torstai 5. huhtikuuta 2012

Onko oikea luterilaisuus pakosti tylsää?

Bloggaaja Santeri Marjokorpi pohtii blogissaan laajasti Turussa järjestettyä tanssimessua. Löysin Santun ja hänen kirjoituksensa Lähetystyö-lehden kautta. Kiitos siis jälleen Rene Rendicille :)
Santerin pohdinta on mielenkiintoista ja innostaa tähän pieneen vinkkaukseen. Nykyisessä vastakkainasettelun ajassa on kiintoisaa, että sentään löytyy asioita, joissa kirkollinen pakka sekoittuu. On piristävää tämän seksuaaliliberalismin tahdittaman viihdekimaran jälkeen pohtia, mikä tapahtuma jumalanpalvelus syvimmältään on ja mitä siinä tapahtuu.

Olen Santeri Marjokorven kanssa ilmeisesti eri mieltä monesta asiasta. Minusta musiikki parhaimmillaan vie ihmistä lähemmäs Jumalaa; vetoan jopa itseensä Martti Lutheriin, joka sanoi, että musiikki karkoittaa perkeleen, tai kuten nykyisin kai käännetään, Paholaisen.
Olen sitä mieltä, ettei Jumalan armon esteenä mitenkään ole se, jos evankeliumin omistaminen synnyttää kiitosta ja ylistystä, vaan  Jumalan armo voisi olla hyvinkin keskuksessa, vaikka ihminen ylistäisi messussa Jumalaa.
Mielestäni jumalanpalvelusta ei tee luterilaiseksi se, että siellä on tylsää eikä se, että pappi puhuu pitkään ja teologisesti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)