lauantai 15. toukokuuta 2010

Yllättäen kirkko on pakotettu pohtimaan omaa olemustaan

Peruspalveluministeri Paula Risikko uhoaa, tapojensa vastaisesti, Helsingin Sanomien sivuilla, että ellei kirkko luovu rippisalaisuudesta pedofiliatapauksissa, se pakotetaan siihen. Tämä arvostamani poliitikon haastattelu sai minut mietteliääksi.

Ensimmäinen huomioni asiasta on, että nyt on siirrytty näköjään keskustelussa pois pedofiliasta, puhumaan rippisalaisuudesta.

Minusta kirkon pitää sekä puheissaan että teoissaan selkeästi saarnata lasten hyväksikäyttö synniksi.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa norsut kertovat syntiinlankeemuksesta.
Kirkon ongelmaksi on vähän tullut, että sellaista sanaa kuin synti ei ole kaikkien kirkon ihmisten sanavarastossa enää nykyisin. Mielellään puhutaan heikkoudesta, epäonnistumisesta, huonoista lähtökohdista, raskaista asioista... mutta synnistä ei puhuta enää juuri missään. Ja jos puhutaan, kyseessä on teologinen analyysi, ei herätyspuhe.
Asiantilasta on seurannut, että rippi on käynyt erittäin harvinaiseksi kirkossamme. Tilalle on tullut sinänsä tarpeellinen sielunhoidollinen, työnohjauksellinen tai henkiseen valmennukseen keskittyvä terapia.
Tämä kirkon suorittama perheneuvonta- ja terapiatyö voi aivan hyvin nähdäkseni alistua samaan järjestelyyn kuin kunnallisella puolella on käytössä: kun puuttumista vaativia lastensuojelutapauksia ja muita sosiaali- ja terveydenhuollon salassapitomääräyksien alaisia asioita ilmenee, voivat kirkon perheneuvojat ja diakoniatyöntekijät sekä työnohjaajat tehdä viranomaisilmoituksen asiasta.
Mutta rippisalaisuuteen ei tule koskea. Rippi ja terapia on erotettava kirkkolainsäädännöllisesti toisistaan. Selkeyttäminen helpottaa myös ripittäytymään tulevaa tietämään oikeudellisen asemansa.
On paljon salassa pidettävää, mikä ei ole rikoslain alaista, mutta minkä ilmitulo olisi henkilökohtainen katastrofi.

Lestadiolaisuudessa ripillä on asemansa. Mutta ei rippi siellä useinkaan taida olla sellainen tilaisuus, jossa seurakuntalainen tulee tunnustamaan syntinsä Jumalalle papin läsnäollessa. Ainakin pikkuesikoisuudessa rippi kai on pikemminkin rakkauden rippiä, jossa perheenjäsenet ja ystävät tunnustavat viat ja matkavirheet toinen toisilleen ja kyselevät "Saanko minäkin uskoa?" ja saavat toinen toisiltaan synninpäästön. Ja vanhoillislestadiolaisuudessa kyseinen tunnustus kohdistetaan saarnaajille, joista perin harva on pappi.

Mitä tapahtuu, jos pappeja ja lehtoreita sitova rippisalaisuus murretaan?
Tapahtuu, että kristittyjen luottamus riistetään. Pahimmassa tapauksessa papit sidotaan johonkin urkkimisjärjestelmään.
Poliitikoilla tai tuomareilla ei ole työssään ja kannanotoissaan ajallisen ja maallisen ylittävää ulottuvuutta. He eivät ajattele suhdetta Jumalaan, ihmisen syyllisyyttä tai anteeksiantoa suhteessa Jumalaan. Tässä keskustelussa näkyykin nyt mielestäni kirkkaana se, ajatellaanko ripin olevan vain ihmisten rauhoittelua vai ajatellaanko, että siinä on Jumalan tosi anteeksianto.

