tiistai 22. maaliskuuta 2016

Purim ja pääsiäinen törmäyskurssilla


Kylväjän lähetti Israelista kertoo:


Purim-juhlan naamiaistunnelmia Esterin hovikadulla
Monena vuonna meidän pääsiäisemme ja juutalainen pääsiäinen ovat osuneet jotakuinkin yksiin, mutta nyt juutalainen pesah on vasta 23.-29.4. Syynä tähän on eri kalenteri, jota juutalaiset, myös Jeesukseen uskovat juutalaiset seuraavat. Tänä vuonna kristittyjen ja juutalaisten kalenterit suorastaan kolisevat yhteen, sillä kiirastorstaina Jerusalemissa katu täyttyy riehakkaista, naamiaisasuisista purimin juhlijoista, jotka muistelevat raamatullista kuningatar Esteriä ja sitä kuinka hänen neuvokkuutensa pelasti juutalaiset kansanmurhalta. Samaan aikaan kristityt kulkevat Jeesuksen kärsimystietä ristikulkueena vanhasta kaupungista Öljymäelle.

Apostolisen ajan seurakunta vietti juhliaan yhdessä juutalaisten kanssa, mutta jo varhain Rooman kirkossa syntyi halu erottautua juutalaisuudesta. Nikean kirkolliskokouksessa v.325 pääsiäisen ajankohdaksi määriteltiin kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Historia on mutkikasta, eikä asioiden arvosteleminen vuosisatoja myöhemmin yleensä tee oikeutta tapahtumille. Mielestäni se on kuitenkin ilmeistä, että kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana tapahtunut kiihkeä rajanveto juutalaisuuteen ja juutalaisten juurien tietoinen katkominen on ollut monella tapaa suuri menetys kristikunnalle. Yksi esimerkki tästä ovat juutalaisen pääsiäisenvieton rikkaat perinteet, jotka rakentavat vanhatestamentillista pohjaa uuden liiton pääsiäisjuhlalle. Monet näistä tavoista ovat varmasti olleet olemassa jo Jeesuksen aikaan.

Pääsiäisenä juutalaiset syövät voileipäkeksiä muistuttavaa matsa-leipää, jota ei ole nostatettu mitenkään. Tällä muistetaan israelilaisten kiireistä lähtöä Egyptistä, jolloin ei ollut aikaa kohottaa leipätaikinoita. Ennen juhlaa kodeissa tehdään suursiivous ja koti puhdistetaan kaikesta tavallisesta leivästä, leivänmuruista ja pienimmistäkin nostatusaineiden jäämistä. Juutalaisen ajattelun mukaan hapate, nostatusaine, on myös ylpeyden ja turhamaisuuden vertauskuva. Juhlan ensimmäisenä iltana syödään sukulaisten ja ystävien kanssa seder-ateria, jonka aikana luetaan kertomusta Egyptistä lähdöstä. Apostoli Paavalikin puhuu kirjeessään hapatteesta (1.Kor. 5:6-8) ja käyttää kuulijoille tuttuja kuvia alkuperäisestä juutalaisesta pääsiäisjuhlasta. Uuden liiton uskovien tulee kuitenkin viettää sitä ennen kaikkea Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pääsiäiskaritsan, sovitustyön muistolle. Hän on vanhan liiton esikuvien täyttymys.

Haastattelin työtoveriani juutalaisen pääsiäisen vietosta. Hän on messiaaninen juutalainen, joka on syntynyt Venäjällä ja muuttanut aikuisena Israeliin. Hän kertoo:

”Ennen pääsiäistä teen ison siivouksen kotona, kuten niin monet muutkin. Huuhtelen kaikki astiat ja keittiövälineet kiehuvalla vedellä, jotta niihin ei varmasti jäisi mitään asiaankuulumatonta. Siivous on iso urakka, mutta pyrin aloittamaan ajoissa, jotta stressi ei saa otetta. Siivous on samalla hengellinen prosessi: mietin millaisista asioista Jumala haluaisi puhdistaa sydämeni ja ajatukseni.

Vietämme seder-ateriaa yhdessä seurakunnassa. Väkeä kokoontuu n.100 henkeä kun moni seurakuntalainen tuo sukulaisiaan ja jopa ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Joissakin messiaanisissa seurakunnissa ei ole yhteistä ateriaa vaan juhlaa vietetään perhepiirissä tai seurakunta jaetaan pienempiin ryhmiin seder-aterian ympärille. Perinteinen "oikea" seder-ateria kestää tuntikausia, mutta meidän seurakunnassamme noudatetaan lyhennettyä muotoa jonka pituus on parisen tuntia. Sen lapsetkin jaksavat hyvin. Toisaalta, onko heillä mitään vaihtoehtoakaan?? Seder-aterialle osallistutaan aina koko perheellä ja siihen liittyvät traditiot ovat hyvin vanhoja. En ole nähnyt pitkästyneitä lapsia seder-aterialla, koska illan kulkuun sisältyy laulua, dramatiikkaa ja toimintaa. Ateria on kasvatustilanne, jossa lapset saavat aikuisten johdolla etsiä vastausta kysymykseen Millä tavoin tämä ilta on erilainen kuin muut illat?"

Lukuisilla seder-aterian yksityiskohdilla on syvällinen merkitys ja myös Jeesukseen uskovat juutalaiset rakentavat tämän perinteen varaan. Vanhoja tulkintoja ei syrjäytetä, mutta monille asioille on annettu lisämerkityksiä uuden liiton näkökulmasta. Eräs tälläinen ikivanha tapa on matsa-leivän piilottaminen. Työtoverini kertoo:

”Pöydällä on kolme matsa-leipää päällekkäin ja erään tulkinnan mukaan niistä ylin kuvaa Jumalaa, keskimmäinen Messiasta ja alin ihmisiä. Aterian alkupuoliskolla keskimmäinen, Jeesus-leipä (afikomen) vedetään esiin pinosta ja murretaan puoliksi. Toinen puolisko kääritään lautasliinaan ja piilotetaan ja illan lopulla lapset saavat etsiä sen. Löytäjä palkitaan. Messiaanisen tulkinnan mukaan tämä tapahtumasarja kuvaa Jeesuksen ristiinnaulitsemista, hautaan kätkemistä ja ylösnousemusta. Aterian päätteeksi syödään viimeisenä suupalana tämä afikomen, joka vanhan perinteen mukaan symboloi pääsiäisen virheetöntä uhrilammasta. Minun seurakunnassani vietämmekin lopuksi ehtoollista ja jaamme keskenämme tämän Jeesus-leivän palan.”

Uusi testamentti kertoo, kuinka Jeesus ollessaan viimeisellä pääsiäisaterialla opetuslastensa kanssa ennen kärsimistään jakoi afikomen-leivän opetuslapsilleen: ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini."(Matt.26:26)

Siunattua paastonaikaa ja pääsiäistä sinulle – minä olen pääsiäispyhinä arkisesti töissä!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)