torstai 31. maaliskuuta 2016

Urheilu yhdistää



Urheilulähettimme Niko ja Marija Ijäs Mongoliasta kirjoittavat:

Urheilu yhdistää. Tämä on fakta, joka pitää paikkansa ympäri maailmaa, myös täällä Mongoliassa. Pidämme tällä hetkellä urheilutapahtumia neljällä eri paikkakunnalla ympäri Mongoliaa. Osallistujamme ovat seurakuntalaisia ja seurakunnan ulkopuolelta tulevia. Johtajamme ovat paikallisia seurakuntalaisia. Mikäli erilaisia urheilutapahtumia vähänkin mainostaa, innokkaita pelaajia kyllä löytyy. Tämä on yksi urheilulähetystyön vahvuuksista. Urheilu kiinnostaa ja yhdistää.

Ulaanbaatar on monen muunkin suurkaupungin tavoin niin sanotusti kivinen työkenttä. Ihmisillä on usein kiire, ruuhkat ovat pahoja ja välimatkatkin haastavia.

Olemme tehneet urheilulähetystyötä Ulaanbaatarissa jo vähän yli kaksi vuotta. Nyt vasta alkaa tuntua ja vaikuttamaan siltä, että todellinen silta alkaa syntymään urheilutapahtumiemme ja paikallisen seurakunnan välille. Ensimmäisestä urheilutapahtumasta lähtien yli kaksi vuotta sitten olemme olleet tavoittamassa nuoria ja viemässä evankeliumia eteenpäin. Haasteena Ulaanbaatarissa on koko ajan ollut tämän sillan rakentaminen paikalliseen seurakuntaan. Urheilutapahtumiin osallistuminen on aina kiinnostanut, mutta seurakuntaan mukaan tuleminen ei.

Aloitimme taas uudella yrityksellä nuorten tilaisuudet seurakunnan tiloissa. Ohjelmassa oli yhteistä laulamista ja yhteinen hartaus, jonka jälkeen oli vapaata oleskelua. Nuorilla oli mahdollisuus pelata pingistä ja lautapelejä. Yhteensä 14 nuorta tuli paikalle. Noin puolet jo seurakunnassa käyvää ja loput uusia urheilun kautta. Tämä on asia, josta iloitsemme kovasti. Rukoillaan, että tämä positiivinen alku saa jatkoa myös tulevaisuudessa.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Kiirastorstaina ostoskeskuksen elokuvateatterissa ja Getsemanessa


Kotimaantyönjohtaja Hanna Lindberg kirjoittaa:

Olen kiirastorstaina kävellyt muiden kristittyjen kanssa Jerusalemissa Via Dolorosaa pitkin Getsemanen puutarhaan Öljymäelle muistaen Jeesuksen kärsimystä. Olen pääsiäisaamun hämärässä kiiruhtanut Puutarhahaudalle eri puolilta maailmaa kokoontuneen seurakunnan kanssa riemuitsemaan ylösnousemuksesta ja kuoleman vallan voittamisesta.

Kuitenkin vielä vaikuttavampi pääsiäiskokemus oli olla erään Lähi-Idän muslimimaan pääkaupungissa ostoskeskuksen elokuvateatterissa ja katsoa Passion of the Christ –elokuvaa.  Sali oli täynnä paikallisia. Itselle tuttuakin tutumpi kertomus oli kuvattu järkyttävyyteen asti autenttisuuteen pyrkien. Mietin koko ajan miltä kristinuskon syvimmän sanoman kuvaus näytti muslimin silmin. Muutama päivä myöhemmin ostoskeskuksen valokuvausliikkeessä nuori myyjä kysyi vakavana tapahtuiko kaikki oikeasti kuten elokuvassa, pitikö kuvaus paikkansa. Veimme hänelle myöhemmin Raamatun, jotta hän saattoi itse lukea ja tarkistaa tapahtumat.

