lauantai 29. toukokuuta 2010

Vapaa-ajattelijat suosittelevat nyt pornoa Raamatun sijaan


Iltasanomat kertoo, että Vapaa-ajattelijat kerää Helsingissä kampanjallaan pois ihmisiltä uskonnollista kirjallisuutta, Raamattuja ja Koraaneita. Tilalle se antaa pornolehtiä.

Kun itse olin nuorena opiskelijana 70-luvulla myyjänä kioskilla, viereisen kesähotellin Neuvosto-turistit kävivät usein kokeilemassa, vaihdanko jotain mahorkaan tai suklaaseen. Monia kiinnosti pilsneri (!), mutta hämmästyttävän monia myös porno. Joskus tapasin myös turistin, joka tahtoi Raamatun.

Itse en ollut halukas näyttämään pornolehtiä, kun he niitä pyysivät nähdäkseen. Heillä ei ollut varaa niitä ostaa, sillä käytettävissä heillä oli kaikkiaan 50 markkaa valuuttaa.
Tuohon aikaan kioskit olivat koppeja, joista luukun kautta palveltiin asiakkaita. Kerran kohdalleni sattui niin sinnikäs neuvostoturisti, että turhautuneena lopulta annoin hänen vilkaista jotain Jallua. Tapahtumien ketju oli uskomaton: miehen ympärille kerääntyi sankka joukko hänen tovereitaan. Piirin takimmaiset turkin näkivät mitään. Naamat punaisina nämä katselviat lehden selaamista. En ole toiste nähnyt vastaavaa. Tunsin myötähäpeää.

Nyt voi vain ihmetellä, millainen on vapaa-ajattelijoiden naiskuva ja millainen on heidän seksuaalietiikkansa. Ehkä järjestö hankkii varoja toimintaansa lehtikustantamoyhteistyöstä, tiedä häntä.
Anteeksi nyt vain. Elämme sananvapauden ja painovapauden yhteiskunnassa, jossa jokaisella on yltäkylläisesti mahdollisuuksia saada halutessaan ostaa törkylehtiä tai lukea Raamattua ja uskonnollista kirjallisuutta. Täällä kuka tahansa saa myös halutessaan käsiinsä Koraanin lukeakseen sitä.
Pornografia, kuten pedofilia ja prostituutiokin, asettavat heikommassa asemassa olevan ihmisen itsekkään nautinnon välineeksi, usein myös taloudellisen voiton pyynnin välineeksi. Nämä kaikki ovat Raamatun, tämän vapaa-ajattelijoiden pilkanteon kohteeksi joutuneen pyhän kirjan, mukaan syntiä. Sekä Vanha että Uusi testamentti nostavat etiikan kulmakiveksi rakkauden kaksoiskäskyn: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin: jumalattomat provosoivat teologista pohdintaa meissä kristityissä, joita toistuvasti uhkaa marinoituminen omassa liemessämme.

Edit. 1.6. Demarikansanedustaja Ilkka Kantola kirjoittaa aiheesta kantaaottavasti omilla nettisivuillaan.
Edit. 2.6. Pastori Kimmo Jaatila Kotimaa24-blogissaan käsittelee myös asiaa.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Mongolian yhteistyöseurakunnat järjestäytyivät



Tiistaina 25.5.2010 oli Mongolian lähetystyössä historiallinen päivä.
Kylväjän Mongolian yhteistyöseurakunnat järjestäytyivät ja muodostivat Yhdistyneiden luterilaisten seurakuntien liiton. Tähän seurakuntien yhteistyöelimeen kuuluu kuusi Kylväjän mongolialaista yhteistyöseurakuntaa. Liiton ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Nerguisaikhan (Sainaa), toimitusjohtajaksi Idersaikhan (Idree) ja sihteeriksi Nomin-Olzii (Nomin).
Oheisissa kuvissa johtaja Sainaa ja toimitusjohtaja Idree.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Kiitosta Zavhanin hätäavusta


Zavhanin maakunan johto on osoittanut suuret kiitokset Kylvälle sen tekemästä avustustyöstä viime talven ankaran hätätilan aikana.
Maakunnan kiitokset vastaanotti Zavhanin toimipisteen ja tietoyhteiskuntaprojektin johtaja Ville Tams, joka samalla nimettiin Zavhanin kunniakansaiseksi.

