lauantai 23. lokakuuta 2010

Kiirettä, suunnitelmia, kohtaamisia, suruja ja ilon aiheita Kapkaupungissa

Mitä keiltä Jeesus heille puhuisi?
Konferenssin taidenäyttelystä.

Perjantai 22.10.

Eilinen kokous jännitti.Toimiston purkaminen ja arkistojen järjestäminen 
oli johtoryhmän kokouksen asialistalla ensimmäisenä. Hiukka jännitti 
esittää tuo evakuointisuunnitelma, jonka olimme edellisenä iltana 
tehneet. Pientä tangertelua ja ajatusten sekoamista, mutta hommasta 
selvittiin, Blair vielä tuki suunnitelmaa ja korosti paperiarkiston 
tärkeyttä. Sitä ei tarvitse päivittää uusilla ohjelmaversioilla.

  Matkalla toimistoon kello 15 vailla seitsemän, törmäsin liiketalon 
seinustalla kongressin lounaslaatikkoon. Konferenssiruokaa oli syöty 
kadulla. Kun näytin kuvan Chrissille, hän kertoi, että kaikki kongressin 
ylimääräinen ruoka jaetaan vähävaraisille päivittäin.

  Hannu Nyman yllätti vierailullaan toimistolla. Olimme Vivamon 
riparilla samasta ryhmästä v. 1967. Hannu on mulle tärkeä kaveri. Hän 
kertoi mulle riparilla, että Jeesuksen voi oppia tuntemaan omana 
vapaajanaan, kun avaan hänelle sydämen.Aukaisin sisimpäni Jeesukselle ja 
hän tuli mun vapahtajaksi ja ystäväksi. Hannu Nyman on Kansan 
Raamattuseuran toiminnanjohta ja Sana-lehden päätoimittaja.

Taidenäyttelyssä oli viimeisen ehtoollisen moderni versio. Mitä kieltä 
Jeesus puhuu meille?

Olen tutustunut Geradl Das iin, bangladeshilaiseen pappiin. Hän toivotti 
Sarin ja minut tervetulleeksi käymään. Sydämellinen kaveri. Hän sanoi, 
että meidän kaikkien tulisi nähdä vauraiden maiden yltäkylläisyys ja 
köyhien maiden puute, jotta tajuaisimme materiaalisen ja hengellisen 
vastuumme. Köyhällä ei aina ole varaa edes yksiin vaatteisiin, me emme 
tiedä minkä puvun pistäisimme kulloinkin päälle. Materia on tärkeää, 
mutta jokainen meistä tarvitsee myös kestävän pohjan elämälle. Meidän ei 
tarvitse mennä Intiaan etsimään "henkisyyttä", miksemme tutustu 
mieluummin Jeesukseen! Me luotamme huomaamattamme materiaan ja unohdamme 
ettei ihminen elä ainoastaan leivästä.Jeesus antaaelämälle rautaisen 
pohjan, joka vie meidät perille.

  Autoin äsken virolaistaosallistujaa lentolippujen vaihdossa, hänen 
poikansa kuoli eilen. Suru ja ilo kulkevat käsi kädessä, toinen pääsee 
perille, toinen jää vielä tänne suruun... jälleennäkeminen on kuitenkin 
varmaa.

http://www.lausanne.org/cape-town-2010

Huomasi äsken jalkaterässäni liikettä, afrikkalaisella musiikilla on 
vaikutus minuunkin.

t  Kari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)