Via Dolorosalla ristin painon alle kompastuneen Jeesuksen suuhun oli elokuvassa laitettu vuorosanat, jotka itse asiassa löytyvät Ilmestyskirjasta (21:5). Mielestäni oivaltavan täydellinen tulkinta siitä, mitä pääsiäisenä tapahtui. ”Uudeksi minä teen kaiken!” sanoo valtaistuimellaan istuva Voittaja. Jeesus ei tyytynyt korjailemaan vanhaa tai kierrättämään käytettyä, vaikka Vanhasta testamentista tutuksi tulleilla käsitteillä puhuikin. Hän teki uuden liiton, jossa Jumalan laki ei ole enää hakattuna kivitauluihin, vaan sykkii uutta elämää kivisydämen tilalle tulleissa uusissa sydämissä. Tähän elämään synnytään uudeksi ylhäältä ja se kaikuu uusissa lauluissa, ylistyslauluissa hänelle, joka on voittanut.

Oman arkisen lähetyselämämme keskellä ja länsimaisen kristillisyyden alamäkeä katsellessa evankeliumin uutuuden viehätys ja uutta elämää luova voima voi tuntua kaukaiselta. Rukoillessamme ja odottaessamme herätystä omaan maahamme kuulemme lähetyskentiltä rohkaisevia tietoja siitä, miten meistä samalta vanhalta tuntuva evankeliumi on yhä uuden elämän tuova ilosanoma. Suomeen tulleiden pakolaisten myötä lähetyskenttä on tullut kotiovellemme. Saamme liittää nämä kymmenettuhannet pakolaiset esirukoustemme piiriin ja odottaa, että yhä uudelleen herätyskin voi alkaa kotiovelta!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Purim ja pääsiäinen törmäyskurssilla


Kylväjän lähetti Israelista kertoo:


Purim-juhlan naamiaistunnelmia Esterin hovikadulla
Monena vuonna meidän pääsiäisemme ja juutalainen pääsiäinen ovat osuneet jotakuinkin yksiin, mutta nyt juutalainen pesah on vasta 23.-29.4. Syynä tähän on eri kalenteri, jota juutalaiset, myös Jeesukseen uskovat juutalaiset seuraavat. Tänä vuonna kristittyjen ja juutalaisten kalenterit suorastaan kolisevat yhteen, sillä kiirastorstaina Jerusalemissa katu täyttyy riehakkaista, naamiaisasuisista purimin juhlijoista, jotka muistelevat raamatullista kuningatar Esteriä ja sitä kuinka hänen neuvokkuutensa pelasti juutalaiset kansanmurhalta. Samaan aikaan kristityt kulkevat Jeesuksen kärsimystietä ristikulkueena vanhasta kaupungista Öljymäelle.

Apostolisen ajan seurakunta vietti juhliaan yhdessä juutalaisten kanssa, mutta jo varhain Rooman kirkossa syntyi halu erottautua juutalaisuudesta. Nikean kirkolliskokouksessa v.325 pääsiäisen ajankohdaksi määriteltiin kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Historia on mutkikasta, eikä asioiden arvosteleminen vuosisatoja myöhemmin yleensä tee oikeutta tapahtumille. Mielestäni se on kuitenkin ilmeistä, että kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana tapahtunut kiihkeä rajanveto juutalaisuuteen ja juutalaisten juurien tietoinen katkominen on ollut monella tapaa suuri menetys kristikunnalle. Yksi esimerkki tästä ovat juutalaisen pääsiäisenvieton rikkaat perinteet, jotka rakentavat vanhatestamentillista pohjaa uuden liiton pääsiäisjuhlalle. Monet näistä tavoista ovat varmasti olleet olemassa jo Jeesuksen aikaan.