Herätystä Keski-Gobissa


Kylväjä aloitti uuden työn Keski-Gobin maakunnan keskuksessa Mandalgovissa viime kesänä. Järjestömme tekee Mandalgovissa alkoholistityötä. Lisäksi olemme auttaneet monia ankaran talven uhreja ruoka- ja muulla hätäavulla.
Mandalgoviin on myös syntynyt luterilainen seurakunta. Viime sunnuntaina seurakunnassa kastettiin 17 uutta ihmistä Jeesuksen opetuslapsiksi.
Paikkakunnalla on selvää Jumalan sanan nälkää ja herätystä.
Oheisessa kuvassa on Goviin gerel-seurakunnan vastuunkantajat Monhbajar ja Mongonshagai.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Esirukouspyyntö pastori Sainaan puolesta

Ulaanbaatarin Sain medee -seurakunnan pastori Sainaa on sairastunut. Pyydämme esirukousta hänen ja hänen perheensä puolesta.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Yllättäen kirkko on pakotettu pohtimaan omaa olemustaan

Peruspalveluministeri Paula Risikko uhoaa, tapojensa vastaisesti, Helsingin Sanomien sivuilla, että ellei kirkko luovu rippisalaisuudesta pedofiliatapauksissa, se pakotetaan siihen. Tämä arvostamani poliitikon haastattelu sai minut mietteliääksi.

Ensimmäinen huomioni asiasta on, että nyt on siirrytty näköjään keskustelussa pois pedofiliasta, puhumaan rippisalaisuudesta.

Minusta kirkon pitää sekä puheissaan että teoissaan selkeästi saarnata lasten hyväksikäyttö synniksi.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa norsut kertovat syntiinlankeemuksesta.
Kirkon ongelmaksi on vähän tullut, että sellaista sanaa kuin synti ei ole kaikkien kirkon ihmisten sanavarastossa enää nykyisin. Mielellään puhutaan heikkoudesta, epäonnistumisesta, huonoista lähtökohdista, raskaista asioista... mutta synnistä ei puhuta enää juuri missään. Ja jos puhutaan, kyseessä on teologinen analyysi, ei herätyspuhe.
Asiantilasta on seurannut, että rippi on käynyt erittäin harvinaiseksi kirkossamme. Tilalle on tullut sinänsä tarpeellinen sielunhoidollinen, työnohjauksellinen tai henkiseen valmennukseen keskittyvä terapia.
Tämä kirkon suorittama perheneuvonta- ja terapiatyö voi aivan hyvin nähdäkseni alistua samaan järjestelyyn kuin kunnallisella puolella on käytössä: kun puuttumista vaativia lastensuojelutapauksia ja muita sosiaali- ja terveydenhuollon salassapitomääräyksien alaisia asioita ilmenee, voivat kirkon perheneuvojat ja diakoniatyöntekijät sekä työnohjaajat tehdä viranomaisilmoituksen asiasta.
Mutta rippisalaisuuteen ei tule koskea. Rippi ja terapia on erotettava kirkkolainsäädännöllisesti toisistaan. Selkeyttäminen helpottaa myös ripittäytymään tulevaa tietämään oikeudellisen asemansa.
On paljon salassa pidettävää, mikä ei ole rikoslain alaista, mutta minkä ilmitulo olisi henkilökohtainen katastrofi.

Lestadiolaisuudessa ripillä on asemansa. Mutta ei rippi siellä useinkaan taida olla sellainen tilaisuus, jossa seurakuntalainen tulee tunnustamaan syntinsä Jumalalle papin läsnäollessa. Ainakin pikkuesikoisuudessa rippi kai on pikemminkin rakkauden rippiä, jossa perheenjäsenet ja ystävät tunnustavat viat ja matkavirheet toinen toisilleen ja kyselevät "Saanko minäkin uskoa?" ja saavat toinen toisiltaan synninpäästön. Ja vanhoillislestadiolaisuudessa kyseinen tunnustus kohdistetaan saarnaajille, joista perin harva on pappi.

Mitä tapahtuu, jos pappeja ja lehtoreita sitova rippisalaisuus murretaan?
Tapahtuu, että kristittyjen luottamus riistetään. Pahimmassa tapauksessa papit sidotaan johonkin urkkimisjärjestelmään.
Poliitikoilla tai tuomareilla ei ole työssään ja kannanotoissaan ajallisen ja maallisen ylittävää ulottuvuutta. He eivät ajattele suhdetta Jumalaan, ihmisen syyllisyyttä tai anteeksiantoa suhteessa Jumalaan. Tässä keskustelussa näkyykin nyt mielestäni kirkkaana se, ajatellaanko ripin olevan vain ihmisten rauhoittelua vai ajatellaanko, että siinä on Jumalan tosi anteeksianto.

Kopioin tähän kirkkomme Vähästä katekismuksesta rippiä koskevan osuuden, kun siihen ei kirkon sivuilla pysty aivan täsmällisesti viittaamaan. Myös Martti Luther piti rippiä sakramentin veroisena toimituksena, joten nyt puhutaan asiasta, joka on hyvon lähellä Jumala-suhteen keskiötä.

