perjantai 19. helmikuuta 2016

Vanha tuttu ovi. Vai tiedänkö sittenkään, mitä sen takana on?



Kädessäni on Jukka Norvannon tuore kirjanen Lähetä joku muu! Olenko kutsuttu lähetystyöntekijäksi. Selailen tuotosta aikomuksenani laittaa se pian takaisin hyllyyn. Tiedän vastauksen kysymykseen, joten voin hyvillä mielin antaa tämän kirjan olla.

Samassa katseeni osuu kannen kuvaan. 

Rosoinen ovi muurin aukossa suorastaan vangitsee mielenkiintoni. Oven pinnalla ovat  sulassa sovussa ruosteen patina ja monivärisyyden harmonia. Tiilet muurissa ovat nekin kaukana teollisen tarkasta tuotannosta. Ruohottunut oven edusta paljastaa, että mistään valtaväylästä ei ole kysymys. Itsestäänselvyydet alkavat karista. Tässä on selvästi jotakin, mitä on syytä tutkia.
 
Huomaan, että ovessa on ihan tavallisen oloinen kahva. Avaaminen ei siis voi olla ylivoimaista. Takaa pilkistävä puutarha herättää uteliaisuuteni. Asiasta ei ole enää epäselvyyttä. On tartuttava kahvaan ja käytävä peremmälle.

Kutsumus on kirjoitettu minuun jo silloin, kun Jumalani punoi minut kokoon. Elämän tarkoituksen säikeet ovat jo olemassa. Kun lähden liikkeelle, kuosi tulee näkyviin ja aikanaan paljastuu, mihin se johti. Kun olen Jeesuksen kanssa ja hänessä, ei voi olla väärässä paikassa.

Kahden päivän kuluttua palaan. Seison avoimella ovella ja katsahdan taakseni. Se oli rikas matka. Kohti tulevia lauseita ropisi kuin hedelmiä koriin. Satoa kertyi kaksitoista korillista kotiin vietäväksi.
·      
  1. Ihmiselle tärkeintä on Jumalan valtakunnan ja Jumalan tahdon etsiminen.
  2. Teenkö työtäni rehellisesti myös muiden kuin omaa hyvinvointia ajatellen?
  3. Ihmistä pelottaa Jumalan läheisyys. Paholaisen neuvot sen sijaan tuntuvat mukavammilta.
  4. Jumala kutsuu jokaista ihmistä tulemaan piilostaan esiin anteeksiantoa saamaan.
  5. Evankeliumin välittämisen Jeesus on jättänyt vain häneen uskovien ihmisten tehtäväksi.
  6. Jumalaa ei kiinnostanut ihmisen puutteet, vaan hän tahtoi tämän keskittyvän siihen, mitä hänellä jo oli.
  7. Jumala oli kutsutun mielestä kaiken järjen mukaan erehtynyt henkilöstä.
  8. Meillä kaikilla on jotakin kädessämme.
  9. Jumalan käyttöön annettuna ihmisen mielestä arkinen ja vähäpätöinenkin asia muuttuu välineeksi, jota Jumala voi käyttää kokonaisen kansan pelastamiseksi.
  10. Selvää on, ettei Jumala pakota meitä antamaan hänelle sitä, mitä olemme häneltä ensin saaneet.
  11. Mieletön tehtävä. Maailmanvalloitus aseena vain evankeliumin sana!
  12. Luotanko siihen, että Jumala antaa sen mitä tarvitsen?

Suljen kirjasen ja laitan sen hyllyyn. Vastaukset saavat olla auki. On elämän aika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)