lauantai 2. tammikuuta 2010

Suuriko on kaunista?

Facebookissa ei koskaan voi tietää, mistä kansa innostuu keskustelemaan. Ensimmäinen kommentoija usein määrittelee keskustelun suunnan. Sama pätee aika lailla blogeihin.
Kuluneella viikolla kirjoitin jutun, jolla yritin avata aivan toisenlaista keskustelua kuin mikä avauksestani virisi. Mistä ihmiset tahtoivat keskustella? No, siitä, ovatko uudet suurseurakunnat tosiasiassa kenties huonompia kuin pienemmät seurakunnat. Kerimäen kirkkoherra Toivo Loikkanen, joka siis on maailman suurimman puukirkon pappi sekä 600-vuotiaan Pälkäneen seurakunnan kirkkoherra Jari Kemppainen, ovat tuoneet keskusteluun pienempien seurakuntien näkökulmaa.

Näyttää siltä, että kirkko on omaksunut maallisen vallan puolelta näkemyksen, että suuri on tehokasta ja kaunista. Itse olen seurakunnut tuota maallisen vallan puolella käytyä keskustelua aikaisemmin tiiviisti, ja nimenomaan kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Siitä näkökulmasta katsoen monet asiat ovat menossa väärään suuntaan: moni ihmisten auttamiseen sitoutunut kansalaisjärjestö on vaikuksissa, kun ne tuottavat talkootyöllä ja muutoin halvalla palveluja ja nyt niitä siirretään syrjään vetoamalla kilpailun vääristämiseen. Entä mitä tulee tilalle? Kovan markkinatalouden toimijoita, esimerkiksi siivouspalvelun tai vartiointitoiminnan tuntevia yrityksiä, joiden kokemus esimerkiksi vanhustenhuollosta tai päihderiippuvaisten hoidosta saattaa olla ohut.
Myöskään pienille osakeyhtiöille ei helposti löydy tilaa näillä markkinoilla, vaikka toimisivat kovan markkinatalouden ehdoilla.

Kirkossa suuruuden ekonomia tuottaa sielläkin vapaan kansalaistoiminnan katoa, mutta toisella tavoin, koska kirkko on toisenlainen toimija. Seurakuntien hallinnollinen päätöksenteko siirtyy suurempiin yksiköihin.
Suuremmat yksiköt toimivat mieluusti yhteistyössä suurempien yksiköiden kanssa ja sivuuttavat pienemmät yksiköt, asiat vaikuttavat selkeämmiltä ja helpommin hallittavilta.
Suurten seurakuntien ongelmana on mielestäni se, että niihin jää suuria katvealueita. Itse olen asunut hyvin kauan Malmin seurakunnan alueella. Malmi taisi viime vuoteen saakka olla Suomen suurin seurakunta; nyt tämän aseman on ottanut Jyväskylä, jonka seurakunnassa on lähes 100.000 jäsentä. Jyväskylästä en tiedä, mutta Malmilta on omakohtaista kokemusta: asuimme aikaisemmin uudella asuntoalueella, joka oli tehty seurakuntapiirien raja-alueelle. Muutaman vuodenkaan kuluttua eivät seurakunnan työntekijät oikein osanneet sanoa, mihin seurakuntapiiriin kuulumme. En lainkaan ihmettele, että kirkko menettää kosketuksensa jäseniinsä täällä pääkaupunkiseudulla. Kirkko on liian kaukana - sekä rakennus että yhteisö... No, asumme edelleen Malmilla, mutta nyt muutaman sadan metrin päässä 50 vuotta sitten rakennetusta kirkosta. Tilanne on aivan toisenlainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)