sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

2-luokkalaisen koulumatkasta Odessassa


Liedenpohjien perhe on Ukrainassa juutalaistyössä. Heidän ystävänsä Kaarina Suutari oli heidän vieraanaan osallistuen perheen arkielämään. Seuraavassa hän kertoo 2-luokkalaisen Saden koulumatkasta, jolla saattoi häntä.


Tehtäväni oli viedä 2-luokkalainen Sade kouluun. Aamulla klo 7:30 jälkeen oli oltava valmiina. Kuljimme käsi kädessä ensin oman talon seinustalla kulkevaa kävelytietä pitkin ja sitten vielä toisenkin samansuuntaisen talon edustaa.

Joskus olin ottanut mukaan kissoille ruoantähteitä. Niillä oli omat loukkonsa kellarihuoneissa. Niillä oli myös omat reviirinsä porttikongien lähistöillä. Oli mustia, valkoisia, harmaita ja kirjavia kissoja. Ne elivät vuosikausia samoilla reviireillään ja saivat ruokansa talon asukkaiden tähteistä. Jotkut olivat ottaneet jonkun soman kissan kotikissaksi asuntoonsa.

Pihalla on myös leikkipuisto ja uusi kioski, jossa ostokset tehdään sisällä eikä kuten venäläisen kioskikulttuurin mukaan ulkopuolta. Pihalla on myös paljon vanhoja korkeita puita, jotka tähän aikaan vuodesta joulun alla olivat lehdettömiä, mutta kesällä sitäkin kauniimpia. Kuulin, että saksanpähkinöitäkin saa kerätä pihapuista. Siellä oli myös usein jo aamulla kauppias, joka myi erilaisia torituotteita, kuten perunoita, kaalia, säilykkeitä ja leivonnaisia. Vadelma- ym. hilloja hänellä oli myös. Lähitalojen naisia oli siellä jo aamusta tekemässä ostoksiaan. 


Toisen talon jälkeen käännyimme oikealle, josta vastaan tuli pääkatu, jonka pian ylittäisimme liikennevaloista. Kadulla kulki kiireisiä ihmisiä sekä koiran ulkoiluttajia. Roskankerääjät häärivät kadulla roska-astioineen ja pienen pöydän ääressä kadun laidassa istui vanhempi nainen pöytänsä ääressä myymässä kahvia ja teetä termoskannuista. Hänellä oli myös pientä suuhunpantavaa tarjolla.
Kuljimme kioskin ohitse, jonka takana oli bussipysäkki. Kioskin vierellä seisoi usein tummiin pukeutunut poikajoukko aamupalaansa mutustelemassa. Pojat opiskelevat Saden kotitalon pihan toisella laidalla olevassa teknillisessä koulussa. Heitä näki usein pihallakin kulkemassa.

Saden koulu olikin jo pääkadun toisella puolella. Liikennevaloristeyksen ylitettyämme tulimme toisen kioskin luo, jonka vierellä oli usein aamulla leipäauto tuomassa erilaisia leivonnaisia kioskille myyntiin. Heti liikennevalojen jälkeen tien ylitti raitiovaunun kiskot ja usein se kolistelikin samaan aikaan kadun yli kun jalankulkijoilla oli vihreä valo. Kioskin, radan ja pääkadun kulmassa oli sementtinen koroke, jonka päälle hedelmäkauppias toi myöhemmin päivällä hedelmälaatikkonsa. Se olikin hyvä paikka hoitaa hedelmäostokset ohi kulkiessa.

Kioskin jälkeen käännyimme portista koulun piha-alueelle. Aamulla ennen kahdeksaa pääsi koulun sisälle ensimmäisen siiven kulmaovesta. Saden luokka on toisessa kerroksessa ja portaita pitkin sinne kipusimme. Tungos on aamulla melkoinen, kun vanhemmat ja isovanhemmat tuovat lapsiaan kouluun. Joskus oven ulkopuolella istui rattaissa pieni lapsi ja toinen pienokainen seisoi vieressä. Äiti oli jättänyt heidät hetkeksi siihen, kun vei isompaa lasta sisälle.

Koulun aulassa annoin sitten kenkäkassin Sadelle ja huutelin hyvää koulupäivää. Katsoin vielä, että hän menee oikeasta ovesta omaan luokkaansa. Sinne hän meni 40 oppilaan venäjänkieliseen luokkaan aloittamaan koulupäiväänsä naisopettajan johdolla.

Olin myös edellisen joulun alla saattamassa Sadea kouluun. Jo silloin luin alkumatkasta rukouksena ääneen laulun sanat: "Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö. Tule askele askeleelta minun kanssa kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan." Korostin askelpoljennalla kohtaa: "Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan." Tämä pyyntö ja koko rukous saatelkoon niin vieraissa kulttuureissa kuin Suomessa asuvia lapsia heidän koulutiellään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)