lauantai 23. tammikuuta 2016

ANTAMINEN VAATII ROHKEUTTA

Lähetysteologi Jukka Norvanto kirjoittaa:

Norjalainen Ole Hallesby kirjoitti 1930-luvulla rakkaudestamme rahaan ja haluttomuudesta luopua siitä: ”Jeesus neuvoo meitä antamaan. Tietäähän hän, että tarvitaan paljon rohkeutta ja sävyisää mieltä, jotta voisi antaa. Meistä näyttää yleensä siltä, kuin antaminen olisi vaarallista. Siksi olemme niin varovia ja harkitsevia päättäessämme, kuinka paljon meidän on annettava. Silloin meistä kaikista äkkiä tulee suuria ja eteviä raha-asioidemme hoidossa, ja me tiedämme tarkalleen, kuinka paljon ja suuria menoja meillä on ja kuinka paljon viime aikoina olemme lahjoittaneet.
Muuten emme ehkä ole yhtä varovia raha-asioissamme. Mennessämme esim. puoteihin ostamaan jotakin itsellemme tai rakkaillemme, olemme ehkä tuhlaavaisempia ja vähemmän harkitsevia. Niin, paljon uskon rohkeutta tarvitaan, jotta voisi antaa.”

Hallesby jatkaa ihmismielen hyvin tuntien: ”Luonnostamme olemme taipuvaiset pitämään itseltämme menetettyinä niitä rahoja tai tavaroita, jotka olemme muille antaneet. Siksi käytämme lahjoittamisesta, kyllä kuvaavasti, lausetapaa: antaa pois. Usko sitä vastoin saa rohkeutta antaa siksi että se näkee, mitä epäusko ei koskaan näe, nimittäin antamisen siunauksen.”

Näin Hallesby kertoo oivaltaen ehkä perimmäisen syyn haluttomuuteemme antaa omastamme. Mieluummin pitäisimme itsellämme kuin antaisimme pois saamaamme, sillä koemme sen menetyksenä.

Koska sekä meissä itsessämme että toisissa ihmisissä on vallalla tämä rohkeuden puute, on syytä korostaa niitä asioita, jotka lisäisivät ihmisten rohkeutta antaa omastaan.

Puhuessaan varojen lahjoittamisesta Paavali kirjoittaa jakeissa 2. Kor. 9:11-12: ”Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa.”

On hyvä muistaa, ettei edes sielun pelastuminen ole maailman tärkein asia, vaan se, että Jumala tulee ylistetyksi. Hän on kaikkien kiitosten ja hurraa-huutojen arvoinen. Se on siis myös perimmäinen motiivi lähetystyölle. Jumalan on saatava kunnia, joka hänelle kuuluu, ja koska hän saa sen silloin, kun ihmiset Jumalan sanan voimasta kääntyvät Saatanan vallasta Jumalan puoleen, meidän on pidettävä evankeliumia esillä.


Siinä on viime kädessä kerrottu syy siihen, miksi Jeesuksen seuraajat antavat omastaan myös lähetystyöhön. Kysymys on siitä, että evankeliumia välittäessämme Jumala saa lopulta kiitoksen ja kunnian tässä maailmassa, joka luonnostaan pitää Paholaista jumalanaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)