sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Uutta näkökykyä




Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien aluekoordinaattori Hanna Räsänen kirjoittaa:

Miten katsoa jotakin sellaista, joka on näkymätöntä ja silti todellista?

Tämän kysymyksen edessä oli joukko pieneen talliin ahdettuja taistelijoita kuuluisissa Narnian tarinoissa. C.S. Lewisin taidokkaat kristinuskoa kuvaavat tarinat päättyvät Narnian viimeiseen taisteluun. Siinä Kristus -hahmoksi tulkitun Aslan –leijonan ystävät näkevät tallista avautuvan uuden maan. Auringon valossa kylpevällä niityllä tuoksuvat tuoreet kukat ja hedelmiä on puiden oksilla syötäväksi asti. Samaan aikaan itseensä käpertyneet kääpiöt istuvat äkäisinä pimeässä, haistavat vain tallin heinät ja eivät usko toisten vakuutteluita silmien edessä avautuvasta kauneudesta. Lopulta Aslanin ystävät luopuvat yrityksestä saada kääpiöt näkemään uusi maa. Aslan toteaa: ”Näettekö, ne eivät anna meidän auttaa itseään. Ne ovat uskon sijasta valinneet oveluuden. Niiden vankila on niiden omassa mielessä, mutta silti ne ovat siinä vankilassa, ja niin kovasti pelkäävät petkutetuksi tulemista, ettei niitä sieltä saa ulos.”

Kristuksen kautta avautuva Jumalan maailma on ihmiselle luonnostaan näkymätön. Jumalan todellisuutta ei voi todistaa tieteellisesti eikä vakuuttaa asiaa epäilevää kouriintuntuvin todistein. Moni toteaa, että parasta ottaa varman päälle ja olla liikaa asiasta innostumatta. Olemme kuin kääpiöt pimeässä tallissa, itsemme ja päättäväisyytemme vankeja. Vain Jumala itse voi antaa ihmiselle uuden näkökyvyn.

”Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteenne valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” (2 Kor. 4:6)
Valo ei tule ihmisestä itsestään. Se tulee synnin ja kuoleman voittaneesta Kristuksesta Jeesuksesta, joka on sitoutunut sanaansa ja sen lupauksiin maailman luomisesta sen päätökseen asti. Vanha ja hurskas Simeon luotti näihin lupauksiin ja näki temppeliin tulleessa Jeesuksessa pelastajansa. Pyhä Henki sai tämän näkökyvyn aikaan. Simeonille avautui uskon kautta näkymä ikuiseen lohdutuksen ja lunastuksen maahan. Paikalla ollut muu väki näki kenties vain äitinsä sylissä olleen pienen lapsen.  

Yhä tänään Kristuksen kirkkaus tapaa meidän pimeän sydämemme Raamatun sanan ja rukouksen äärellä. Jokaisen ihmisen jokaiseen päivään on tarjolla Jumalan lohdutus. Kun tätä armon maan hedelmää haistelemme ja maistelemme, näkymättömästä alkaa tulla todellista. Evankeliumi löytää sijansa tallissamme. Alamme nähdä asioita toisin: Jumalan käsi on hyvyyttä täynnä. 


Kirjoitus on julkaistu myös Länsi-Saimaa -lehdessä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)