torstai 25. helmikuuta 2016

Kreikkaan jumiin tuhansia pakolaisia rajojen sulkeuduttua

Kreikan pelkäämä dominoefekti alkoi toteutua viime sunnuntaina kun myös sen pohjoinen rajanaapuri Makedonia sulki rajansa kaikilta muilta kuin syyrialaisilta ja irakilaisilta. Kreikka uhkaa nyt jäädä pakolaisvarastoksi. Suurimman iskun kokivat afgaanit, joita on nyt jumissa ympäri Kreikkaa monta tuhatta ja vielä saarilta tulee pari tuhatta lisää päivittäin.  Hankalaksi asian tekee, että he ovat vielä monia muita pakolaiskansoja köyhempiä, matkansa on jo valmiiksi ollut pisin, lyhimmilläänkin jo Ateenaan asti muutaman viikon, ja heidän kotiseutujensa kasvavat levottomuudet ovat alkaneet tapahtua kansainvälisen median tavoittamattomissa. He ovat jo myyneet koko suvun omaisuuden päästessään tähän asti ja ovat veloissa kurkkuaan myöten. Moni raavas mieskin itkee nyt puistossa epätoivoaan.

Vaikka Kreikka on puolessa vuodessa merkittävästi kehittänyt kykyään vastata pakolaisten tarpeisiin, yli 10 000 uutta majoitettavaa ja ruokittavaa muutamassa päivässä on luonnollisesti ollut liikaa. Uusia keskuksia koitetaan löytää pikavauhtia, mutta osa perheistäkin joutuu nyt yöpymään ulkosalla. Kylväjän yhteistyökumppanin Heria Voithias- pakolaisjärjestön työssä tilanne näkyy välittömästi siinä, että puistoista on nyt saatu isot määrät ihmisiä keskukselle syömään, suihkuun virkistymään ja saamaan toivon ja ilonsirpaleita.



perjantai 19. helmikuuta 2016

Vanha tuttu ovi. Vai tiedänkö sittenkään, mitä sen takana on?



Kädessäni on Jukka Norvannon tuore kirjanen Lähetä joku muu! Olenko kutsuttu lähetystyöntekijäksi. Selailen tuotosta aikomuksenani laittaa se pian takaisin hyllyyn. Tiedän vastauksen kysymykseen, joten voin hyvillä mielin antaa tämän kirjan olla.

Samassa katseeni osuu kannen kuvaan. 

Rosoinen ovi muurin aukossa suorastaan vangitsee mielenkiintoni. Oven pinnalla ovat  sulassa sovussa ruosteen patina ja monivärisyyden harmonia. Tiilet muurissa ovat nekin kaukana teollisen tarkasta tuotannosta. Ruohottunut oven edusta paljastaa, että mistään valtaväylästä ei ole kysymys. Itsestäänselvyydet alkavat karista. Tässä on selvästi jotakin, mitä on syytä tutkia.
 
Huomaan, että ovessa on ihan tavallisen oloinen kahva. Avaaminen ei siis voi olla ylivoimaista. Takaa pilkistävä puutarha herättää uteliaisuuteni. Asiasta ei ole enää epäselvyyttä. On tartuttava kahvaan ja käytävä peremmälle.

Kutsumus on kirjoitettu minuun jo silloin, kun Jumalani punoi minut kokoon. Elämän tarkoituksen säikeet ovat jo olemassa. Kun lähden liikkeelle, kuosi tulee näkyviin ja aikanaan paljastuu, mihin se johti. Kun olen Jeesuksen kanssa ja hänessä, ei voi olla väärässä paikassa.

Kahden päivän kuluttua palaan. Seison avoimella ovella ja katsahdan taakseni. Se oli rikas matka. Kohti tulevia lauseita ropisi kuin hedelmiä koriin. Satoa kertyi kaksitoista korillista kotiin vietäväksi.
·      
  1. Ihmiselle tärkeintä on Jumalan valtakunnan ja Jumalan tahdon etsiminen.
  2. Teenkö työtäni rehellisesti myös muiden kuin omaa hyvinvointia ajatellen?
  3. Ihmistä pelottaa Jumalan läheisyys. Paholaisen neuvot sen sijaan tuntuvat mukavammilta.
  4. Jumala kutsuu jokaista ihmistä tulemaan piilostaan esiin anteeksiantoa saamaan.
  5. Evankeliumin välittämisen Jeesus on jättänyt vain häneen uskovien ihmisten tehtäväksi.
  6. Jumalaa ei kiinnostanut ihmisen puutteet, vaan hän tahtoi tämän keskittyvän siihen, mitä hänellä jo oli.
  7. Jumala oli kutsutun mielestä kaiken järjen mukaan erehtynyt henkilöstä.
  8. Meillä kaikilla on jotakin kädessämme.
  9. Jumalan käyttöön annettuna ihmisen mielestä arkinen ja vähäpätöinenkin asia muuttuu välineeksi, jota Jumala voi käyttää kokonaisen kansan pelastamiseksi.
  10. Selvää on, ettei Jumala pakota meitä antamaan hänelle sitä, mitä olemme häneltä ensin saaneet.
  11. Mieletön tehtävä. Maailmanvalloitus aseena vain evankeliumin sana!
  12. Luotanko siihen, että Jumala antaa sen mitä tarvitsen?

Suljen kirjasen ja laitan sen hyllyyn. Vastaukset saavat olla auki. On elämän aika.

tiistai 9. helmikuuta 2016

”Amar bain oo” – Hyvää kuukalenterin uutta vuotta!

