keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Ovatko uskovaiset mielestään parempia ihmisiä?

Lomatunnelmiin kuuluu, että kuuntelen radiota. Tänään Ylen ykkösellä Kirsi Virtanen päästeli oikein höyryjä. No, hänellä on sellainen tapa. Ehkäpä kaima on suorastaan perinyt Tasavallan ärsyttäjän tittelin Hannu Taanilalta (vaikka Virtasella lieneekin aika paljon juuria läntisessä kuningaskuntanaapurissamme).

Asiaan.
Virtasen aiheena oli tällä kertaa Pahuus.Hän otti reippaasti kantaa uskontoon. Piirsi uskovaisista sellaista kuvaa, että nämä kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kuin muut, että pahuus on muualla. Virtanen arvosteli myös evankelis-luterilaista uskontoa siitä, että yksi henkilö tulkitsee pyhiä kirjoituksia ja muut tulevat perässä.
Virtasen uskontokritiikki oli monessa kohdin sen verran epäasiantuntevaa, että sen voisi, ja oikeastaan nyt jätänkin, omaan arvoonsa. Yhden asian kuitenkin ajattelin käydä tänne kirjoittamassa, jotta totuus ei unohtuisi: uskonpuhdistajamme Martti Luther pohti ihmisen olemusta, hyvyyttä ja pahuutta, ihmisen asemaa Jumalan edessä. Hän ei ainakaan opettanut, että uskovaiset ovat hyviä. Hän opetti, että Jeesukseen uskovainen on itsessään syntinen, Jeesuksen täydellisyyden ja hänen sovituskuolemansa tähden Jumala julistaa syntisen Jumalalle kelpaavaksi – kuten vanhastaan sanotaan, vanhurskaaksi. Kaimalle ja kaikille muillekin, jotka pohtivat uskovaisten pahuutta siis: vanhurskas ei tarkoita vanhaa ja hurskasta, vaan Jumalalle kelpaavaa. Ja sitten siihen Lutheriin: hän sanoi, että uskovainen ihminen on samalla kertaa syntinen ja vanhusrskas – itsessään syntinen, Kirsi hyvä, ja Jeesuksessa vanhurskas. Asiasta puhui lähes 1500 vuotta Lutheria ennen eräs Paulus, kirjeessään roomalaisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)