lauantai 9. lokakuuta 2010

Kaukana melusta

Eilen oli Hiljan päivä.  Tiedotusvälineissä puhuttiin  siitä melusta, mitä ympärillämme vallitsee.
Maailmassa on sellaisiakin paikkoja, mihin jatkuva melu ei ulotu. 
Tämä kaukasialainen vuoristokylänäkymä avautui vielä viime viikolla ikkunasta, kun avasin silmäni. 
Illalla olin pihan perälle mennessäni ihaillut huikaisevaa tähtitaivasta kolmisen kilometriä lähempää kuin nyt, nähnyt tuhansittain enemmän valopisteitä taivaankannella kuin tavallisesti. Tällä viikolla Helsingissä näkymä on etäisempi ja sameampi, jos tähtitaivasta edes Helsingin keinovaloilta pystyn näkemään. 
Viime viikolla jonain aamuna herätessäni siis näin kuinka hevonen söi kaikessa rauhassa heinää vuoristoniityllä. Heräävän kylän äänet olivat kohtuullisia. Olisi tehnyt mieli viipyä kauemmin kuin oli mahdollista.

2 kommenttia:

  1. Tuota hiljaisuutta, aavaa ylänköä, rauhassa käyskenteleviä eläimiä, ystävällisiä, avoimia ja kyöhyydestä huolimatta voittopuolisesti iloisia ihmisiä minäkin kaiholla muistelen - ihmisiä eritoten.

    Pääsin sisälle tuohon yhteisölliseen kulttuuriin, minut otettiin avosylin ja lämmöllä mukaan joukkoon. Olin muukalainen aivan toisenlaisesta kulttuurista, mutta vieraudestani huolimatta minua ei vieroksuttu; sain olla sekä heidän vieraanaan, että osa yhteisöä.

    Karujen olosuhteiden ja niukkuuden keskellä ihmisillä siellä oli ja on enemmän kuin monella meistä yksilökeskeisen kultturin kasvateista. Heillä oli ja on siellä toisensa, oikeasti.

    Maa oli ehkä toinen Kaukasiassa.

    P.S. 'Parvekelaisien' ikkunaruutu on kiinnitetty paikoilleen nauloilla, kuten asuinhuoneiden ikkunat asunnossa, jossa asuin :).

    VastaaPoista
  2. Anonyymi, itse vain vierailin tuossa kylässä. Tapasin muutamia ihmisiä. Kaikki olivat ystävällisiä, jokainen tervehti "salaam". Heidän ei tarvinnut vieroksua eikä myöskään kyräillä, he ovat olleet samassa paikassa vuosituhansia.
    Terävästi huomattu: kyseessä tosiaan oli parvekalasi.
    Tämä kylä ei ollut ylängöllä, vaan suorastaa vuoristossa kolmen kilometrin korkeudessa. Nämä ihmiset eivät luullakseni olleet rikkaita eivätkä köyhiä. Vieraanvaraisuus on upeaa.

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)