perjantai 29. elokuuta 2014

Uskonnonvapautta ja lähetysrakkautta

Herrnhutin veljesseurakunnan esimerkki on mielenkiintoinen: kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf tarjosi 1700-luvulla maillaan Böömissä turvapaikan vainoja paenneille kristityille. Tähän Herran turvaan ei jääty, vaan sieltä lähdettiin kaikkialle julistamaan evankeliumin hyvää sanomaa. Veljesseurakunnan museon kartasta näkyy, että moni paikka on meille suomalaisillekin tuttu lähetystyön yhteyksistä. Lyhyt katsaus herrnhutilaisuuteen löytyy vaikkapa Wikipediasta.
Suomalaisille tämä liike on tullut tutuksi Päivän tunnussanan julkaisijana. Päivän tunnussanaa julkaisee Haminaa kotipaikkanaan pitävä Karjalan evankelinen seura.

torstai 28. elokuuta 2014

Diakoniatyötä invalidien parissa Ukrainan Odessassa



Juutalaistyön ohella Kylväjä tekee diakoniatyötä invalidien keskuudessa Ukrainan Odessa. Tämä työ tapahtuu paikallisen luterilaisen seurakunnan työyhteydessä. Invalidityöstä vastaava Vlasislav kertoi jokin aika sitten työstään: ”Olemme viime viikkojen aikana vierailleet monien invalidien luona. Jaoimme hengellistä kirjallisuutta, jaoimme invalideille paljon elintarvikepaketteja, lahjoitimme pyörätuolin, keskustelimme hengellisistä asioista, kuljetimme sairaita sairaalaan ja haimme sairaalasta, autoimme lääkkeiden ostamisessa, korjasimme invalidien apuvälineitä pajassamme, jaoimme vaatteita puutteessa eläville lapsille ja aikuisille, järjestimme tapaamisia invalideille ja autoimme hautajaisissa.

Monet invalidit ovat hyvin kiitollisia työstä, jota teemme. On hyvin mielenkiintoisia hetkiä, kun invalidit alkavat kiinnostua ja kysyvät meiltä siitä, miten on mahdollista aivan ilmaiseksi tänä vaikeana aikana jakaa invalideille apua. Silloin meille tarjoutuu hyvä mahdollisuus kertoa, että se on mahdollista Jumalan avulla ja suomalaisten veljiemme ja sisariemme kautta. Että olemme vain työvälineitä Pelastajamme käsissä. Kunnia kuuluu Jumalalle.”
Kuva: R.Liedenpohja


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Evankeliumia Mongolian maaseudulle


Kuluneen kesän aikana sain kuulla rohkaisevia uutisia Mongoliasta. Ystäväni teki pitkä matkan Mongolian maaseudulle yhdessä paikallisen pastorin kanssa. Matkallaan he kohtasivat monia ihmisiä, jotka eivät aiemmin olleet kuulleet evankeliumia.
Hän kirjoitti matkasta rohkaisevasti: ”Rauhaa sinulle, Olen Mongoliassa käymässä ja tehtiin pitkä matka maaseudulle. Käytiin Mongolian laajalla maaseudulla. Tapasimme paljon seurakuntalaisia ja 4-5 ihmistä jättivät elämänsä Herralle ja yksi pariskunta kastettiin Jumalan lapsiksi, kiitos Herralle! Tulen tiistaina Suomeen, jos Jumala suo.”


tiistai 26. elokuuta 2014

Luvassa epävakaista ja rakettisadetta



Syyssateet eivät kalenterin mukaan Israelissa ala vielä hetkeen, mutta päivästä toiseen sääennuste lupaa raketteja taivaalta erityisesti Etelä-Israeliin. Viime päivinä nämä kyseenalaiset kuurot ovat kohdanneet myös Golanilla ja Pohjois-Galileassa asuvia. Gazan rajan tuntumassa sijaitsevat kylät ovat puolityhjiä; erityisesti lapsiperheet ovat paenneet turvallisemmille alueille. Viikonloppuna kansa suri pienen 4-vuotiaan pojan kuolemaa, kun hän ei ehtinyt ajoissa kotinsa turvahuoneeseen.