Kopioin tähän kirkkomme Vähästä katekismuksesta rippiä koskevan osuuden, kun siihen ei kirkon sivuilla pysty aivan täsmällisesti viittaamaan. Myös Martti Luther piti rippiä sakramentin veroisena toimituksena, joten nyt puhutaan asiasta, joka on hyvon lähellä Jumala-suhteen keskiötä.

Maallisen lain edessä pedofiili on vastuussa ihmisille teoistaan ja siinä suhteessa häntä ei todellakaan tule armahtaa. Vankila ja hoitoonohjaus ovat maalliset lääkkeet.

Miten tietämättömiä on neuvottava ripittäytymään
Mitä rippi tarkoittaa? Vastaus:
Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.

Millaisista synneistä sitten on ripittäydyttävä?
Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa.
Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme.

Mitä syntejä ne ovat?
Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?

Neuvo minulle Lyhyt tapa ripittäytyä! Vastaus:
Sano ripittäjälle: "Pyydän teitä, herra pastori, kuuntelemaan rippiäni ja julistamaan minulle anteeksiannon Jumalan tähden."
"Minä kuuntelen."
"Minä vaivainen syntinen tunnustan Jumalalle syyllistyneeni kaikkiin synteihin. Erityisesti tunnustan teille, että minä, joka olen palvelija, palvelustyttö jne., valitettavasti palvelen isäntäväkeäni epärehellisesti. Olen silloin ja silloin jättänyt saamani käskyt täyttämättä, olen vihastuttanut heidät ja saanut heidät sadattelemaan, olen laiminlyönyt tehtäviäni ja antanut tapahtua vahinkoa. Olen ollut myös hävytön sanoin ja teoin, riidellyt vertaisteni kanssa, nurissut emäntääni vastaan sekä kiroillut häntä jne. Suren kaikkea tätä, rukoilen armoa ja tahdon parantaa tapani."

Isäntä tai emäntä voi lausua seuraavasti:
"Tunnustan teille erityisesti, etten ole uskollisesti johdattanut lapsiani, palvelusväkeäni enkä puolisoani kunnioittamaan Jumalaa. Olen kiroillut, näyttänyt huonoa esimerkkiä, sopimattomilla puheilla ja teoilla vahingoittanut naapuriani, levittänyt pahoja juoruja, myynyt liian kovaan hintaan ja antanut virheellistä ja vajaata tavaraa." Lisäksi hän voi kertoa, miten muutoin on rikkonut Jumalan käskyjä ja käyttäytynyt sopimattomasti.
Ellet taas havaitse tunnollasi olevan edellisen kaltaisia tai suurempia syntejä, sinun ei pidä huolestua eikä muuttaa rippiä piinaksi ryhtymällä etsimään ja keksimään lisäsyntejä. Kerro vain ne pari asiaa, mitkä tiedät, esimerkiksi näin: "Tunnustan erityisesti, että olen joskus kiroillut, samoin puhunut sopimattomia, joskus laiminlyönyt sen ja sen asian" jne. Se saa riittää.
Mutta jos tunnollasi ei ole yhtään syntiä (mikä tuskin on mahdollista), älä myöskään sano mitään erityistä, vaan ota vastaan anteeksianto yleisen synnintunnustuksen jälkeen, jonka teet ripittäjän edessä Jumalalle.

Sen jälkeen ripittäjä lausuu:
"Jumala armahtakoon sinua ja vahvistakoon uskoasi. Aamen."

Ripittäjä jatkaa:
"Uskotko myös, että minun anteeksiantoni on Jumalan anteeksianto?"
"Uskon,herra pastori."

Ripittäjä sanoo tämän jälkeen:
"Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot. Herramme Jeesuksen Kristuksen käskystä annan sinulle syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Mene rauhaan."
Raskaissa omantunnon vaivoissa olevia tai murheellisia ja ahdistuneita rippi-isä varmaankin osaa lohduttaa ja rohkaista uskoon useampia raamatunlauseita käyttäen. Edellä on esitetty vain tavallinen rippikaava yksinkertaisia varten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)