"Amar bain oo?" Tällä rauhan toivotuksella ja kysymyksellä aloitettiin tänään Mongoliassa kuukalenterin mukaisen uuden vuoden vietto. Päivän ensimmäinen asia oli heti auringon nousun jälkeen mennä tapaamaan läheisiä sukulaisia ja tervehtiä heitä rauhan toivotuksella. Uusi vuosi oli tärkeää aloittaa hyvissä väleissä läheisten kanssa. Tervehdysten jälkeen päivän ohjelmaan kului vierailu muiden läheisten ja ystävien luona. Kadut ovat täynnä juhla-asuissa liikkuvia kulkijoita, jotka menevät tapaamaan rakkaitaan.
Jokaisessa vierailupaikassa syödään runsaista pöydän antimista ja nautitaan ystävien seurasta. Uskonnollisilla ihmisillä juhlaan liittyy rituaaleja, jotka nousevat pakanauskomuksista. Kristityille näiden kohtaaminen ei ole aina helppoa. Kristityt haluavat kunnioittaa läheisiään, mutta he eivät halua ottaa osaa epäjumalanpalvelukseen. Ruokailun yhteydessä voidaan myös tarjoilla alkoholia, joka on vaikeaa niille, joilla on ollut ongelmia alkoholin kanssa. Heillä saattaa olla vaarana langeta takaisin vanhaan elämään ja alkoholismiin.




lauantai 6. helmikuuta 2016

Eero Hirvosen muistolle




Kirkkonummelainen valtiotieteen maisteri Eero Hirvonen (s. 27.5.1934) kuoli 81-vuotiaana lyhyen sairastelun jälkeen 19.8.2015.  Hän teki ammattityönsä viestinnän palveluksessa BBC:n suomenkielisten ohjelmien toimittajana Lontoossa 1959-64 ja Suomessa Säästöpankkiliitossa, viimeiseksi sen asiakaslehden Kympin päätoimittajana. Hän oli Kristityn Vastuu -lehden (nykyisen Kristillisdemokraatin) sivutoiminen päätoimittaja 1973-82. Vuosikymmeniä hän oli kotipaikkansa Kirkkonummen Sanomien avustaja. Tämän ohessa hän oli kristillisen järjestötoiminnan ja seurakuntansa keskeinen vastuunkantaja.

Lontoon-aika oli Eero Hirvoselle ratkaisevaa, koska hän tuli siellä omakohtaiseen uskoon. Hänen merkittävä opastajansa oli D. Martyn Lloyd-Jones, Westminster Chapelin legendaarinen saarnaaja, alun perin sydänkirurgi. Suomessa hänen tärkeimmäksi lähteekseen tuli C. O. Roseniuksen Elämän leipää, jota hän ”mursi” itselleen päivittäin vuosikymmenet.

Suomeen palattuaan Eero Hirvonen alkoi toimittaa hengellisiä puheita Norea-Radioon. Se oli Norjan Luterilaisen Lähetysliiton (Norsk Luthersk Misjonssamband) toimintaa eri kielillä eri maihin. Se oli yksityinen kristillinen radioasema aikana, jolloin radiotoiminta oli tarkoin säänneltyä toisin kuin nyt. Täällä Norea-Radio oli Suomen Raamattuopiston toimintaa. Nuorena seurakuntapappina minäkin tein Eero Hirvosen kanssa monta ohjelmaa 1960-luvulla.

Kun Suomen Kansanlähetys perustettiin 1967, Eero Hirvonen valittiin sen hallituksen varajäseneksi kuten minutkin. Ulkolähetyksen ensimmäiseksi johtajaksi tuli Eeron lanko Juhani Lindgren, joka oli Opiskelija- ja Koululaislähetyksen ensimmäinen pääsihteeri. Kun Kansanlähetys neljän vuoden kuluttua joutui kriisiin ja hajosi, luottamushenkilöistä ajauduimme ulkopuolelle Osmo Moilanen, Eero Hirvonen ja minä ja pian työntekijöistä keskeiset Juhani Lindgren, Olavi Peltola ja Per-Olof Malk ja lukuisat ulkokentillä työskentelevät. Kun heidän työnsä kehykseksi perutettiin 1974 Lähetysyhdistys Kylväjä, sen hallituksen varapuheenjohtajaksi tuli Eero Hirvonen. Hän oli siinä tehtävässä 30 vuotta. Kun minusta tuli puheenjohtaja 1986, olimme parivaljakkona 18 vuotta.

Lähetys oli Eero Hirvoselle sydämen asia. Hänelle kertyi siitä suuri asiantuntemus. Se täydentyi omakustanteisilla matkoilla monille lähetyskentille. Erityisesti hän panosti Israelin lähetykseen, joka Kylväjässä on aina ollut keskeistä, vaikkei työvoimaa ole siinä paljon. Hän oli moneen otteeseen jakamassa hepreankielisiä Uusia testamentteja Israelissa.

Myös Raamattuopistoon Eero Hirvonen antoi merkittävää panosta, erityisesti Herää Valvomaan / Elämään -lehteen, jonka joka numeroon hän pitkät ajat laati kirjoituksen ajankohtaisista asioista Raamatun ja yleensä kristillisen uskon näkökulmasta. Hän yhdisti maalliset asiat ja kristillisen uskon erinomaisella tavalla. Loppuun saakka hän kävi uskollisesti Raamattuopiston jumalanpalveluksissa.

Ihmisenä Eero Hirvonen oli myönteinen ja rauhanomainen, iloinen ja hymyilevä. Hän antoi Jumalan lain vaikuttaa itseensä, mutta hän eli evankeliumista. Siksi hänessä ei ollut kireyttä eikä synkkyyttä.

Silvia ja Eero Hirvosella on ollut kuusi lasta. Esikoispoika, lääkäri, menehtyi kolme vuotta sitten. Lastenlapsia on 19, neljättäkin polvea yksi.


Raimo Mäkelä