perjantai 19. marraskuuta 2010

Olipa matka

Eilen kävimme Lähetyksen kesäpäivien juhlatoimikunnan kokouksessa Vaasassa.
Kukonlaulun aikaan katsoin ulos. Sitten katsoin lämpömittariin. Aivan oikein ennustettu: lunta tuprutteli ja pakkasta oli pikkuisen. Sovittu tapaaminen työtoverin kanssa seitsemältä aamulla. Siitä asemalle hakemaan toista työtoveria. Kolmas oli määrä noukkia matkalta.
Ei tarvitse olla mikään profeetta osuakseen oikeaan arveluissaan, että juna myöhästyy. Juna oli yllättävän vähän myöhässä.  Alkumatka oli määrä ajaa Tuusulantietä pitkin. Siis sinne. Kolmas työkaverini soitti ja ilmoitti, että häntä ei tarvitsekaan hakea – sormi murtui autoa pakatessa aamuvarhain. Mutta Tuusulantietä siis kuitenkin. Vastaantuleva liikennevirta mateli hitaasti, mutta kohta liikenne mateli pohjoiseenkin menevällä moottoritien puoliskolla. Oikeanpuoleisella kaistalla oli kymmenittäin raskaan liikenteen ajoneuvoja. Oli kuorma-autoja, rekkoja, busseja. Mitä ihmettä? Matelun päätepisteessä saimme vastauksen: poliisiauton katveesta avautui mahtava näky: täysperävaunullinen rekka oli poikittain moottoritiellä, nuppi linkussa peräpäätä kohti. Bussit, rekat ja kuormurit olivat liian leveitä ja pitkiä päästäkseen ohi, vain henkilöautolla mahtui. Siispä: pullonkaulan jälkeen baana oli vapaa. Ohittelimme bussipysäkkejä, joilla työmatkalaiset odottelivat bussia. He eivät tienneet, että odotus tulee olemaan pitkä. Me tiesimme. Työtoveri kysäisi: "Jos pysäyttelisimme pysäkeillä ja kertoisimme, että odottavat turhaan." Mielenkiintoinen ajatusleikki.
Liikennevaloissa Tuusulassa kuski ja kakkoskuski hyppäsivät autosta kopistellakseen jäät pyyhkimen sulista. Ja taas jatkettiin. Kolmostiellä sitten ohitimme ainakin suman, joka oli syntynyt, kun joku oli ajanut reunakaidetta päin. Muutaman kerran havaitsin tilanteen, jossa liian lyhyttä etäisyyttä edellä pitänyt autoilija hätääntyi edellä ajavien pikajarrutuksen pelästyttämänä ja, ennättämättä vilkaista taustapeileihin, ohjasi vasemmanpuoleiselle kaistalle. Onneksi omalla kuskillamme oli näissä tilanteissa nopea hoksuu ja riittävän hyvät renkaat sekä toimivat jarrut ja, mitä ilmeisimmin, kelpo ajotaito. Takapenkkiläinen jättäytyi siis työtoverin ajotaidon varaan ja käpertyi Jumalan varjelukseen.
Pysähtymisiin ei periaatteessa ollut varaa. Hyvällä kelillä varattu aika olisi ollut riittävä, mutta myäkkävaraa ei aikataulussa ollut.
Pohjanmaan porteilla horisonttiin maalautui aavistus vanhaa taivasta. Mutta vaikeudet eivät olleet vielä ohi.
Parkanaon ja Jalasjärven välisellä metsätaipaleella suht´uuden ja juuri huollossa käyneen Fordin mittaristossa syttyi varoitusvalo. Kakkoskuski tutki auton käsikirjaa. Siellä neuvottiin  seuraavaan tapaan: Aja auto tien sivuun, pysäytä moottori ja ota yhteys merkkihuoltoon. Kuski valitsi viimeisesn neuvon. Hän soitti tuttuun merkkihuoltoon ja sai neuvon: Jalasjärvellä on Fordin merkkihuolto osoitteessa Keskustie 8. Navigaattoriin siis Keskustie 8 ja sinne. Saimme ystävällisen palvelun, mutta mittarimiehet olivat ruokatauolla. Sammuttaminen ja jonkin ajan jälkeen käynnistäminen eivät sammuttaneet valoa, joten Kylväjän tehotiimi lähti siis ABClle syömään. Kuskimme hotki huoan ja ennätti huoltomiesten kanssa samoihin aikoihin takaisin autohuoltoon. Vika paikannettiin tietokonesyynissä, mutta viallisen anturin vaihtaminen ei käynyt päinsä.  Kun kuskimme käynnisti auton tämän diagnoosinteon jälkeen, vika oli tiessään. Tietokone oli säikäyttänyt anturin jälleen kuntoon. Edessä sata kilometriä halki lakeuden. Kellosta näkyi, että kokous alkaa ilman Kylväjän joukkuetta: satasta ajaenkaan emme olisi ennättäneet ja edessä oli kuudenkympinkin rajoituksia. Siispä viimeinen yhteydenotto Niemistön Juhaniin ja hänen puheenjohdollaan toimivaan vaasalaisjoukkueeseen: aloittakaa, me tulemme, kunhan tästä suoriudumme.
Puolitoista tuntia myöhässä me siis saavuimme Vaasan seurakuntayhtymän talolle, jossa toimikunnan vaasalaisjäsenet toivottivat meidät ystävällisesti tervetulleiksi. Kokouksen tärkeimpänä aiheena oli Lähetyksen kesäpäivien yleisteema. Itse olin valmis ehdottamaan teemaa, joka kuvailee matkan vaivoja, hengellisen työn vaikeutta ja sitkeyden sekä hyvän huumorin välttämättömyyttä... Mutta entä se päämäärä? Kertomukseni ei nyt oikein käy aivan allegoriasta. Juhlatoimikunnan kokous kun ei toimi sentään taivaan vertauskuvana.
No, lähetys- ja evankelioimistyö ovat eräänlaisia juhlatoimikunnan kokouksia ennen varsinaista, suurta Juhlaa. Näin meidän myräkkäreissummekin asettuu ehkä omalle paikalleen tässä maailmankaikkeudessa.

