lauantai 10. maaliskuuta 2012

Pelastakaa sotamies Ryan -tapahtuma?

Istun tässä Mikael Agricolan kirkon penkissä. Aluillaan on Kirkkokansan raamattupäivä, opetusneuvos Olavi Peltolan raamattutunti, jonka aiheena on Jeesus.
Juonnossa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen kertoi kuulleensa, että joku kutsui tapahtumaa Pelastakaa sotamies Ryan -tapahtumaksi.

Viidettä herätysliikettä vastaan on mitä ilmeisimmin viime vuosina ollut meneillään voimakas antikampanja. Herätysliikkeeseen sitoutuneet ihmiset lähtivät vuosi sitten liikkeelle yhteisvoimin; silloin järjestettiin ensimmäistä kertaa Kirkkokansan raamattupäivä -tapahtuma, tuolloin Lahden Ristinkirkkoon. Tapahtuma oli vaikuttava, koko kirkko oli täynnä vakavahenkistä kirkkokansaa, joka ilmensi yhteistä huolta kirkkomme tilasta.

Me viidennen herätysliikkeen järjestöjen tiedottajat yritimme sanoa vajaa vuosi sitten tapahtuman suunnitteluryhmälle, että Kirkkokansan raamattupäivä ei ole mitenkään vetävä otsikko. Olimme varmaankin tavallaan väärässä, sillä taas on kirkko täynnä väkeä tässä Pelastakaa sotamies Ryan -tapahtumassa.

2 kommenttia:

  1. Hieno ja vaikuttava tilaisuus. Rivien kokoamista tarvitaan nyt. Enemmän tarvitaan niiden asioiden korostamista, jotka ovat yhteisiä, repimällä aiheutetaan hajaannusta ja katkeruutta.

    Mutta kuten useaan kertaan päivän aikana tuli selväksi, jos Sana ei ole uskon ja elämän perusta, turhaan kirkko haikailee menetettyjen jäsenten perään, ja turhaan vakuutellaan, miten tärkeää työtä kirkko tekee.

    Kirkko tarvitsee herätystä - liikkeistä en ole niin varma. Kun herätys loppuu, muuttuu toiminta rutiiniksi, joka ei pysäytä eikä kiinnosta ketään. Siksi onkin niin totta, että kirkko on suorastaan riippuvainen herätyksestä. Jumala on siunannut Suomea antamalla herätyksiä jo vuosisatojewn ajan. Pysytään rukousrintamassa herätyksen puolesta, siskot ja veljet! Se, mikä ihmisille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.

    VastaaPoista
  2. Niin, se hyvä kysymys, joka muutamaan kertaan tänään esitettiin, on, mikä on kirkko.
    Itse ryömin noihin luterilaisen kirkkomme tunnustuskirjoihin, Augsburgin tunnustukseen ja liputan 7. artiklan puolesta, että "Opetetaan yhden, pyhän kristillisen seurakunnan olevan kaikkina aikoina. Tämä seurakunta on kaikkien uskovien yhteisö, jossa saarnataan evankeliumia puhtaasti ja jaetaan pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti. Sen sijaan yhteyteen ei vaadita sitä, että kaikkialla noudatettaisiin yhteneviä ihmisten asettamia seremonioita."
    Siinäpä seurakunnan olennainen tuntomerkki, se ei ole jokin aatteellinen, sosiolginen tai poliittinen mielipideporukka, vaan evankeliumin uskovien yhteisö. Tämän perusoivalluksen pohjalta voidaan monet nykyiset keskustelut käsittääkseni jättääkin sitten omaan arvoonsa.

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)