Kylväjän lähetti Israelista kertoo:
Purim-juhlan naamiaistunnelmia Esterin hovikadulla |
Apostolisen ajan seurakunta vietti juhliaan yhdessä juutalaisten
kanssa, mutta jo varhain Rooman kirkossa syntyi halu erottautua
juutalaisuudesta. Nikean kirkolliskokouksessa v.325 pääsiäisen ajankohdaksi
määriteltiin kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai.
Historia on mutkikasta, eikä asioiden arvosteleminen vuosisatoja myöhemmin
yleensä tee oikeutta tapahtumille. Mielestäni se on kuitenkin ilmeistä, että
kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana tapahtunut kiihkeä rajanveto
juutalaisuuteen ja juutalaisten juurien tietoinen katkominen on ollut monella
tapaa suuri menetys kristikunnalle. Yksi esimerkki tästä ovat juutalaisen
pääsiäisenvieton rikkaat perinteet, jotka rakentavat vanhatestamentillista
pohjaa uuden liiton pääsiäisjuhlalle. Monet näistä tavoista ovat varmasti olleet
olemassa jo Jeesuksen aikaan.
Pääsiäisenä juutalaiset syövät voileipäkeksiä muistuttavaa
matsa-leipää, jota ei ole nostatettu mitenkään. Tällä muistetaan israelilaisten
kiireistä lähtöä Egyptistä, jolloin ei ollut aikaa kohottaa leipätaikinoita.
Ennen juhlaa kodeissa tehdään suursiivous ja koti puhdistetaan kaikesta
tavallisesta leivästä, leivänmuruista ja pienimmistäkin nostatusaineiden
jäämistä. Juutalaisen ajattelun mukaan hapate, nostatusaine, on myös ylpeyden
ja turhamaisuuden vertauskuva. Juhlan ensimmäisenä iltana syödään sukulaisten
ja ystävien kanssa seder-ateria, jonka aikana luetaan kertomusta Egyptistä
lähdöstä. Apostoli Paavalikin puhuu kirjeessään hapatteesta (1.Kor. 5:6-8) ja
käyttää kuulijoille tuttuja kuvia alkuperäisestä juutalaisesta pääsiäisjuhlasta.
Uuden liiton uskovien tulee kuitenkin viettää sitä ennen kaikkea Jeesuksen
Kristuksen, Jumalan Pääsiäiskaritsan, sovitustyön muistolle. Hän on vanhan
liiton esikuvien täyttymys.
Haastattelin työtoveriani juutalaisen pääsiäisen vietosta. Hän on
messiaaninen juutalainen, joka on syntynyt Venäjällä ja muuttanut aikuisena
Israeliin. Hän kertoo:
”Ennen pääsiäistä teen ison siivouksen kotona, kuten niin
monet muutkin. Huuhtelen kaikki astiat ja keittiövälineet kiehuvalla vedellä,
jotta niihin ei varmasti jäisi mitään asiaankuulumatonta. Siivous on iso
urakka, mutta pyrin aloittamaan ajoissa, jotta stressi ei saa otetta. Siivous
on samalla hengellinen prosessi: mietin millaisista asioista Jumala haluaisi
puhdistaa sydämeni ja ajatukseni.
Vietämme seder-ateriaa yhdessä seurakunnassa. Väkeä
kokoontuu n.100 henkeä kun moni seurakuntalainen tuo sukulaisiaan ja jopa
ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Joissakin messiaanisissa seurakunnissa ei
ole yhteistä ateriaa vaan juhlaa vietetään perhepiirissä tai seurakunta jaetaan
pienempiin ryhmiin seder-aterian ympärille. Perinteinen "oikea"
seder-ateria kestää tuntikausia, mutta meidän seurakunnassamme noudatetaan
lyhennettyä muotoa jonka pituus on parisen tuntia. Sen lapsetkin jaksavat
hyvin. Toisaalta, onko heillä mitään vaihtoehtoakaan?? Seder-aterialle
osallistutaan aina koko perheellä ja siihen liittyvät traditiot ovat hyvin
vanhoja. En ole nähnyt pitkästyneitä lapsia seder-aterialla, koska illan
kulkuun sisältyy laulua, dramatiikkaa ja toimintaa. Ateria on kasvatustilanne,
jossa lapset saavat aikuisten johdolla etsiä vastausta kysymykseen Millä
tavoin tämä ilta on erilainen kuin muut illat?"
Lukuisilla seder-aterian yksityiskohdilla on syvällinen merkitys ja myös
Jeesukseen uskovat juutalaiset rakentavat tämän perinteen varaan. Vanhoja
tulkintoja ei syrjäytetä, mutta monille asioille on annettu lisämerkityksiä
uuden liiton näkökulmasta. Eräs tälläinen ikivanha tapa on matsa-leivän
piilottaminen. Työtoverini kertoo:
”Pöydällä on kolme matsa-leipää päällekkäin ja erään
tulkinnan mukaan niistä ylin kuvaa Jumalaa, keskimmäinen Messiasta ja alin
ihmisiä. Aterian alkupuoliskolla keskimmäinen, Jeesus-leipä (afikomen) vedetään
esiin pinosta ja murretaan puoliksi. Toinen puolisko kääritään lautasliinaan ja
piilotetaan ja illan lopulla lapset saavat etsiä sen. Löytäjä palkitaan.
Messiaanisen tulkinnan mukaan tämä tapahtumasarja kuvaa Jeesuksen
ristiinnaulitsemista, hautaan kätkemistä ja ylösnousemusta. Aterian päätteeksi
syödään viimeisenä suupalana tämä afikomen, joka vanhan perinteen mukaan
symboloi pääsiäisen virheetöntä uhrilammasta. Minun seurakunnassani vietämmekin
lopuksi ehtoollista ja jaamme keskenämme tämän Jeesus-leivän palan.”
Uusi
testamentti kertoo, kuinka Jeesus ollessaan viimeisellä pääsiäisaterialla
opetuslastensa kanssa ennen kärsimistään jakoi afikomen-leivän
opetuslapsilleen: ”Aterian aikana Jeesus otti leivän,
siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää,
tämä on minun ruumiini."(Matt.26:26)
Siunattua paastonaikaa ja pääsiäistä sinulle – minä olen pääsiäispyhinä
arkisesti töissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)