perjantai 16. lokakuuta 2015

Nousukiidossa

Kankaanpään seurakunnan nuoret lähdössä opintomatkalle Israeliin


Kauan odotettu perjantai aamu koitti, ja Onnibussi kiidätti meidät kohti maamme pääkaupunkia. Hanna ja Mirkka liittyivät vielä joukkoomme Helsingissä, jolloin koko porukka olikin koossa. Sillä välin me muut, Tuomo, Johannes, Onni, Mikaeli, Lasse, Atte, Fiia-Iida ja Iida istuimme iloisesti linjurissa. Tämän päivän aikana nautimme vielä Suomen maan ruoka-antimista ennen nousua lentokoneeseen. Lennämme ensin "Konstantinopoliin" jossa meitä odottaa ripeä vaihto jatkolentoon kohti Ben Gurionin lentokenttää Tel Avivissa, ja kohdettamme, Israelia.
Linja-automatkustamisessa on tunnelmaa. Kaksikerroksisen bussin ylemmällä tasolla keskustelu kulki ja katseet kohdistuivat joko kohti hyöhensaaria tai kotimaan metsäistä luontoa. Peuran näkeminen metsässä kiihdytti sanailua kuin turboahdin bensamoottoria. Kaikesta näkee, että edessä on unohtumaton viikko. 
Myös Raamatussa on paljon kertomuksia matkalle lähtemisestä ja matkalla olemisesta. Jo Vanhasssa testamentissa vuorollaan Aabraham, Jaakob, Mooses ja monet muut viettivät suuren osan elämästään matkalaisina. Kristityn elämää verrataan usein matkaan. Kristityn kotimaa ei ole tässä maailmassa vaan Jumalan valtakunnassa, jota kohti hän saa taivaltaa. Jalat maassa, mutta katse Taivaassa. Älköön siis Herramme antako meidän ihastua liian suuresti Israelin maahan vaan muistamaan joka hetki hänen valtakuntaansa ja ikuista elämää. Paavali kuvaa asiaa näin roomalaiskirjeessä: Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään, vaan näkymättömään, sillä näkvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti. Herramme ja Lunastajamme siunatkoon matkamme ja antakoon sen ennen kaikkea tuoda meitä lähemmäs häntä!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)