torstai 1. huhtikuuta 2010

Valokuvatorstai: Kärsimys


Hiljaisen viikon haaste Valokuvatorstaissa on Kärsimys.
Itse osallistun tällä kertaa kuvalla Törnävän sairaalan hautausmaalta. Näissä hautakivissä on vainajan sukunimi, etunimi ja kuolinvuosi.
Tunnetuksi kärsimysmysteeriksi on jäänyt mielenterveyspotilaitten kohtalot jatkosodan aikana. Törnävän muutoinkin täyteen sairaalaan tuotiin sodan aattona itärajan pinnasta härkävaunuilla satamäärin potilaita. Törnävän sairaalan hautausmaahan on haudattu noina vuosina nälkään, punatautiin ja muuhun kurjuuteen kuolleita potilaita. Itseäni on koskettanut se, että sairaalapastori Kyösti Lähteenmäki halusi tulla haudatuksi samoihin joukkohautoihin.
Sairaalan museo, joka on sairaala-alueella, kertoo paljon ja monenlaisia tarinoita kärsimyksestä. Seinäjoella kävijät, suosittelen molempia käyntikohteita.

11 kommenttia:

  1. Tuntuu, että kärsimys ei lopu maailmasta koskaan, se vaan jatkuu ja jatkuu.

    VastaaPoista
  2. On kyllä ollut kärsimystä tuolloinkin, vaikka ei kärsimys sinänsä koskaan lopu maailmasta.

    VastaaPoista
  3. Tuulento, niin, katsoopa sitten uutisia tai arkistoja.
    Nohna, se kärsimus, mikä jotenkin henkilökohtaisesti koskettaa, tuntuu kipeimmältä. Näissä joukkohaudoissa on myös todennäköisesti hylättyjen ja vaiettujen kärsimystä.
    Pappilan mummo, kuulin ja luin kipeitä kertomuksia Törnävän museossa käydessäni. Näiden kärsimysten tutkiminen herättää ahdistusta vielä nykyäänkin ihmisissä, joilla on kosketuspintaa sodanaikaiseen mielisairaalaelämään.

    VastaaPoista
  4. Tuolla kärsimykset ovat periaatteessa jo loppuneet.

    VastaaPoista
  5. Kärsimys tuntuu lisääntyvän, kun vanhat vaietut kärsimysnäytelmät, jotka ovat olleet todellista elämää, pengotaan auki ja mukahyvinvointimme on kääntymässä pahoinvoinniksi poliittisin(kin) päätöksin. Kärsivät ovat aina keskellämme, mutta kaikki eivät halua/kestä nähdä/katsoa.

    VastaaPoista
  6. Liisa, näin on. Syyllisyyden kohtaaminen omassa elämässä on raastavaa. Jos ei ole tietä ulos syyllisyydestä, omakin elämä muuttuu kärsimykseksi. Kaikki asiat eivät kevyesti siirry unhoon.

    VastaaPoista
  7. Valitsit oikean kuvan kärsimyksestä.

    "Mitä teet yhdelle näistä pienimmistä..."

    VastaaPoista
  8. Arleena, niin tavataan ajatella.
    Obeesia, hämmästyin, mihin ajatukseni kulkivat, kun aloin miettiä haastekuvaa. Joukkohaudat eivät jätä ihmisiä rauhaan ennen kuin niiden muistokirjoitukset on kirjoitettu.

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)