Maallisen lain edessä pedofiili on vastuussa ihmisille teoistaan ja siinä suhteessa häntä ei todellakaan tule armahtaa. Vankila ja hoitoonohjaus ovat maalliset lääkkeet.

Miten tietämättömiä on neuvottava ripittäytymään
Mitä rippi tarkoittaa? Vastaus:
Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.

Millaisista synneistä sitten on ripittäydyttävä?
Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa.
Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme.

Mitä syntejä ne ovat?
Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?

Neuvo minulle Lyhyt tapa ripittäytyä! Vastaus:
Sano ripittäjälle: "Pyydän teitä, herra pastori, kuuntelemaan rippiäni ja julistamaan minulle anteeksiannon Jumalan tähden."
"Minä kuuntelen."
"Minä vaivainen syntinen tunnustan Jumalalle syyllistyneeni kaikkiin synteihin. Erityisesti tunnustan teille, että minä, joka olen palvelija, palvelustyttö jne., valitettavasti palvelen isäntäväkeäni epärehellisesti. Olen silloin ja silloin jättänyt saamani käskyt täyttämättä, olen vihastuttanut heidät ja saanut heidät sadattelemaan, olen laiminlyönyt tehtäviäni ja antanut tapahtua vahinkoa. Olen ollut myös hävytön sanoin ja teoin, riidellyt vertaisteni kanssa, nurissut emäntääni vastaan sekä kiroillut häntä jne. Suren kaikkea tätä, rukoilen armoa ja tahdon parantaa tapani."

Isäntä tai emäntä voi lausua seuraavasti:
"Tunnustan teille erityisesti, etten ole uskollisesti johdattanut lapsiani, palvelusväkeäni enkä puolisoani kunnioittamaan Jumalaa. Olen kiroillut, näyttänyt huonoa esimerkkiä, sopimattomilla puheilla ja teoilla vahingoittanut naapuriani, levittänyt pahoja juoruja, myynyt liian kovaan hintaan ja antanut virheellistä ja vajaata tavaraa." Lisäksi hän voi kertoa, miten muutoin on rikkonut Jumalan käskyjä ja käyttäytynyt sopimattomasti.
Ellet taas havaitse tunnollasi olevan edellisen kaltaisia tai suurempia syntejä, sinun ei pidä huolestua eikä muuttaa rippiä piinaksi ryhtymällä etsimään ja keksimään lisäsyntejä. Kerro vain ne pari asiaa, mitkä tiedät, esimerkiksi näin: "Tunnustan erityisesti, että olen joskus kiroillut, samoin puhunut sopimattomia, joskus laiminlyönyt sen ja sen asian" jne. Se saa riittää.
Mutta jos tunnollasi ei ole yhtään syntiä (mikä tuskin on mahdollista), älä myöskään sano mitään erityistä, vaan ota vastaan anteeksianto yleisen synnintunnustuksen jälkeen, jonka teet ripittäjän edessä Jumalalle.

Sen jälkeen ripittäjä lausuu:
"Jumala armahtakoon sinua ja vahvistakoon uskoasi. Aamen."

Ripittäjä jatkaa:
"Uskotko myös, että minun anteeksiantoni on Jumalan anteeksianto?"
"Uskon,herra pastori."

Ripittäjä sanoo tämän jälkeen:
"Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot. Herramme Jeesuksen Kristuksen käskystä annan sinulle syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Mene rauhaan."
Raskaissa omantunnon vaivoissa olevia tai murheellisia ja ahdistuneita rippi-isä varmaankin osaa lohduttaa ja rohkaista uskoon useampia raamatunlauseita käyttäen. Edellä on esitetty vain tavallinen rippikaava yksinkertaisia varten.


perjantai 14. toukokuuta 2010

Pietistinen tunnelma vahvistui Sastamalan kirkossa

Itselleni Sastamalan kirkossa ruumispaarien ääressä tuli mieleen 1600-luvun teologi Christian Scriver, jonka Sielun aarre on kulunut pietistien käsissä vuosisadasta toiseen ja jonka ajatteluun itse aikoinani tutustuin Jussi Talasniemen välityksellä.

Kyllä perässä tulet pikemmin kuin uskotkaan, muistuttavat paarit kantajaa, joka siis ilmeisesti piti kiinni pääpuolesta, uskoisin.
Edessä kulkevalle kantajalle oli oma terveellinen muistutus: Tänään minut, huomenna sinut kannetaan hautaan.

