maanantai 16. helmikuuta 2015

Uutta elämää Euroopan porteilla

Yhteistyöjärjestömme pakolaiskeskuksella Ateenassa saamme päivittäin ihmetellä monenlaista uutta elämää. Noin neljänsadan viikottaisen lähinnä Afganistanista saapuneen tulijan joukossa on vastasyntyneitä, joita kilvan hoivaamme. Tämä pariviikkoinen neiti etsiskeli koululaisten huoneesta veljeään. Joku vielä hetki sitten hengellisesti vastasyntynyt jo innolla siellä opetti toisiakin.

Usein saamme todistaa monia muitakin uusia alkuja sen jälkeen, kun kaikki vanha on jätetty. Joku on kirjaimellisesti noussut meren syvyyksistä veneen hajottua, mukanaan vain päällä oleva vaatekerta. Pakolaiskeskuksella tulija saa uudet vaatteet, peiton, kielitaitoa, kivaa tekemistä, ruokaa,  uusia ystäviä, pesumahdollisuuksia ja apua sairauksiinsa. Rakkaus lämmittää, kuullaan toivosta, joka kantaa tämän elämän murheiden tuolle puolen. Se on toivo, jonka perusta ei horju sen mukaan, miten hyvä tai paha on tai kuinka hyvin on hoitanut uskonnolliset velvollisuudet.

Tänne saakka on jo tultu, mutta edelleen ollaan jumissa ilman työ- ja oleskelupaa. Ei voi kääntyä takaisin, mutta  ei päästä eteenkään päin, vaikka kuinka yrittää.  Loputkin säästöt ehtyvät. Tulee nälkä. Kristittyjen keskus saa kelvata. Onneksi. Voi sitä ihmettä, että Kreikassakin  jotkut osaavat omaa kieltä. Miksi he palvelevat? Mitä he sanovat?

Ateenassa on vapaus kysyä, kuunnella, katsoa ja lukea. Sydämissä syntyy uutta. Pian löydöistä jaetaan jo toisille, monin tavoin pidetään yhteyttä itään ja länteen. Viime viikolla uutta elämää syntyi kaukanakin taakse jätetyn suvun keskellä matkalla toivon löytäneen todistuksesta.   Vain pieni tovi itse kunkin elämää ja matka jatkuu rekankontteihin, lentokentille, rahtilaivoille, vuorten kalliokoloihin...   Ketä onnistaa. Elämä jatkuu.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)