torstai 12. toukokuuta 2016

EBENEZER-KODIN 40-VUOTISJUHLA 14.4.2016



Ulla-Maija Saarilahti kirjoittaa:
(Ebenezer-kodin työntekijä 1978-1990, Beit Eliahu-seurakunnan työntekijä 1991-1997)


Eräänä kauniina huhtikuisena iltana Karmelilla sijaitsevaan kulttuurikeskukseen alkoi saapua väkeä eri puolilta maata. Haifan Ebenezer-vanhainkodin perustamisesta oli kulunut 40-vuotta  ja tapahtumaa oli päätetty juhlia hiukan enemmän kuin aikaisempina vuosipäivinä. Olihan juuri ennen juhlaa valmistunut historiikki , jossa kerrotaan kodin perustamisesta, sen  työntekijöistä ja erityisesti asukkaista, joita on vuosien varrella ollut noin 150. Viisihenkinen työryhmä oli ahkeroinut kirjan parissa lähes kolmen vuoden ajan.
Ebenezerin englanninkielisen juhlakirjan toimittaja Hilary Falk onnellisena ihastelemassa uunituoretta kirjaa.

Paikallisseurakuntien jäsenten sekä Ebenezer-kodin asukkaiden ja työntekijöiden  lisäksi juhlaan oli saapunut ulkomaisten, vanhainkotia tukevien järjestöjen edustajia. Vuosittainen johtokunnan kokous oli pidetty  aikaisemmin samalla viikolla. Suurin osa vanhainkodin suomalaisista johtajista vuosilta 1976-1995 oli myös paikalla. Norjan Suurlähetystöstäkin oli saapunut lähetystösihteeri ja Haifan kaupunginjohtajalle oli  lähetetty  kutsu. Valitettavasti hän ei kuitenkaan päässyt tulemaan. Etukäteen oli lähetetty 350 kutsua, joiden johdosta 250 henkilöä ilmoittautui juhlaan. Israelilaiseen tapaan paikalle tulee kuitenkin usein  myös niitä, jotka eivät välttämättä ole huomanneet tai muistaneet kertoa ennakolta tulostaan. 

Kulttuurikeskuksen ala-aulassa pöydät notkuivat monenlaisista herkuista. Pihalla valmistettiin kuumana höyryävää pizzaa kaikille halukkaille. Iloinen puheensorina kuului pian joka puolelta, kun ystävät tapasivat toisiaan. Varsinkin kaukaa saapuneiden vieraiden oli tärkeää nähdä paikallisia ystäviään, joita he eivät ehkä olleet tavanneet vuosiin.

Lopulta kaikki siirtyivät auditoriumiin ja juhlan ohjelma pääsi alkamaan. Juontajana toimi Beit Eliahu-seurakunnan pastori Samuel Aweida, joka on syntyperäinen haifalainen ja kuuluu myös Ebenezer-kodin johtokuntaan. 

Asukkaiden puheenvuoron käytti  lähes 80-vuotias Esther Meyer , jota ikä ei tuntunut painavan hänen astellessaan reippain askelin lavalle. Hän kertoi, kuinka hän oli tullut vanhainkotiin nyt jo poisnukkuneen miehensä sairastuttua vakavasti. Kotiportaita ei enää ollut mahdollista kiivetä ylös. Esther ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että  he olivat saaneet avun oikeaan aikaan. 

Ebenezer-kodin pitkäaikainen lääkäri, Baruch Pokroy, kertoi omista elämänvaiheistaan ja toi esiin muistojaan Ebenezer-kodin vuosilta. Hän tuli  työhön  vanhainkotiin jo vuonna 1976 ja on jäämässä eläkkeelle tämän vuoden heinäkuussa. Kaiken kaikkiaan hänelle on kertynyt lääkärin uraa  noin 55 vuotta, mikä tuntuu lähes uskomattomalta. Ennen Ebenezer-kotia  hän toimi kymmenen vuotta tunnetun englantilaisen lähetyslääkärin, tohtori James Churcherin klinikalla, jonne hän saapui tultuaan Israeliin uutena maahanmuuttajana Etelä-Afrikasta vuonna 1966. Hän on toiminut muun työnsä ohella myös paikallisessa sairaalassa sekä pitänyt omaa klinikkaa, joka on tullut tutuksi monille Haifassa asuneille eri lähetysjärjestöjen työntekijöille. 

