perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kyushun maanjäristykset



Japaninlähettimme Lea Lukka kirjoittaa:

Uusi työkauteni on alkanut järisyttävästi. 14.4. alkaneiden Kyushun maanjäristysten jälkijäristykset jatkuvat edelleen. Jälkijäristyksiä on ollut epätavallisen paljon ja ne ovat jatkuneet voimakkaina harvinaisen pitkään. Vieläkään ei vaara ole ohi. Yli sata tuhatta ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan etsiäkseen turvaa muualta. 49 ihmistä on kuollut, yksi on vielä kateissa ja aineelliset vahingot suunnattomat. 

Monet japanilaiset pohtivat, miksi heidän maansa joutuu jatkuvasti kärsimään suurista luonnonkatastrofeista. Me kristityt toivoisimme, että japanilaisten kysely johtaisi heitä etsimään kristinuskon Jumalaa, mutta onnettomuuksilla saattaakin olla aivan päinvastainen vaikutus. Eilen ja tänään kuulin vuorella kahden ihan ruohonjuuritason japanilaisen pohdintaa tästä aihepiiristä.

Rouva K. otti itse puheeksi Kyushun järistykset. Hän oli sitä mieltä, että jumalat rankaisevat ja nuhtelevat nyt japanilaisia siitä, että nämä eivät ole olleet kiitollisia siitä hyvinvoinnista, josta ovat saaneet nauttia jo pitkään. Herra U. puolestaan mainitsi pääsyyksi sen, että japanilaiset eivät enää palvo luontoa (ja sen jumalia) yhtä ahkerasti kuin ennen. 

Useimmilla japanilaisilla on yksinkertaisesti liian vähän tietoa kristinuskosta, jotta he voisivat hädässään kääntyä elävän Jumalan puoleen. ”Kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon he eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?” (Room. 10:14) Kyllä evankelistojen, sekä lähettien että kansallisten, tarve Japanissa on edelleen suuri. Ei ole muuta tietä rauhaan ja pelosta vapautumiseen kuin evankeliumin julistamisen, kuulemisen ja uskomisen tie.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Uuteen kirkkoon




Heti pääsiäisen jälkeen kirkon muuttosuunnitelmat konkretisoituivat. Seurakunta kävi yhdessä tutustumassa uuteen kirkkoon, jonka käyttöön saamisesta oli neuvoteltu. Osa oli innoissaan, toiset vastustivat muuttoa suunniteltuun kirkkoon. Pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina kirkkokahveilla käytiin läpi uuden kirkon hyviä ja huonoja puolia. Molempia löytyi listaksi asti. Äänestystulos oli kuitenkin selkeä - valtaosa kannatti muuttoa tarjottuun kirkkoon.

Käyttämämme kirkko oli yli 300 vuotta vanha. Monella on siitä suuria muistoja. Meidän seurakunnan muistot ulottuvat vain kahdeksaan vuoteen. Silti olo oli haikea. Kirkossa kastettiin, konfirmoitiin, siunattiin avioliittoja. Julistettiin lakia ja evankeliumia, opetettiin Raamattua, kohdattiin lukemattomia ihmisiä. Kirkkoon käytettiin valtava määrä työtunteja, nähtiin vaivaa ja painajaisia. Rukoiltiin ja taas rukoiltiin, niin täällä kuin Suomessa. Rahat ja työtunnit eivät menneet hukkaan. Otollinen sijainti toi monet ihmiset näkemään kristittyjä, kuulemaan evankeliumia. Monelle todistettiin, moni sai kirjan mukaansa, moni kadun asukki sai kupillisen lämmintä teetä. Nyt oli hyvästien aika kirkolle. Pakkasimme kirkkotekstiilit, pyhäkoulutarvikkeet, krusifiksin, kastemaljan, keittiön. Tyhjä kirkko oli karu ja autio. Kiersin tyhjän kirkon läpi, kiitin Jumalaa kirkosta ja vuosista, jotka saimme siinä viettää.



Vuorossa on rakennuksen restaurointi. Ehkä seurakunta vielä jonakin päivänä palaa samaan kirkkoon. Nyt pakkasimme tavarat autoon ja muutimme parin kilometrin verran kauemmaksi porttien ja muurien taakse. Sinne ei tulla sattumalta eikä vahingossa. Mutta ehkä turvallisuustilanteen kiristyessä on johdatusta siirtyä hieman syrjempään.