Pääsiäisenä juutalaiset syövät voileipäkeksiä muistuttavaa matsa-leipää, jota ei ole nostatettu mitenkään. Tällä muistetaan israelilaisten kiireistä lähtöä Egyptistä, jolloin ei ollut aikaa kohottaa leipätaikinoita. Ennen juhlaa kodeissa tehdään suursiivous ja koti puhdistetaan kaikesta tavallisesta leivästä, leivänmuruista ja pienimmistäkin nostatusaineiden jäämistä. Juutalaisen ajattelun mukaan hapate, nostatusaine, on myös ylpeyden ja turhamaisuuden vertauskuva. Juhlan ensimmäisenä iltana syödään sukulaisten ja ystävien kanssa seder-ateria, jonka aikana luetaan kertomusta Egyptistä lähdöstä. Apostoli Paavalikin puhuu kirjeessään hapatteesta (1.Kor. 5:6-8) ja käyttää kuulijoille tuttuja kuvia alkuperäisestä juutalaisesta pääsiäisjuhlasta. Uuden liiton uskovien tulee kuitenkin viettää sitä ennen kaikkea Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pääsiäiskaritsan, sovitustyön muistolle. Hän on vanhan liiton esikuvien täyttymys.

Haastattelin työtoveriani juutalaisen pääsiäisen vietosta. Hän on messiaaninen juutalainen, joka on syntynyt Venäjällä ja muuttanut aikuisena Israeliin. Hän kertoo:

”Ennen pääsiäistä teen ison siivouksen kotona, kuten niin monet muutkin. Huuhtelen kaikki astiat ja keittiövälineet kiehuvalla vedellä, jotta niihin ei varmasti jäisi mitään asiaankuulumatonta. Siivous on iso urakka, mutta pyrin aloittamaan ajoissa, jotta stressi ei saa otetta. Siivous on samalla hengellinen prosessi: mietin millaisista asioista Jumala haluaisi puhdistaa sydämeni ja ajatukseni.

Vietämme seder-ateriaa yhdessä seurakunnassa. Väkeä kokoontuu n.100 henkeä kun moni seurakuntalainen tuo sukulaisiaan ja jopa ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Joissakin messiaanisissa seurakunnissa ei ole yhteistä ateriaa vaan juhlaa vietetään perhepiirissä tai seurakunta jaetaan pienempiin ryhmiin seder-aterian ympärille. Perinteinen "oikea" seder-ateria kestää tuntikausia, mutta meidän seurakunnassamme noudatetaan lyhennettyä muotoa jonka pituus on parisen tuntia. Sen lapsetkin jaksavat hyvin. Toisaalta, onko heillä mitään vaihtoehtoakaan?? Seder-aterialle osallistutaan aina koko perheellä ja siihen liittyvät traditiot ovat hyvin vanhoja. En ole nähnyt pitkästyneitä lapsia seder-aterialla, koska illan kulkuun sisältyy laulua, dramatiikkaa ja toimintaa. Ateria on kasvatustilanne, jossa lapset saavat aikuisten johdolla etsiä vastausta kysymykseen Millä tavoin tämä ilta on erilainen kuin muut illat?"

Lukuisilla seder-aterian yksityiskohdilla on syvällinen merkitys ja myös Jeesukseen uskovat juutalaiset rakentavat tämän perinteen varaan. Vanhoja tulkintoja ei syrjäytetä, mutta monille asioille on annettu lisämerkityksiä uuden liiton näkökulmasta. Eräs tälläinen ikivanha tapa on matsa-leivän piilottaminen. Työtoverini kertoo:

”Pöydällä on kolme matsa-leipää päällekkäin ja erään tulkinnan mukaan niistä ylin kuvaa Jumalaa, keskimmäinen Messiasta ja alin ihmisiä. Aterian alkupuoliskolla keskimmäinen, Jeesus-leipä (afikomen) vedetään esiin pinosta ja murretaan puoliksi. Toinen puolisko kääritään lautasliinaan ja piilotetaan ja illan lopulla lapset saavat etsiä sen. Löytäjä palkitaan. Messiaanisen tulkinnan mukaan tämä tapahtumasarja kuvaa Jeesuksen ristiinnaulitsemista, hautaan kätkemistä ja ylösnousemusta. Aterian päätteeksi syödään viimeisenä suupalana tämä afikomen, joka vanhan perinteen mukaan symboloi pääsiäisen virheetöntä uhrilammasta. Minun seurakunnassani vietämmekin lopuksi ehtoollista ja jaamme keskenämme tämän Jeesus-leivän palan.”

