keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Onko rukoushuoneessa tosiaan virtahepo?

(Edit. kuva ja kuvatxt klo 22.35)
Pääsihteeri Henrik Perret pohjustaa paneelintyöskentelyä ennen keskustelun alkua. Panelisteina Seppo Simola, Hannu Kippo, Mari Teinilä ja Leif Nummela.


Tänään tälläydyin seuraamaan Suomen Teologisen Instituutin kevään avausta. Olivat järjestäneet sen verran kiintoisasta aiheesta paneelikeskustelun: Media ja moraali.

Keskustelijoina olivat päätoimittajat Hannu Kippo SLEY:n Sanansaattaja-lehdestä, Leif Nummela Kansanlähetyksen Uudesta tiestä, Seppo Simola Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki -lehdestä sekä Mari Teinilä Kotimaasta.
Puheenjohtajana toimi Teologisen intituutin tutkija, dosentti Timo Eskola.

Ensimmäisissä puheenvuoroissa moraalista ja mediasta päädyttiin ennalta-arvattavasti sivuamaan pääministeri Matti Vanhasesta käytyä kirjoittelua mahdollisesta tuppeen sahatusta lautakasasta sekä sen jälkeistä kohua, jonka seurauksena muun muassa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen erosi.
Näihin asioihin puuttumatta tässä nyt, olisin tahtonut kysyä päätoimittajilta, miten avoimesti he kertovat lukijoilleen lehtiensä poliittisesta suunnasta. Jos kristillisellä lehdellä, esimerkiksi herätysliikkeen lehdellä, on poliittinen kanta, minusta kristityn päätoimittajan moraalinen velvollisuus on harjoittaa tässä suhteessa läpinäkyvää menettelyä. On enemmän kuin ikävää, jos lukijalla ei ole paljoa medialukutaitoa, eikä hän ymmärrä, millainen on lehden poliittinen linja, ja lukija kuvittelee, että jokin kannanotto on raamatullinen - ja kenties vain juuri tämä kannanotto on raamatullinen, vaikka se itse asiassa nousee toimituksessa tehdyistä poliittisista arvovalinnoista.
Ei mulla muuta ensialkuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)