Nykyaikana tällaisista ruumispaareista kehkeytyisi varmasti skandaali ja luova taiteilija saisi monta ilkeää leimaa otsaansa ja rintaansa. Vai mitä arvelette?

torstai 13. toukokuuta 2010

Terveiset Sastamalasta

Olin tänään oman seurakuntapiirin ihmisten kanssa retkellä Sastamalassa. Nämä kuvat ja video on otettu kännykkäkameralla Sastamalan keskiaikaisessa kirkossa Karkussa. Saattaa olla, että video ei näy ihan aiotulla tavalla, mutta laulamassa on siis Puistolan kirkkokuorolaistn joukko, ihan ex tempore, kokeilevat kirkon erinomaista akustiikkaa.
Varsinainen retkemme kohde oli Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, jossa osallistuimme vanhantyyliseen messuun. Messun toimitti teol. toht. Esko M. Laine ja laulunjohtajana oli
Puistolan kanttori Ulla Pesonen.
Ruokailu tapahtui Rudolfin keitaan ihanin tarjoiluin vieraanvaraisen puistolalaisperheen lomanviettopaikassa. Kyyti perille tarjottiin upealla Zetorilla.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Raamattu- ja askartelupäivä luonnon helmassa

Tervetuloa Ojanperään, Kylväjän omalle maatilalle, lauantaina 12.6.10 askartelemaan ja viihtymään!
Tarjoilu toteutuu nyyttäriperiaatteella. Kylväjä tarjoaa puitteet sekä kahvit.
Osanottajat voivat esitellä omia askartelu- ja käsityöideoitaan. Erityisen innoissamme odotamme myös markkinointi-ideoita.
Yhdessäolo alkaa klo 10 Raamatun äärellä. Puolen päivän aikoihin valmistelemme yhdessä lounasta (talon keittiö on käytettävissä ja pihassa on grilli). Kahden maissa juomme päiväkahvia ja joka välissä askartelemme villisti.
Osoite on Maitoistentie 483 ja paikka on Oitti. Esimerkiksi Hyvinkäältä on matkaa 19 kilometriä.

Näytä suurempi kartta

Talkootöitä tarjolla

Lähetyksen kesäpäivät lähestyvät. Talkootöistä kiinnostuneet, ilmoittautua voi esimerkiksi täällä.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Vieraita Mansesta

Tänään Kylväjässä kävi ryhmä tamperelaisia lähetyssihteereitä; joukkue oli vahvistettuna yhdellä yhteiskunnallisen työn papilla.
Esitin tamperelaisille katsauksen Kylväjän työhön. Huomasimme, että liittymäkohtia Tampereen seurakuntien ja Kylväjän työn välillä oli runsaasti. Ei siis ihme, että juuri Tampereen hiippakunnassa on eniten nimikkosopimuksikin.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Kappale lähetyshistoriaa


Luin Tuulikki Korpisen kirjoittaman mielenkiintoisen ja riipaisevan kirjan Seitsemän vuotta sotaisessa Japanissa. Kirja on ilmestynyt vuonna 1949 ja sen on kustantanut WSOY. Löysin kirjan Kylväjän kirjastosta.
Lähetysromantiikka on kirjasta kaukana. Silti siitä välittyy, kaiken elämän risaisuuden ja äärimmäisten olosuhteitten keskeltä läpi kirjan tietoisuus siitä, miksi lähetystyötä tehdään.
Niin kauan Tuulikki Korpinen joutui syrjittynä Japanissa elämään, että kovien elämänvaiheitten nostattama katkeruus ei värittänyt muistoja enää. Kirjoittaja ei kaihda nolojen ja häpeää tuottavienkaan asioiden käsittelyä.
Tämä kirja antaa minun mielestäni eväitä kristillisen kilvoituksen harjoittamiseen ja varustaa kohtaamaan elämän takaiskuja yleensä ja niitä takaiskuja, joita hengellisessä työssä joudumme ottamaan vastaan.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Talkoot Mustalahdessa 20.-23.5.






Ohjelmassa mm. erilaisia kesäkodin kunnostus-, rakennus- ja siivoushommia, metsänhoidollisia töitä. Mukaan voi tulla osaksikin aikaa. Tiedustelut ja ilmoittautumiset erkki.puhalainen(at)flom.fi; puh. 0400-545 128.


Talkoiden päätteeksi jumalanpalvelus Sumiaisten kirkossa su 23.5. klo 12 (Erkki Puhalainen ja Vuokko Jokinen) ja kesäkauden avajaisseurat klo 14 Mustalahdessa.


Olavi Peltolan puheita audioina

Opetusneuvos Olavi Peltola on julkaisuuut aktiivisesti tuotantoaan netissä. Hänen suurena ajatuksenaan on ollut julkaista oma tuotantonsa kaikkien saataville avoimesti ja ilmaiseksi.
Peltolan Olan kotisivut ovatkin palvelleet Raamatun lukijoita jo kymmenen vuoden ajan. Sivuilla on nyt upea kattaus audioita myös. Olavia kuuntelemaan siis.

Olavi Peltolan audiot löytyvät osoitteesta
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/puheet.html