3 kommenttia:

  1. Talven tulo yllättää aina, joka vuosi! Suosittelen yleisiä kulkuneuvoja, jos säätilanne on tiedossa. Tosin juniinkaan ei ole luottamista, myöhästelevät nekin kelivaikeuksissa. Pitäisi yksinkertaisesti varata enemmän aikaa, mutta eihän meidän kiireisessä länsimaisessa yhteiskunnassa ole siihen mahdollisuutta?? Vai onko? Joka tapauksessa kiitos Taivaan Isälle, että hän varjeli Vaasan matkanne. LeenaK Lahdesta

    VastaaPoista
  2. Leena, näkemyksesi on mielestäni paikallaan. Asiat vain eivät aina ole kovin yksinekrtaisia. Autokuskimme kun oli monen päivän mittaisella kokousrumbakiertueella kaukana kotoaan ja hänen oli joka tapauksessa ajettava autolla, sillä hän tarvitsi sitä taas seuraavana päivänä eikä voinut siksi jättää Vantaalle ja koukata etelän kautta :(

    Tuo ajan varaaminen oli hommamme heikoin kohta. Ilman auton mittariston ongelmaa olisimme oikeastaan ehtineet, mutta sehän on jossittelua.

    Ja kyllä itsekin olen montakin kiitosrukousta aiheen puolesta lähetellyt. Sellaista se on näillä matkoilla – ei vain ulkomailla, vaan täällä kotimaassakin. Varjelusta tarvitaan.

    VastaaPoista
  3. Couldnt agree more with that, very attractive article

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)