keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Päiväkahvilla Betlehemissä



Betlehemin seimiaukio ja syntymäkirkko

Asuinkulmiltani Jerusalemin juutalaislähiöstä on Betlehemiin Länsirannan puolelle matkaa vaivaiset viitisen kilometriä mutta mikä etäisyys onkaan näiden kahden kaupungin välillä henkisesti! Ajelin tänään tuon maantieteellisesti lyhyen välin arabibussilla Betlehem Bible Collegeen, jossa Caspari-keskuksen norjalaisopiskelijoiden kanssa kuuntelin luennon palestiinalaiskristittyjen teologiasta liittyen Israelin maahan. Ansiokkaan esityksen lopputulema oli, ettei juutalaisilla ole mitään erityistä oikeutta Israelin maahan, eikä heitä myöskään enää voi kutsua valituksi kansaksi. Raamatun lupaukset ja liitto koskevat nyt vain niitä, jotka on valittu Jeesuksessa, oli hän minkä tahansa kansan jäsen. Opiskelijat kirjoittivat muistiinpanoja kynät sauhuten ja tekivät osuvia kysymyksiä. Ylihuomenna kokoonnumme sitten Jerusalemissa kuulemaan messiaanista teologia Richard Harveyta, joka tuo Maan teologiaan toisen, todennäköisesti täysin vastakkaisen näkökulman ja tekee sen varmasti erittäin vakuuttavasti. Teologinen kuilu näiden kahden näkemyksen välillä on inhimillisesti täysin mahdoton silloittaa. Palestiinalaiskristittyjä erottaa messiaanisista juutalaisista muuri, joka on huomattavasti betoniseinää vahvempi.

Luennon ja lounaan jälkeen kävelen kuhisevan basaarikadun läpi päiväkahville seimiaukiolle. Vastaan tulevat huivipäiset naiset muistuttavat siitä, että Betlehem on viime vuosikymmeninä muuttunut enemmän ja enemmän muslimien kaupungiksi kun kristityistä monet ovat lähteneet maasta. Sinistä taivasta vasten piirtyvät moskeijojen puolikuut kirkkorakennusten ristien rinnalla. Seimiaukiolla pidetään parastaikaa kovan volyymin torikokousta ja Jeesus-lapsen linkittäminen tähän tunnelmaan onnistuu minulta erittäin huonosti. Kahvin saatuani suuntaan itämaisen hulinan halki takaisin Jerusalemiin lähtevälle bussille.

Bussissa istun nuoren muslimitytön viereen. Saavumme Länsirantaa ja Israelia erottavalle tarkastuspisteelle ja hän neuvoo minua ystävällisesti englanniksi odottamaan bussissa sillä aikaa, kun palestiinalaiset tarkastetaan. Israelilainen sotilas käy katsomassa myös minun passini. Pian muuri jää taaksemme; ajelemme toiseen, minulle tutumpaan maailmaan. Maisema ja katukuva muuttuvat eurooppalaistyylisemmiksi. Jututan tyttöä ja hän kertoo asuvansa Itä-Jerusalemissa mutta opiskelevansa matematiikkaa Betlehemissä. Kysyn osaako hän hepreaa ja hän sanoo osaavansa puhua joitakin sanoja mutta ei enempää. Kun ei hänellä ole ketään jonka kanssa Jerusalemissa puhua hepreaa. Mietin mielessäni, mahtaako hän tuntea yhtään ainutta juutalaista, vaikka asuttaa samaa kaupunkia heidän kanssaan. En voi lakata ihmettelemästä näitä kaikkia näkyviä ja näkymättömiä muureja ja valtavia henkisiä ja hengellisiä välimatkoja, joita tälle pienelle maapalaselle mahtuu!

Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Ef 2:14 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)