keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Mietelmiä Nehemian kirjan äärellä


Tommi Haavisto kirjoittaa Nehemian kirjan äärellä:

Ennen kuin Jumala antaa Nehemialle tehtävän, Nehemia joutuu käymään alhaalla; suremaan, itkemään, olemaan masentunut. Sitten Jumala antaa hänen sydämelleen sellaisen tehtävän, jota Nehemia tahtoo ruveta toteuttamaan. Se tehtävä liittyy Jumalan kansan alennustilan hoitamiseen korjaamalla ja uudelleen rakentamalla tuhotut Jerusalemin muurit. Kun Jumala antaa uskovan ihmisen sydämelle jotain, joka on Jumalan tahdon mukaista ja jota ihminen tahtoo toteuttaa, on vastustusta paljon ja monelta suunnalta. Työhön on kuitenkin mahdollista - ja uskallettavakin - ryhtyä, koska Jumala taistelee ja on lähettämänsä ihmisen puolella. Nehemia saa avukseen paljon oman kansansa ihmisiä. Heidän kanssaan ja avullaan työ etenee koko ajan, vaikka vastustusta riittää jatkuvasti. Kun vastustus tulee uhkaksi työn jatkumiselle, voidaan luottaa, että Jumala taistelee kansansa puolesta eikä ole mitään syytä huoleen. Mutta samalla voidaan myös käyttää tervettä harkintakykyä ja järkeä ryhtymällä vastatoimenpiteisiin: omaa leiriä suojataan asettamalla ihmisiä vartioon vihollista vastaan ja työntekijöitä aseistetaan. Kristittyä tämä kohta rohkaisee rukoilemiseen ja Jumalan sanan tutkimiseen sen rinnalla, että ”tartutaan härkää sarvista” eli toimitaan käytännössä. Näin vihollinen ei pääse sotkemaan ja keskeyttämään Jumalan kansan työtä. Mielenkiintoista on myös se, että Jumala varmistaa työntekijöidensä, rakentajien toimeentulon työn aikana sekä järjestää tarvittavat rakentamiseen käytettävät materiaalit ja työkalut. Hän antaa joidenkin "rikkaiden perhekuntapäämiehien" sydämelle lahjojen ja rahan antamisen työtä varten. Ja silloin ei säästellä. Näin Jumala varustaa kaikilta osin kutsumansa ja lähettämänsä ihmisen, niin työtä varten kuin vihollista vastaan. Silloin ihminen voi kiittää ja ylistää Jumalaa ja todeta: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."

Ennen kuin Nehemia lähti rakentamaan Jerusalemin muureja, hän tunnusti syntinsä ja kansansa synnit. Hän pyysi niitä anteeksi vetoamalla Jumalan sanaan. Lopuksi hän pyysi myös että hänen hankkeensa voisi menestyä ja että hän saisi armon kuninkaan edessä. Ensin oli siis synnin tunnustus. Sitten tuli Jumalan kutsu, jota ei kirjassa suoraan mainita mutta joka tulee esille Nehemian puheessa siitä, kuinka Jumala oli antanut hänen sydämelleen muurien uudelleen rakentamisen. Näiden lisäksi tarvittiin lupa kuninkaalta, jonka palvelija Nehemia oli. Seurakuntaa palvelevassa työssä, olkoon lähetys- tai muuta työtä, on samoin oleellista, että ihminen saa luvan (ja kutsun) myös ihmisiltä (lähettäjiltä), eikä lähde "sooloilemaan".   

Syntiä tunnustava kansa kertasi moneen otteeseen isiensä eksymiset ja paluut Jumalan luokse. Nämä kohdat Nehemian kirjassa yhdessä Raamatun monien muiden kohtien kanssa tuovat hyvin esille sen tosiasian, että uskovat yhdessä ja erikseen rikkovat Jumalaa ja toisiaan vastaan, ja sitä tapahtuu jatkuvasti, joka päivä. Samoin nämä kohdat tuovat esiin Jumalan armon: kaikesta synnistä huolimatta Jumala ei hylkää kansaansa.  Nehemian kirjassa annetaankin paljon tilaa kuvaukselle, jossa koko kansa kokoontuu yhteen kirjoitusten äärelle Jumalan sanaa kuulemaan ja tunnustamaan syntinsä Jumalan edessä. Kokoontumisessa Sanaa luetaan paljon ja siihen sitoudutaan. Jumalan näkökulmasta näyttää olevan myös oleellista, että sukukuntien lukumääristä kerrotaan tarkat luvut; jokainen ihminen on Jumalalle tärkeä. 

Nimi Nehemia on pitempi versio nimestä Nahum, Lohduttaja, ja Nehemia voidaan kääntää myös "Jumala lohduttaa". Nehemian nimeen sisältyy siis myös yksi hänen elämänsä tärkein tehtävä; olla Jumalan kutsumana johtamassa sitä työtä, jonka kautta ja lopputuloksena Jumala lohdutti kansaansa pakkosiirtolaisuuden päätyttyä.

1 kommentti:

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)