keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kulttuurisetelit käytössä

Vuosi lähenee loppuaan. Perinteeksi on tullut tutkia joulumaustepussit ja heittää mauttomiksi käyneet mausteet pois. Minulle uusi joulusiivouksen paikka on kukkaro: täytyy tutkia, mikä siellä kenties vanhenee vuodenvaihteessa. Kukkaron pohjalta löytyi muutama kulttuuriseteli. Mieluinen löytö. Tosin: ne vanhenevat vuodenvaihteessa, joten on syytä tehostaa liikunta- ja urheiluharrastuksia.

Kävin siis elokuvissa eilen. Leffa olin nimeltään The Tree of Life.
Elokuvan ohjaaja on Terrence Malick.

Elokuva alkaa Raamatun sitaateilla, eikä Raamatun pohdinta jäänyt tähän. Minut elokuvan tarina vähitellen kietoi perimmäisten kysymysten pohdintaan: kuka olen, miksi on kärsimystä, onko Jumalaa? Jumala, miksi et auta, kun hätä on suuri! Jumala, auta! Mistä löydän vastaukset polttavaan ikävään ja suruun?
Kun ihminen on peruttaamattomasti menettänyt läheisensä eikä pääse pyytämään enää anteeksi, ei sopimaan, ei selittämään... mitä sitten, mistä löytyy voima elää, mistä rohkeus tuleviin päiviin?

Kuullessaan, että olen menossa katsomaan tätä elokuvaa ystäväni sanoi, että se on taiteellinen. Elokuva on ladattu symboliikalla. Itse sain siitä paljon pohdittavaa, sillä olen juuri näihin aikoihin lukenut useampia kirjoja, joissa sivutaan kuvia ja vertauskuvia. Siksi äidin paljaat jalat vesisuihkun alla alkoi puhutella vahvemmin ja vahvemmin.
Malick on Raamattunsa lukenut. Elokuva kosketti.

The Tree of Life voitti tänä vuonna Cannesin filmifestivaaleilla kultaisen palmun. (Lue Time-lehden uutinen asiasta.) Siitä on vuosia, kun edellisen kerran näin on käynyt amerikkalaiselle elokuvalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)