Ebenezer-kodin pitkäaikainen lääkäri Baruch Pokroy muisteli Ebenezerin vaiheita
Musiikilla oli myös tärkeä osuus juhlan ohjelmassa. Paikallisten seurakuntien, Beit Eliahun ja Bethesdan lauluryhmät  soittimineen esiintyivät lavalla vauhdikkaasti. Yleisökin osallistui koko sydämestään lauluihin, joiden säkeet heijastettiin hepreaksi, englanniksi ja venäjäksi eteen valkokankaalle.

Juhlavieraiden joukossa oli useita henkilöitä, joiden ajatukset todennäköisesti siirtyivät myös alkuvuosien muistoihin. Monia asioita on muuttunut vuosien kuluessa.  Kodin syntyhistoriasta johtuen suurin osa ensimmäisistä asukkaista oli romanialaisia. He muodostivat  perheyhteisön Eliaan (myöhemmin Beit Eliahu) seurakunnassa, joka syntyi norjalaisen pastori Magne Solheimin työn hedelmänä. Hänelle vanhainkodin perustaminen tuli aikoinaan sydämen asiaksi. Muutamia romanialaisia asukkaita tuli myös Jaffon Immanuel-kirkon seurakunnasta. 

Nykyisten asukkaiden joukossa ei kuitenkaan ole enää montakaan romanialaista. Sen sijaan venäjä on noussut tärkeäksi  yhteiseksi kieleksi. Työntekijöistäkin osa puhuu venäjää. Heprean asema on myös vahvistunut paikallisen henkilökunnan määrän kasvaessa ja vanhainkodin siirryttyä kokonaan paikallisten vastuulle. 

Sofia Goldberg, Esther Meyer ja Anja Poljak ovat valinneet kukat Kylväjän lahjoittamaan kukkalavaan.  

Myös ulkonaisesti monet asiat ovat muuttuneet vuosien varrella, osaksi erilaisten uusien säädösten johdosta. Ebenezer-kodin toiseen päähän on rakennettu paloportaat ja jokaisessa kerroksessa on oma turvahuone kriisitilanteiden varalta. Hoitohenkilökunta kirjaa raporttinsa erilaisten vihkojen sijaan tietokoneelle ja suunnitelmissa on myös uusi  sairasosasto, kunhan rakennusluvat saadaan  ensin kuntoon. Se on välttämätön, jotta heikkokuntoiset asukkaat voisivat olla ”kotona” loppuun asti eikä heitä tarvitsisi siirtää muualle hoitoon. Vuodesta 1990 lähtien vanhainkodissa on ollut myös paikallinen huoltomies helpottamassa johtajan työtaakkaa.

Yksi asia on kuitenkin pysynyt samana  halki vuosien ja se heijastui myös monista lauluista, joita juhlassa laulettiin ja esitettiin. Heprealaiskirjeessä  (13:8) sanotaan:”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Usko yhteiseen Vapahtajaan yhdistää erilaiset ihmiset toisiinsa ja antaa myös tulevaisuuden ja toivon  elämän moninaisten myllerrysten ja haasteiden keskellä , jotka tuntuvat  usein pohjattomilta varsinkin Lähi-idässä.

Juhlan päätteeksi kaikki osanottajat saivat viedä mukanaan kotiin kauniin kirjan, jonka sivuja koristavat värikkäät kuvat. Lähitulevaisuudessa kirjasta valmistuu myös suomenkielinen käännös.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)