maanantai 18. tammikuuta 2016

Kylväjän Lähetysteologi Jukka Norvanto kirjoittaa:

MITEN LÄHETYS JA RAHA KUULUVAT YHTEEN?

Kuuluvatko raha ja lähetys yhteen? Eikö lähetys ole jotakin ikään kuin toisesta maailmasta lähtöisin olevaa, pyhää, ja eikö raha ole jotakin enemmän tai vähemmän inhottavaa, johon on lyöty mitä selvimmin tämän maailman pahuuden ja itsekkyyden leima? Miten sellaisista asioista voisi puhua samassa blogikirjoituksessa?

Eikö Raamattu jopa sano, että raha on kaiken pahan juuri?

Miten meidän tulisi ajatella rahasta ja lähetyksestä? Miten niistä voisi puhua samaan aikaan?

Ehkäpä yhdeksi lähtökohdaksi voisi ottaa sen, mistä aiheista Jeesus itse puhui maan päällä kulkiessaan. Jos tutkii kaikkia Jeesuksen pitämiä puheita ja nostaa esiin teemoja, joita hän puheissaan käsitteli, saattaa hämmentyä. Jeesus näet puhui rahasta enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä aiheesta. Hän puhui esimerkiksi maahan kätketyistä rahoista, lesken rovosta, perinnönjaosta, kahdesta velallisesta, veron maksamisesta, omastaan luopumisesta, omaisuudesta, rikkaasta miehestä ja uusista varastoista, aarteen löytämisestä, sadon saamisesta jne. Kaikki liittyivät tavalla tai toisella rahaan ja toimeen tulemiseen.

Jeesus ei siis pelännyt puhua suosituimmasta epäjumalastamme eli rahasta. Hän suhtautui siihen teemaan luonnollisesti. Ja rahasta puhuessaan ihmiset myös kuuntelivat häntä, sillä se on lopultakin puheenaihe, joka on päivittäin mielessämme.

Mutta miksi Jeesus puhui rahasta, jos se on kaiken pahan juuri? Onkin hyvä huomata, ettei Raamattu sano rahan olevan pahan juuri. Sen sijaan Paavali sanoo rahanhimon olevan sitä. 1 Tim 6:10:ssa hän kirjoittaa: “Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”

Muutenkin Raamatusta paljastuu, että jotkut rikkaat ihmiset ovat olleet Jumalan käytössä. Sellaisia olivat mm. Abraham ja vaikkapa Job. Rikkaan miehen hautaan myös Jeesus laskettiin, minkä johdosta VT:n ennustus saattoi toteutua: “Rikkaan haudassa hän sai leposijansa” (Jes. 53:9).

UT:ssa varakkaisiin ihmisiin kuului kyproslainen Josef Barnabas, joka myi maatilansa ja antoi niin saamansa varat köyhien kristittyjen avuksi Jerusalemissa. Selvästikään raha ei ole siis paha asia, vaan rahan himoitseminen.

Selvää tietenkin on, että myös lähetystyössä rahan himoitseminen on jatkuvasti läsnä olevia kiusauksia. Silloin ajatellaan, että kun varaa on paljon, voi tehdä kaikenlaista, vähemmän harkittuakin, kun rahaa kuitenkin riittää myös tärkeimpiin kohteisiin. Silloin rahanhimo on helppo piilottaa puheeseen tehtävän ja sanoman tärkeydestä. Ehkäpä sitä ei silloin edes tunnista.

Meidän on siis lähetystyössäkin taisteltava rahanhimoa, ei rahaa vastaan.

Raha on itse asiassa hyvin neutraali asia. Sitä voidaan verrata vaikkapa maantiehen tai lentokoneeseen tai junaan tai vaikkapa ilmaan. Tämä maailma on rakennettu sillä tavalla, että niitä kaikkia tarvitaan. Ennen kuin rahaa oli keksitty, ihmiset kävivät kauppaa tavaroilla tai palveluksilla, mutta samasta asiasta silloinkin oli kysymys.

Autolla ei pääse paikasta toiseen ilman maanteitä. Siksi me hyödynnämme maanteitä ja maksamme veroja, jotta niitä pidettäisiin kunnossa. Me emme voi soittaa puheluita, lähettää esitteitä emmekä vierailla seurakunnissa, jos joku ei maksa niistä aiheutuvia kuluja. Raha on siis kuin maantie, jota ilman ei pääse paikasta toiseen. Mutta emme me yleensä himoitse maanteitä, vaikka Sallassa oli kyllä joku varastanut eräänä kesänä monta kilometriä vanhaa rautatietä. Sen sijaan rahaa me helposti alamme himoita, koska tämä maailma on rakennettu niin, että sillä, jolla on suurempi pino rahaa, on yleensä myös muita enemmän vaikutusvaltaa ja muunkinlaista valtaa.

Kuinkahan usein omassa työssämme rahan keräämiseen liittyy halu lisätä vaikutusvaltaa tiettyjen ihmisten silmissä?

Sitäkin voi pohtia, kuinka paljon rahan keräämisessämme on kysymys myös alkusynnistä eli halustamme tulla riippumattomiksi Jumalasta.

Joudummekin lähetystyötä tehdessämme jatkuvasti pohtimaan myös omia motiivejamme. Miksi tahdomme ihmisten lahjoittavan meille varojaan tai seurakuntien solmivan yhteistyösopimuksia kanssamme? Onko taustalla halu tulla riippumattomaksi vai todellinen tuska sieluista?

On syytä käydä tätä tutkistelua omassa sisimmässämme. Jos ja kun sieltä paljastuu vääriä motiiveja, ne on yksinkertaisesti tunnustettava Jumalalle syntinä ja pyydettävä niille anteeksiantoa Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja on myös pyydettävä häntä pitämään meitä valvovina näissä asioissa myös jatkossa.

Samaan aikaan meidän on myös pohdittava niitä syitä, jotka estävät ihmisiä antamasta varojaan Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)