Ensimmäiseen jumalanpalvelukseen tuli tuttu vakiojoukko seurakuntalaisia sekä monia kaupungissa olleita suomalaisvieraita. Olo oli kiitollinen. Kirkko on hieno ja iso. Kirkon portaat kutsuivat ihmisiä juomaan kirkkokahvinsa portailla päivää paistatellen. Mieli oli vielä haikea muuton vuoksi, mutta samalla iloittiin uudesta. Kirkossa on runsaasti tilaa. Rukoillaan, että evankeliumi saisi levitä ja kirkon penkit täyttyä Kristuksen Sanaa janoavista.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Sodan varjossa Odessassa jo kolmatta vuotta



Olimme juuri palanneet alkuvuodesta 2014 Suomesta Odessaan, kun tilanne Kiovassa alkoi kärjistyä. Pian Kiovan tapahtumien jälkeen alkoi tapahtua Krimillä ja Itä-Ukrainassa, jossa leimahti taisteluita. Levottomuudet levisivät taistelualueen ulkopuolellekin ja kaupunkien ulkopuolelle perustettiin tarkistuspisteitä. Sodan laajenemista nopeastikin pelättiin. Lähelle osui kohta kaksi vuotta sitten 2.5.2014 tapahtunut Odessan tragedia, jossa kuoli traagisesti yhden päivän aikana yhteensä yli neljäkymmentä ihmistä päivän katuyhteenotoissa ja illan rakennuspalossa. Tapahtumista on sivustakatsojan kuvaamia kuvia:

Kyseisenä perjantai-iltana vietimme Jews for Jesus -sapattia, jonka jälkeen alkoi selvitä mitä kauheaa oli tapahtunut ja tapahtumassa. Yhden seurakuntalaisen mies lähti paikan päälle auttamaan loukkaantuneita, mutta loukkaantui myös itse kiven osuttua hänen päähänsä. Tapahtuman jälkeen kaikki odessalaiset olivat hyvin järkyttyneitä siitä, miten oikein on mahdollista, että aina rauhallisessa, kansainvälisessä kaupungissa, voi tapahtua yhtäkkiä sellainen tragedia. Ihmiset olivat järkyttyneitä, mutta monet myös täynnä vihaa toista osapuolta kohtaan. Monenlaisia huhuja ja väärää informaatiota oli liikkeellä, ja niin jopa seurakunnan sisällä oli vahvoja mielipiteitä molempiin suuntiin. Postivirkailija sanoi, että pelottaa jäädä ja pelottaa lähteä. Öisin sytytettiin joitakin autoja tuleen, mutta pian tilanne Odessasssa onneksi rauhoittui. Samaa ei voi valitettavasti sanoa Itä-Ukrainan osalta.

Suuri määrä ihmisiä joutui muuttamaan pois Itä-Ukrainan taistelualueilta. Se näkyi myös Odessan katukuvassa. Katuevankelioinnissa tulikin vastaan alueelta pois lähtemään joutuneita ihmisiä. Eräs nuori mies oli vihaa täynnä ja sanoi haluavansa tehdä kadulla kulkeville ihmisille samoin, kuin mitä hänen perheelleen oli tapahtunut. Hänen vanhempansa olivat kuolleet pommituksessa. Keskustelimme Jeesuksesta ja hänen vihansa hieman lauhtui. Lahjoitin hänellä Gideonien Uuden Testamentin, ja hän tuli sinä viikonloppuna seurakuntaankin. Luterilainen seurakunta vieraili eräässä läheisessä pakolaiskeskuksessa. Syksyllä kouluun tuli monia taistelualueilta pois muuttamaan joutuneiden perheiden lapsia. Moni perhe pelkäsi jälkikasvunsa puolesta, että tulee kutsu armeijaan. Taisteluissahan on kuollut kahden vuoden aikana paljon ihmisiä, joten pelko oli todellinen. Yksi nuori seurakuntalainen onkin saanut kutsun armeijaan.

Sota-uutisia on tullut jatkuvasti jo yli kaksi vuotta, joten moni on jo alkanut turtumaan niihin. Moni paikallinen on myös hyvin skeptinen sen suhteen, että ratkaisu ylipäänsä löytyisi tilanteen rauhoittamiseksi. Sopimuksista huolimatta taisteluita edelleen käydään. Katukuvassa näkyy usein katuevankeliointia tehdessämme rintamalta palanneita tai palaamassa olevia sotilaita. Sodankäynti on romahduttanut talouden ja vaikuttaa pahiten juuri kaikkein köyhimpiin. Moni on vailla työtä ja jopa asunnoton. Paikallisten palkat ovat hyvin pienet. Ulko-oveen oli juuri ilmestynyt työpaikkamainos; etsitään kaupan kassalle työntekijää, palkka 4000 hryvnaa kuukaudessa (135 eur).

