torstai 10. joulukuuta 2009

Herätysliikkeen tuntomerkit eivät toteudu

Olen miettinyt muutamaa outoa asiaa uuspietismissä, evankelisessa pietismissä, tai kuten 60-luvulla tavattiin sanoa, viidennessä herätysliikkeessä.
Luterilaisen kirkon vanhat, perinteisiksi nimitetyt herätysliikkeet: rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus ovat muutamassa suhteessa samankaltaisia. Olavi Peltolaa, ja vähän myös Leino Hassista lainatakseni: Herätysliikkeen tuntomerkkejä ovat oma lehti, oma laulukirja ja kivitalo Helsingissä. Tuntomerkkeihin voidaan varmaan lukea myös oma kesätapahtuma.
Paljonkin voisi pohtia uuspietismin olemusta, mutta yksi asia harmittaa itseäni niin kuin jääkarhua kesällä: Kun Suomen Lähetysseura luopui laulukokoelmastaan Hengelliset laulut ja virret, uuspietismi luopui samaan aikaan kyseisestä kirjasta ottamatta mitään kirjaa tilalle. Tai no, okei, herätysliikkeen järjestöissä omaksuttiin kirkon uusi virsikirja ja alettiin laulaa siitä. Vanhat henksut heitettiin ilmeisesti roskiin. Todella tyhmää.
Siitä lähtien järjestöissä on haudottu uutta laulukirjaa, mutta asiat eivät etene. Nähdäkseni tämä laulukirja-asia on herätysliikkeen yhteinen asia. Se on eri sukupolvien, erilaisten teologisten ja hengellisten juonteiden ja kuppikuntien asia. Ja toivoakseni kirjaan hiipii myös nuorten, idullaan olevien, pienten kristillisten kirkkojen ja seurakuntien lauluja eri puolilta maailmaa.
Tässä on mahdollisuus uuteen.

1 kommentti:

  1. Tämän postauksen aihe väistyy toivon mukaan vuoden sisällä. Näillä näkymin Viisikielinen ilmestyy joskus maaliskuussa 2014. Odotamme.

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)