellaisen opetuksen, että seurakunnan pääkirkossa saarnataan evankeliumista. Siksi minulle VT:n tekstin valinta oli asia, jota piti hetki pohdiskella.

    Tuo epistolateksti olisi houkutteleva. Saisi puhua luterilaisen uskonkäsityksen ydinkohdista. No, 2. Moos. johtaa puhumaan laista ja siitä, mikä sen sisältö ja merkitys on. Ajattelin myös valottaa asiaa siltä kannalta, onko laki pelastustie edelleen.
    Onko japanilaisten käsitys korkeasti eettisestä henkilöstä linjassa kymmenen käskyn kanssa? Ajattelevatko he, että lakia noudattamalla voisi pelastua?

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)