tiistai 26. elokuuta 2014

Luvassa epävakaista ja rakettisadetta



Syyssateet eivät kalenterin mukaan Israelissa ala vielä hetkeen, mutta päivästä toiseen sääennuste lupaa raketteja taivaalta erityisesti Etelä-Israeliin. Viime päivinä nämä kyseenalaiset kuurot ovat kohdanneet myös Golanilla ja Pohjois-Galileassa asuvia. Gazan rajan tuntumassa sijaitsevat kylät ovat puolityhjiä; erityisesti lapsiperheet ovat paenneet turvallisemmille alueille. Viikonloppuna kansa suri pienen 4-vuotiaan pojan kuolemaa, kun hän ei ehtinyt ajoissa kotinsa turvahuoneeseen.

Sireenit ovat soineet tiuhaan Tel Avivissa ja harvakseltaan myös Jerusalemissa tämän nyt 50 päivää kestäneen sodan aikana. Minut ilmahälytys yllätti viime viikolla kesken unien. Tempaisin aamutakin päälleni ja juoksin rappukäytävään ja sieltä pommisuojaan. Erityistä kiitollisuutta Israelissa työskentelevänä tunnen Jumalalle siitä, että joitakin vuosia sitten israelilainen työryhmä yötä päivää uurastettuaan sai kehitettyä Iron Dome -ohjustorjuntajärjestelmän (suomeksi Rautakupoli). Varsinkin pienempien omatekoisten Qassam-rakettien lentorata on hyvin epävakaa ja niiden alas ampuminen näytti siksi lähes toivottomalta ajatukselta. Projektissa mukana ollut insinööri kuvaa haastattelussa tehtävän vaikeutta: ”Kuvittele iso vaappuva Coca-Cola-pullo lentämässä ääntä nopeammin epämääräiseen suuntaan”. Iron Dome kuitenkin luotiin ja se on yllättänyt kaikki tehokkuudellaan. Havaittuaan raketin järjestelmä laskee salamannopeasti mihin se tulee putoamaan, ja jos se näyttää muodostavan vaaran asutukselle, torjuntaohjus laukaistaan. Satoja, ehkä tuhansia ihmishenkiä on säästynyt Iron Domen ansiosta, joka on kuin Jumalan suojaava käsi kansansa yllä.

Elämä Jerusalemissa jatkuu melko normaalinoloisena. Israelilainen mentaliteetti on se, että onnettomuuden kohdatessa siivotaan jäljet, haudataan kuolleet ja jatketaan elämää. Se on ollut ainoa tapa selvitä kansalla, jota on aina uhattu jostakin suunnasta. Stressaavat tunteet ja ajatukset kuitenkin kytevät pinnan alla - muillakin kuin minulla, jolle suomalaisena tämä on ennen kokematonta. Etelä-Israelissa koulut eivät voi aloittaa syyskautta, jos pidempää tulitaukoa ei saada aikaiseksi. Muutenkin on vaikeaa tai mahdotonta suunnitella mitään, kun huominen on niin epävarma. Monet ovat vihaisia ja ihmettelevät, eikö hallitus todellakaan pysty tekemään enempää kansalaisten suojaamiseksi. Mitä tapahtuu ihmisten sydämissä tällaisena vaikeana aikana, kun viha ja kosto tuntuvat saartavan kaikkialta? Kuinka uskovat täällä voivat säilyttää sydämensä puhtaana ja luottavaisena? Viime lauantaina seurakunnassa kuulimme puhuttelevan opetuksen anteeksiantamisesta. Meitä kuulijoita haastettiin antamaan anteeksi kaikille, myös niille, jotka näkevät paljon vaivaa tappaakseen meidät.



Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. (Luukas 12:6,7)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)