Sireenit ovat soineet tiuhaan Tel Avivissa ja harvakseltaan myös Jerusalemissa tämän nyt 50 päivää kestäneen sodan aikana. Minut ilmahälytys yllätti viime viikolla kesken unien. Tempaisin aamutakin päälleni ja juoksin rappukäytävään ja sieltä pommisuojaan. Erityistä kiitollisuutta Israelissa työskentelevänä tunnen Jumalalle siitä, että joitakin vuosia sitten israelilainen työryhmä yötä päivää uurastettuaan sai kehitettyä Iron Dome -ohjustorjuntajärjestelmän (suomeksi Rautakupoli). Varsinkin pienempien omatekoisten Qassam-rakettien lentorata on hyvin epävakaa ja niiden alas ampuminen näytti siksi lähes toivottomalta ajatukselta. Projektissa mukana ollut insinööri kuvaa haastattelussa tehtävän vaikeutta: ”Kuvittele iso vaappuva Coca-Cola-pullo lentämässä ääntä nopeammin epämääräiseen suuntaan”. Iron Dome kuitenkin luotiin ja se on yllättänyt kaikki tehokkuudellaan. Havaittuaan raketin järjestelmä laskee salamannopeasti mihin se tulee putoamaan, ja jos se näyttää muodostavan vaaran asutukselle, torjuntaohjus laukaistaan. Satoja, ehkä tuhansia ihmishenkiä on säästynyt Iron Domen ansiosta, joka on kuin Jumalan suojaava käsi kansansa yllä.

Elämä Jerusalemissa jatkuu melko normaalinoloisena. Israelilainen mentaliteetti on se, että onnettomuuden kohdatessa siivotaan jäljet, haudataan kuolleet ja jatketaan elämää. Se on ollut ainoa tapa selvitä kansalla, jota on aina uhattu jostakin suunnasta. Stressaavat tunteet ja ajatukset kuitenkin kytevät pinnan alla - muillakin kuin minulla, jolle suomalaisena tämä on ennen kokematonta. Etelä-Israelissa koulut eivät voi aloittaa syyskautta, jos pidempää tulitaukoa ei saada aikaiseksi. Muutenkin on vaikeaa tai mahdotonta suunnitella mitään, kun huominen on niin epävarma. Monet ovat vihaisia ja ihmettelevät, eikö hallitus todellakaan pysty tekemään enempää kansalaisten suojaamiseksi. Mitä tapahtuu ihmisten sydämissä tällaisena vaikeana aikana, kun viha ja kosto tuntuvat saartavan kaikkialta? Kuinka uskovat täällä voivat säilyttää sydämensä puhtaana ja luottavaisena? Viime lauantaina seurakunnassa kuulimme puhuttelevan opetuksen anteeksiantamisesta. Meitä kuulijoita haastettiin antamaan anteeksi kaikille, myös niille, jotka näkevät paljon vaivaa tappaakseen meidät.



Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. (Luukas 12:6,7)


tiistai 19. elokuuta 2014

Humanitaarisen avun päivä 19.8.


Tänään vietetään maailman humanitaarisen avun päivää. Päivän tarkoituksena on antaa tunnustusta avustustyöntekijöille ympäri maailmaa ja kiinnittää huomiota maailman humanitaarisiin haasteisiin.

Kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaava Euroopan komission jäsen Kristalina Georgieva Irakista:

Humanitaariset haasteet ovat erittäin ilmeisiä täällä Irakissa juuri nyt. Sadattuhannet ihmiset tarvitsevat epätoivoisesti apua. Avun toimittaminen perille on kuitenkin yhä vaikeampaa konfliktin pahentuessa. Irakin lisäksi humanitaarisen avustushenkilöstön työ on vaikeutunut merkittävästi myös muilla avustusalueilla. 

Konfliktien määrä maailmassa lisääntyy jatkuvasti, ja niiden luonne muuttuu koko ajan. Tämä tekee maailmasta yhä haavoittuvamman. Väkivalta Lähi-idässä muuttuu yhä julmemmaksi, eikä viattomien siviilien kärsimykselle näy loppua. Miljoonat siviilit elävät vyöhykkeellä, joka ulottuu Afrikan poikki Malista pohjoisen Nigerian, Keski-Afrikan tasavallan ja Etelä-Sudanin kautta Somaliaan ja jonka konflikteja etninen ja uskonviha osaltaan ruokkivat. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten, naisten ja vanhusten auttaminen tällaisilla alueilla vaikeutuu jatkuvasti.

Näiden haasteiden takia myös avustustyöntekijöiden työ muuttuu koko ajan vaarallisemmaksi. Heitä vastaan tehtyjen hyökkäysten määrä on nelinkertaistunut vuodesta 2003 lähtien. Viime vuonna keskimäärin 12 avustustyöntekijää kuoli ja enemmän kuin 10 avustustyöntekijää siepattiin joka kuukausi. Joka viikko kolme avustustyöntekijää joutui hyökkäyksen kohteeksi ja loukkaantui.
Ilmastonmuutoksen, muun muassa Sahelin alueen nopean väestönkasvun ja ääriliikkeiden nousun myötä konfliktit ja nälänhädät lisääntyvät väistämättä ja yhä useampien on pakko lähteä kotiseudultaan ja luopua elinkeinostaan. 

Maailmamme on valtavan hauras. Sen vuoksi meidän on keskityttävä entistä enemmän sen haasteisiin vastaamiseen sotien ja konfliktien uhrien tähden, mutta myös niiden rohkeiden ihmisten vuoksi, jotka asettavat henkensä alttiiksi heitä auttaakseen.