Puolitoista miljoonaa ihmistä on joutunut muuttamaan pois kodeistaan! Heistä suurin osa on maan sisäisiä pakolaisia. Myös juutalaisia on muuttanut pois maasta aikaisempaa enemmän. Taisteluissa on kuollut 9000 ihmistä ja loukkaantunut 20 000. www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ukrainassa-kaksi-kuollut-venaja-kiisti-jalleen-sotilastiedot/5810280

Unicefin mukaan Ukrainan konfliktista kärsii yli puoli miljoonaa lasta ja 200 000 lasta on joutunut maan sisäisiksi pakolaisiksi. www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/unicef-ukrainan-konfliktista-karsii-yli-puoli-miljoonaa-lasta/5746474

Edelleen on ajankohtainen Jews for Jesus -sapattitilaisuudessa 2.5.2014 lukemani Raamatun-kohta (kun en vielä tiennyt, mitä kaupungilla oli juuri tapahtumassa):
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! (Matt 6:26)
Ja sanoin: Olemme todella tänäänkin Jumalan kämmenellä riippumatta siitä mitä ympärillämme on.

Muistattehan rukouksin tätä maata ja tämän maan asukkaita!

Odessan terveisin,
Liedenpohjan perhe

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Purimin ja pääsiäisen viettoa Odessassa




Tänä vuonna juutalaisten purimjuhla osui läntisen kristikunnan pääsiäisviikolle. Niinpä Odessan messiaanisissa seurakunnissa vietettiin juutalaisten iloisinta juhlaa samaan aikaan, kun luterilaisissa seurakunnissa muisteltiin Jeesuksen kärsimystietä.

Odessan messiaaninen Uusi Jerusalem -seurakunta on vasta vajaan viiden vuoden ikäinen, mutta sen laajennettukin kokoussali pullisteli purimin juhlijoista, joita oli saapunut yli odotusten - lähes pari sataa henkeä. Tulijoille ojennettiin konvehti, johon oli kiinnitetty jokin raamatunlause. Iloinen musiikki houkutteli tanssimaan taaperosta mummoon. Lapset esittivät omat runonsa ja laulunsa. Saarnavieraana oli eteläafrikkalainen messiaaninen juutalainen, joka nosti esille kuningatar Esterin serkun ja kasvatusisän, Mordokain, josta tuli tuon ajan maailman toiseksi tärkein mies itse siihen pyrkimättä, aivan kuten Joosefista ja Danielista omana aikanaan.

Illan odotettu kohokohta, seurakuntalaisten esittämä humoristinen näytelmä Esterin kirjan tapahtumista – purimspiel – sai suuret suosionosoitukset, ja lopuksi vieraita kestittiin perinteisillä kolmionmuotoisilla leivonnaisilla, haamaninkorvilla.



Odessan luterilaisessa seurakunnassa puolestaan vietettiin pääsiäistä. Pääsiäisjuhlassa niin lapset kuin aikuiset esittivät runoja ja lauluja. Suurin osa seurakunnan nuorista osallistui esitykseen, jossa pääsiäisen tapahtumat kiirastorstaista pääsiäisaamuun käytiin läpi laulujen ja tekstien muodostaessa vuorottelevan kokonaisuuden.

Seurakunnan entinen paimen, Viktor-piispa, oli saapunut Saksasta juhlaan perheineen, ja puhui siitä, miten Pietari uskoi Jeesuksen nousseen kuolleista nähdessään tyhjät käärinliinat, vaikka ei nähnytkään Jeesusta niiden vieressä elävänä. Nykyinen piispa, Aleksander, puhui, miten Jeesuksen viholliset olivat tehneet kaikkensa ylösnousemuksen estämiseksi: vierittäneet haudan eteen raskaan kiven, sinetöineet sen ja asettaneet vartijat, mutta mikään ei voinut sitä estää. Oleg-pastori taas totesi, että Jeesuksen opetuslapset eivät lainkaan uskoneet Jeesuksen nousevan kuolleista. Kukaan ei ollut sunnuntaiaamuna haudan luona aamiaistarjottimen kanssa odottamassa tervehtien: ”Kristus nousi kuolleista!” Jumalanpalveluksen jälkeen pääsiäisjuhla jatkui toisissa tiloissa yhteisellä aterialla. 



Lisätietoa Purimista löytyy osoitteista: