tiistai 21. joulukuuta 2010

Simo Repo yllätti positiivisesti

Tänään oli päiväkahvi mennä väärään kurkkuun työpaikalla, kun luin viimeviikkoista Kotimaata huvikseni uudelleen.
Juttu oli pienenpieni uutinen kirkon jostain kirkon vihapuheseminaarista ja siinä referoitiin Espoon seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Simo Revon puhetta muutamin linjauksin. Jutusta pääsin siihen käsitykseen, että vihapuhetta pitävät puhujan mukaan kirkossa herätysliikkeet.
Entisenä toimittajana olen oppinut, että asioita pitää tarkistaa, tarkistaa ja tarkistaa.
Nyt olen vasta tarkistanut kertaalleen: Menin Kotimaa-lehden verkkosivulle nähdäkseni, mitä siellä asiasta kerrotaan. Vaan sielläpä asia kääntyikin aivan päälaelleen: viestintäpäällikkö Repo sanoikin esityksessään, että liberaalit ja fundamentalistit ovat kirkon syntipukkeja eivätkä Eivät ongelmia aiheuta liberaalit eivätkä fundamentalistit...vaan
"Syntipukki on oivallinen väline. Kun sen selkään kaataa kaiken lian, voi itse vaeltaa putipuhtaana ja viattomana. Toisen mustamaalaus korostaa omaa hyvyyttäni. Itsepetostahan se tietysti on. Ei toisen – aiheellinenkaan – haukkuminen tee minusta yhtään sen parempaa. Eivät kirkon ongelmia aiheuta sen enempää liberaalit kuin fundamentalistitkaan. Ne ongelmat ovat ehkä juuri niissä peloissa, jotka aiheuttavat sen, etten itse omalla nimelläni uskalla ottaa asioita niiden oikeilla nimillä esiin."
Siinäpä se, kirkossa on vielä pitkä tie kuljettavana, jos mieli keskustella. Nimettömänä puskasta pilkkaaminen ei vaikuta oikein kristilliseltä. Itse olen sortunut siihen muistaakseni kerran ja se jäi kaivelemaan mieltäni. Aikaa tuosta on kymmenisen vuotta. Siitä lähtien olen esiintynyt nimelläni. Sellainen saattaa altistaa  mielipiteen ilmaisijan vihapuheelle. Vihapuheen kohteeksi joutumisesta itselläni on ajalta lääketieteen toimittajana rankka kokemusprosessi ravitsemusaktivistien maalitauluna. Vaikkei ollut kivaa missään mielessä joutua vihakirjoittelun kohteeksi, yksisilmäiseksi, vääristelijäksi, tyhmäksi, puolueelliseksi ynnä muuksi leimatuksi, oli mielenkiintoista katsella, miten aktivistit toimivat. He olivat korkeakoulututkinnon suorittaneita, monet it-alalla, he tunsivat tietotekniikan suomat vaikutuskanavat ja samalla häirintäjärjestelmät sekä nopean verkostoviestinnän lait (silloin ei vielä voinut sirkuttaa eikä Facebook ollut nykyisessä suosiossaan).
Sana ei-toivottua uutissisältöä blogissaan julkaisevasta toimittajasta levisi nopeasti. Käsittääkseni se, mikä antoi viestille siivet, oli pelkoa siitä, että joku toimittaja levittää netissä tietoa, joka on ristiriidassa kyseisen ryhmän oppien kanssa. Minusta kanneltiin saman tien toimeksiantajilleni (blogikirjoittelua tein omaan laskuuni, en toimeksiannosta) ja päiväni täytettiin yhteydenotoilla niin, että rankka freetyö häiriintyi, myös yhteystietojani levitettiin. Luulen, että tällaista vihapuhetta ei vielä paljoakaan ole kirkon sisällä, onneksi, mutta se on koska vain mahdollista.
On tärkeää selvittää itselleen ennen nettisisältöjen tuottamista, millaisella identiteetillä siellä aikoo olla. Ja siitä on syytä pitää johdonmukaisesti kiinni. Itse en pilkkaa ketään, en edes peitellysti, vaikka sanan ammattilaisena se kävisi joskus keveästi. Tämä jo siksikin, että ihmisen pilkkaaminen ei ole kristillisen etiikan mukaista. Sanottu sana, ammuttu nuoli. Milläs saat sen takaisin? Et millään, vaikka huomenna jo katuisit. Tämä ei kuitenkaan estä minua kirjoittamasta omaa kantaani selvästi ja kärkevästikin, jos katson tarpeelliseksi.

Verkkoesseessä julkaistu Simo Revon koko esitelmä on mielestäni lähes kauttaaltaan mielenkiintoinen  tapauskertomus ja sopivan analyyttinen. Yksi arka kohta siinä kuitenkin on, ja se on paha: Repo näkee käsittääkseni kirkolliset järjestöt viholliskuvien rakentajina. No, Kotimaan lyhyt uutinen oli huonosti kirjoitettu eikä tehnyt oikeutta esitykselle, mutta ei siis savua ilman tulta. On syytä muistaa, että myös kirkon valtaapitävissä on niitä, jotka hoitavat ja vaalivat viholliskuvia, kuten on kirkon järjestökentässä monenlaista puhetta. Ja itse asiassa toisessa kohdin puheessaan Repo nostaakin tämän ongelman esille.

Kahvirauhaa toivoisin kuitenkin: Kylväjä ainakaan ei lietso viholliskuvia kirkossa eikä kirkosta käsin, vaikka lyhyessä uutisessa varmaankin lukijan mielikuvissa pääsimme Herättäjä-yhdistyksen, rukoilevaisjärjestöjen, Evankeliumiyhdistyksen ja Rauhanyhdistyksen kanssa samaan nippuun... Vai miten sitä oli tarkoitus ymmärtää, Kotimaa?
Ja täällä koko Simo Revon erinomainen vihapuhe-esitelmä Verkkoesseessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)