keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Rikasta elämää lähetystyössä lähettäjänä

Tänään juhlittiin Laura Suomisen 90-vuotissyntymäpäivää Espoossa Tapiolan kirkolla. Väkeä oli Kylväjän kesäseuroissa siinä määrin, että ilma oli loppua, mutta kirkkoherra emeritus Antti Rusama tuli avuksi ja rullasi seurakuntasalin sivuseinää auki ja raikas viileä ilma hulmahti kirkkosalista juhlajoukkoon.
Laura Suominen kuuluu joukkoon, jota aikoinaan me 70-luvun nuoret sanoimme Kylväjän tädeiksi. Laura on lajinsa viimeinen edustaja; Kylväjän tätien ensimmäinen sukupolvi on jo mennyt edeltä odottamaan ylösnousemuksen aamua.
Itse Laura totesi hyväntuulisena taannoin minulle olevansa nykyisin Kylväjän mummo. Ja lapsia Lauralla on paljon: kaikki lähetystyöntekijät. Juhlan lopulla yksi Bangladeshin-läheteistä kävi pitämässä yksisanaisen puheen: "Kiitos." Hän vielä selvensi: "Kaikkien meidän lähettien puolesta."
Laura piti itse juhlan lopulla pienen puheen, jossa hän kertoi, miten hienoa on olla mukana suuressa työssä ja miten paljon siitä itse saa.
Mieleeni nousi eilen lukemani kirjaviisaus, jonka mukaan ihminen on niin kauan onnellinen kuin hän jakaa saamaansa hyvää; kun hän lopettaa jakamisen, elämästä tulee tyhjää.
Sali oli aivan täynnä juhlaväkeä: satakunta ihmistä ja onnellinen tunnelma. Tapiolan seurakunta saa olla kiitollinen Laurasta ja Lauralle. Hän on uskollinen, sinnikäs ja positiivinen. Siinäpä esikuvaa meille nykyisille Kylväjän tädeille ja muillekin.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Muukamutsin mietteitä 1.

Muukamutsi nimi sai alkunsa kokousmatkalla Lähetyslapsia koskevaan seminaariin. Kehittelimme tuon nimen itsellemme yhdessä toisten lähetyslasten äitien kanssa.
Ensimmäinen reissuni muukamutsina on ollut jo 1977 Etiopiaan ja sitten 1979 Tansaniaan. Ensimmäisellä reissulla lapsia oli yksi, sitten kaksi ja vuonna 1986 kolme. Tästä lukija voinee päätellä, että olen nyt jo isoäiti-ikäinen.
Afrikan kävijänä sain kokea yllätyksen viime vuonna, kun yksi lapsistamme lähti Mongoliaan -maailman toiseen ääreen FLOM Mongolian palvelukseen. Äitini halusi aina tietää, millaisessa paikassa asuimme ja matkusti luoksemme tutustumaan työhömme myös Tansaniaan.  Tuota reissua muistelin, kun lensimme toukokuussa mieheni kanssa Mongoliaan tutustumaan tyttären ja hänen miehensä elämään siellä.

Aikamoinen kulttuurishokki heti Pekingin lentokentällä aamulehtiä selatessa: en ymmärtänyt sanaakaan. Myöskään Mongolian kieltä en osaa lukea tai puhua.
Ulaanbaatarissa olivat rakkaamme vastassa. Pääsimme tutustumaan tyttären työpaikkaan kapeiden kujien ja hurjan liikenteen seassa. Hän on nyt työssä FLOM Mongolian toimistossa.
Talon seinästä löytyi tuttu merkintä FLOM in Mongolia.
Toimisto oli kaunis ja siellä oli ystävällinen vastaanotto. Maidemme liput oli asetettu pöydälle.
Paikallinen työntekijä kertoi työstä ja monista suomalaisista joiden kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä.
Saimme myös vierailla maaseudulla Tsetserlegin sunnuntaisessa jumalanpalveluksessa sekä paikallisissa kodeissa.
Tässä olemme Arkhangain vammaisten keskukseen tutustumassa. Kylväjä on aloittanut siellä erilaisten vammaisyhdistysten kanssa yhteistyön ja tukee käsityöläisiä. Täällä oli tyttäremme ensimmäinen työpaikka Mongoliassa.
Oli helpottavaa päästä pois pääkaupungin melusta. Tässä olemme pysähtyneet kauniiseen paikkaan evästauolle.
Kesä oli tulossa ja näimme kuinka ihmiset olivat pakanneet jurttansa autoihin ja muuttivat kesäpaikkaan saadakseen eläimilleen hyviä laiduntamispaikkoja.

Saimme vierailla tyttären työkaverien jurttakodeissa.
Totesimme, että tyttärellä jä hänen miehellään on ystäviä ja he toivottivat meidätkin ystävällisesti tervetulleeksi luokseen. Matka oli täynnä mielenkiintoisia, uusia asioita.




maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hyvää kesää

26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Matt. 6