perjantai 6. helmikuuta 2015

Lähetin arkea tien päällä


Jokin aika sitten minua pyydettiin kertomaan lapsille lähetystyöntekijän elämästä jokin kommellus autoihin liittyen. Tätä miettiessä mieleen tuli muutaman vuoden takainen tapaus Mongoliasta.

"Mongoliassa on yleensä melko kuivaa, mutta keväisin lumen sulaessa saatavat joet tulvia ja on hyvinkin märkää. Kerran olimme lähettien kanssa maaseutumatkalla, kun liejuiset tiet yllättivät. Lähdimme ylittämään ennen tuntematonta aroa, kun vastaamme tuli joen märkä suistoalue. Yritimme ensin kiertää tätä aluetta, mutta se ei onnistunut. Lopulta päätimme yrittää mennä tuon alueen läpi.

Ensin kaikki meni hyvin. Pääsimme muutamien pienien ojien ylitse, mutta sitten matka tyssäsi totaalisesti. Maa oli todella märkää ja auto jäi sutimaan keskelle kuraa. Yritimme päästä pois maastoauton nelivedolla, mutta eihän siitä mitään tullut. Auto vain suti paikoillaan. Sutiessaan auto alkoi upota yhä syvemmälle liejulle. Ei auttanut kuin pysäyttää auto. Mitä nyt tehdään? Olimme hyvin neuvottomia keskellä asumatonta aroa, missään lähellä ei näkynyt muita ihmisiä.

Tunnin päästä paikalle tuli toinen auto. Toive pelastumisesta heräsi. Kysyimme hinausapua, mutta tämä pieni auto ei voinut auttaa meitä. Auton ihmiset pelkäsivät juuttumista samaan liejuun. Olimme ilman apua keskellä asumatonta aroa. Rukoilimme ja mietimme kuumeisesti mitä pitäisi tehdä? Aron reunalla näimme jurtan. Päätimme lähteä sinne apua hakemaan. Usean kilometrin kävelylenkin jälkeen tulimme jurtalle, jossa oli yksinäinen vanha mies. Mongolimies sanoi, että valitettavasti hänkään ei voi auttaa. Hänellä ei ole autoa.  On vain yksi hevonen, eikä sekään jaksa vetää autoa. Palasimme pettyneinä ja ilman toivoa autolle. Kuitenkin jurtan mongoli lupasi, että voisimme yöpyä hänen jurtassaan, jos emme pääse pois liejusta.

Mietimme kuumeisesti, miten saisimme auton pois liejuista. Sitten keksimme, että nostamme auton tunkeilla ylös ja laittamme auton alle mattoja, puita sekä laudankappaleita. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen. Lopulta saimme monen tunnin uurastuksen jälkeen auton ylös liejusta. Puita renkaiden alle laittamalla pääsimme pois kuran keskeltä. Kaikki päättyi lopulta onnellisesti, vaikka koko päivä siinä kuran keskellä meni. Ehdimme illalla juuri ennen pimeän tuloa tienvarren majapaikkaamme. Olimme helpottuneita ja kiitollisia Jumalalle varjeluksesta sekä jokapäiväisestä avusta."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)