Uusi testamentti kertoo, kuinka Jeesus ollessaan viimeisellä pääsiäisaterialla opetuslastensa kanssa ennen kärsimistään jakoi afikomen-leivän opetuslapsilleen: ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini."(Matt.26:26)

Siunattua paastonaikaa ja pääsiäistä sinulle – minä olen pääsiäispyhinä arkisesti töissä!





tiistai 15. maaliskuuta 2016

Työtä on paljon, työmiehiä vähän. Lähtisitkö merten taa?



Lähettimme Etu-Aasiasta kirjoittaa:

Samaan aikaan, kun elämme tässä hetkessä ja mietimme, kuka ensi torstaina menee kirkolle avaamaan ovet ja ottamaan kulkijoita vastaan, pohdimme tulevaisuutta. Tällä päivällä on omat murheet, mutta ihmismieli miettii jo tulevaa. Kirkon elämä on täällä vasta lapsuusvaiheessa. Luotetuimmatkin seurakunnan jäsenet saattavat jättää seurakunnan ja vastuutehtävänsä noin vain. Seurakunnat tarvitsevat ulkomaalaisten tukea vielä useamman vuoden ajan. 

Viime aikoina omia ja muiden työkausia miettiessä on huoleksi noussut se, mistä löytyy työmiehiä elopellolle. Työntekijän tulo maahan on prosessi joka kestää useamman vuoden. Ensin lähtöä harkitaan, sitten käydään hakuprosessi ja lopulta kouluttaudutaan tehtäviin ulkomailla. Maahan päästyä on edessä vuoden parin kielen opiskelu. Hyvän kielitaidon saavuttaminen vie useita vuosia. Uusia työntekijöitä olisi tarpeen tulla lähes jatkuvana virtana, koska aina joku on kotimaanjaksolla ja pisimpään maassa olleet palaavat kotimaahan. Tällä hetkellä tiedossa on niitä, jotka ovat lähdössä maasta, mutta ei ketään, joka olisi tulossa tänne. Meidänkin työvuodet ovat kallistumassa lähemmäksi loppua kuin alkua, vaikka vielä emme maasta olekaan poistumassa.

Jeesus jo sanoi, että työtä on paljon ja työmiehiä vähän. Hän kehotti rukoilemaan elon Herraa, että Hän, lähettäisi työmiehiä pellolleen. Tämä rukous on viime aikoina ollut tuskaisena mielessä. ”Herra, lähetä työntekijöitä! Herra, missä olisi niitä, jotka olisivat valmiita tulemaan? Herra, kuka heitä lähettäisi?” Erityisen huutava pula tulee parin vuoden jälkeen olemaan papeista, myös talouden- ja hallinnonalan ihmisiä tarvitaan.  Tai melkeinpä minkä alan ihmisiä vain, jotka ovat valmiita heittäytymään lähetyselämään ja tekemään kaikenlaista eteen tulevaa.

Voisitko rukoilla, että Herra lähettäisi pian erityisesti pappeja julistus- ja opetustyöhön tämän kansan keskelle? Tai olisitko itse valmis muuttamaan merten taa evankeliumin vuoksi? Syksyn lähetyskurssille on mahdollista hakea 15.4. saakka.

Ennen kaikkea rukous olkoon, että Herra johtaisi kirkkoaan, pitäisi sen pystyssä, niin kuin parhaaksi näkee. Kutsuisi ihmisiä sen suojiin ja paimenia sitä johtamaan. Ja että kerran koko kristikunta saisi yhtenä kirkkona olla riemuitsemassa taivaassa Karitsan valtaistuimen edessä.