perjantai 27. tammikuuta 2012

Tykkäämisen vaivattomuudesta

Olin jo kahden vaiheilla kirjoittaa tämän Facebookiin, mutta täällä Blogistanissa on useammalla mahdollisuus kertoa ajatuksiaan (jos nyt keskustelua syntyisi).
Olen tullut siihen tulokseen, että elämme yhden asian liikkeiden renessanssin aikaa. Edellinen kukoistuskausi taisi olla kuusikymmenluvulla, jolloin Yhdistys yhdeksän, Sadankomitea, Marraskuun liike, Pakanakilta ja monet muut yhden asian puolesta liputtavat olivat äänekkäästi liikkeellä.
Nyt netti on täynnä yhdestä asiasta tykkääviä. Osallistuminen on nykyisin huikeasti vaivattomampaa kuin kuusikymmenluvulla, jolloin piti maalata banderolli ja vaivautua marssimaan; nyt ei ole pakko, voi vain tykätä tai liittyä virtuaalisesti.

Itse olen käynyt monia keskusteluja viimeksikuluneen vuoden aikana ihmisten kanssa, jotka tykkäävät vastustaa "homovastaisia järjestöjä". Tykkäämisen vaivattomuus on johtanut uudenlaiseen auktoriteettiuskoon: suuri yleisö on tykkäämisen helppouden innostamana valmis uskomaan ja tykkäämään, hyvä asian ja ihmisoikeuksien puolesta, kuten se on saatu uskomaan.

Tällä Suomessa käydyllä keskustelulla on kovin vähän tekemistä sen todellisuuden kanssa, minkä työssämme kohtaamme. Se julkisuuskuva, jonka muut meidän työstämme ovat piirtäneet, on sellainen, että siitä on vaikea tunnistaa tätä järjestöä, joka tekee paitsi Sanan kylvöä, myös  kehitysyhteistyötä köyhien ja vähemmistöjen hyväksi maailman köyhimmillä seuduilla ja voimaannuttaa vammaisia ja ponnistelee vaikeissa oloissa elävien mielenterveyspotilaitten hyväksi.
Tässä marssttiin Tsekkoslovakian miehitystä vastaan 60-luvulla.
Tekijänoikeustiedot täällä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Helsinki_demonstration_against_the_invasion_of_Czechoslovakia_in_1968.jpg 
Kuva: Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/1960-luku


Kuinka on: tykkäätkö sinä maailman köyhistä?

Oletko valmis tekemään jotain heidän hyväkseen? 
Lähtemään töihin esimerkiksi kuudeksi vuodeksi vaatimatonta korvausta vastaan sen sijaan että täällä Suomessa olisi tarjolla nousujohteinen ura ja tukeva tilipussi :)?
Meillä olisi hommia tarjolla. 

7 kommenttia:

  1. Tästä en voinut olla fb-tykkäämättä.
    Mielipiteiden ilmaisun helppous on huumannut monet ihmiset. Kun et joudu oikeasti miettimään mitä mieltä olet asioista oikeasti (ja olla niistä myös vastuussa) vaan voit vaan rennosti "tykätä" jostakin asiasta. Mutta niinkuin Kirsi oletkin tälläkin kirjoituksella ottanut kantaa siellä missä ihmiset liikkuvat, niin siellä leviää myös toisenlaiset viestit. Me löydämmme keinoja kohdata ihmiset, meillä on suurin luovuusekspertti rukouksen takana. Rajuilla heilunnoilla on kuitenkin tapana tasaantua. Kohtuuttoman yksipuolisen kohtelun jälkeen tavallisesti tulee tasapainoa peliin. Meillä on suuri Toivontuottaja tukenamme!

    VastaaPoista
  2. Ulla Maarit, niin tosiaan on, että heiluri kääntyy... Kuluneen vuoden aikana käyty keskustelu ei kuitenkaan kokonaisuuden kannalta johda hyvään tulokseen, vaan se koituu koko lähetyksen tappioksi, ja on jo koitunut.
    Anssi, kiitos komppauksesta!

    VastaaPoista
  3. Minä putosin kärryiltä. Sen ymmärrän, että heiluriliikettä tulisi olla oikealle ja vasemmalle riippuen kumpikätinen on. Kun se kylväjän vakka on siinä jossakin mahan päällä. Siemenet peltoon. Ja syli auki
    muuten kuin Jeesuksella ristillään.
    En ymmärrä ollenkaan tuota marssijajoukkoa vuodelta 1968, tulipahan katseltua linkit - ja tuommoiset vaatteet meil oli siellä Prahassa silloin.
    Meillä on kaikkea runsaasti, varaa on sieventää.
    Lähetystyö on perustehtävä.

    VastaaPoista
  4. Autovdeit, emmistö tykkäsi vielä eilen niistä, jotka olivat valmiit ottamaan jopa vapaaehtoisen tuen pois herätysliikejärjestöiltä. Heiluri liikkuu: poliittinen ilmasto maassa muuttuu ja mahdollisesti kiinnostus jälleen kohdistuu Suomen rajoja laajemmalle, nurkkakuntaisuus väistyy ja osataan taas ottaa vastuuta globaaleista haasteista mielipidepainostuksen sijaan :)

    VastaaPoista
  5. Ehkä en ole ollut ihan rajoitusten sydämessä kaikkia uutisia kuulemassa. Mitenkähän asiat oli Martti Rautasen aikoihin? En enää muista koulun oppitunneilta.
    Tehtävä meille on kuitenkin annettu.

    VastaaPoista
  6. Autovdeit, sitten 1800-luvun on tapahtunut paljonkin, hyvää ja pahaa. Tuohon aikaan esimerkiksi ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitettiin paljon tiukemmin kuin olemme tulleet ehkä ajatelleiksi. Nykyisin täällä Suomessa ja monessa muussa paikassa sillä ei ole välttämättä juurikaan rajoja eikä levitettävän tiedon todenperäisyydellä ole kovasti väliä; se leviää sosiaalisessa mediassa, kunhan se vain vakuuttavasti esitetään ja kunhan esittäjällä on verkosto, mitä käyttää.
    1800-luvulla ei tällaisia puheena olevia yhden asian liikkeitä ollut, tavallisten ihmisten elämä oli tuolloin sen verran niukempaa, että energia meni arjen pyöritykseen, ponnisteluun leivän ja terveyden puolesta.

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)