tiistai 10. toukokuuta 2016

Kielenkääntämistä Itä-Siperiassa





Vladimir ja Anitta Taltoin kylässä, taustalla Sajanin vuoria.
Itä-Siperian lähettimme Anitta Lepomaa kertoo elämästään:

Tervehdys! Olen koulutukseltani venäjän ja englannin kielen kääntäjä ja tulkki. Venäjän kieli vei minut jo opiskeluaikana itään, lähinnä Pietarin alueelle, tulkkaustehtävien ansiosta. 90-luvun alkupuolella kävin myös Siperiassa tulkin ominaisuudessa, mutta silloin en vielä päässyt Baikaljärvelle asti. Itse asiassa en edes tiennyt, että Baikaljärven takana sijaitsee kokonainen Burjatian tasavalta, jonka pääkaupungissa Ulan-Udessa nyt asun. 

Vasta vuonna 2001 pääsin tutustumaan Itä-Siperiaan, kun lähdin toukokuussa kahden viikon matkalle tänne tulkiksi. Tapasin silloin myös tulevan mieheni ja ajattelin, että onpa täällä mukavia ihmisiä. Sen jälkeen oli helppo lähteä kokoaikaiseen työhön tänne eteläiseen Itä-Siperiaan Lähetysyhdistys Kylväjän kutsusta. Menimme Vladimirin kanssa naimisiin vuonna 2003.

Työhöni kuuluu käännöstöitä venäjän, suomen, englannin ja burjatian kielten välillä. Ne ovat tällä hetkellä aktiivisimpia niistä kielistä, joita olen joskus opiskellut. Ruotsia ja ranskaa olen tarvinnut täällä äärimmäisen harvoin, vaikkakin minulla on ollut yksi ruotsinkielinen työtoveri. Burjatian kielelle käännän jonkin verran lauluja ja tarkistan muiden tekemiä katekismuksen ja kirkkokäsikirjan käännöksiä.
 
Anitta sijoittui kolmanneksi burjatian kielen olympialaisissa vuonan 2011. Seuraavana vuonna irtosi voitto.

Burjatian kielen asemasta

 Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunta on kaksikielinen, mutta käytännössä enemmän venäjänkielinen. Laulamme aina jumalanpalveluksen päätteeksi yhden burjatiankielisen laulun ja päivän evankeliumi luetaan myös burjatiaksi. Rukoilemme, että burjatiankielinen koko Raamattu ilmestyisi pian. Silloin jumalanpalvelustenkin pitäminen burjatiaksi helpottuisi.

Vaikka burjaatit ovat Siperian suurin vähemmistö, niin valitettavasti burjatian kieli on katoamassa, ja sitä yritetään elvyttää ja pitää yllä erilaisilla kulttuuriohjelmilla. Minäkin olen ollut opettamassa kalakeiton tekoa burjatian kielen oppitunnilla, jossa oppilaina oli etnisiä burjaatteja. Heillä ei ollut aiemmin mahdollisuutta opiskella äidinkieltään. Aviomieheni taas joutui koulussa ummikkona opettelemaan venäjän kielen eikä koskaan oppinut lukemaan ja kirjoittamaan kotikielellään. Jotkut taas ovat saaneet käydä koulua burjatian kielellä, ja heidän puheestaan voi kuulua omakielinen korostus. Se leimaa heidät helposti "maalaisiksi" ja heidän on vaikeampi päästä elämässä eteenpäin. Tästä syystä monet vanhemmat eivät suosi lainkaan turhana pitämäänsä esi-isien kieltä, vaan kannustavat lapsiaan eteenpäin opiskelemaan ulkomaisia kieliä ja pyrkimään hyvään ammattiin.


Vaihtelevia tehtäviä


Käännöstöiden lisäksi opetan halukkaille englannin kieltä. Olen mukana seurakunnan viikkotoiminnassa esilaulajana tai kanttorina. Välillä tuuraan pyhäkoulunopettajaa tai nuortenpiirin vetäjää. Viime aikoina olen myös pitänyt muutaman kerran raamattupiiriä.

Kentän esimiehenä minulla on jonkin verran hallinnollisia velvoitteita ja vastaan muiden alueella toimivien lähettien hyvinvoinnista.

Kristuksen armon seurakunta kuuluu Inkerin kirkkoon


Kirkkoherra Vladimir Nikiforov
Seurakunnassa on tällä hetkellä nelisenkymmentä täysivaltaista jäsentä. Kasteen saamista harkitsevia on tällä hetkellä kolme. Siirtyminen buddhalaisuuden tai shamanismin piiristä kristinuskoon on monelle iso askel, jos muu perhe tai suku on vastaan. Vuosittain seurakunnassamme kastetaan muutama aikuinen ja lapsi.

Mieheni Vladimir Nikiforov on seurakunnan kirkkoherra. Seurakunta rekisteröitiin virallisesti vuonna 2008. Vladimir on tätä nykyä eläkeläinen, mutta toimii vapaaehtoisena seurakunnan johdossa. Hän ei halua rasittaa seurakunnan taloutta, vaan tekee mahdolliseksi pappisdiakonin palkkaamisen. Näin ollen seurakunnassa on kaksi pappia. He pitävät vuorotellen tilaisuuksia ja jumalanpalveluksia, käyvät katsomassa vanhuksia ja sairaita ja jakavat kotiehtoollista. Lisäksi Vladimir tekee matkoja maaseudun kyliin, joissa asuu joitakin seurakuntalaisia, jotka eivät suurten välimatkojen tai sairauden vuoksi pääse pääkaupunkiin kirkkoon. Niin kaupungissa kuin maaseudullakin kutsutaan myös uusia ihmisiä tulemaan Sanan kuuloon. Yleensä he ovat kristittyjen ystäviä, sukulaisia tai naapureita. Rukoilemme, että he saisivat rohkeuden liittyä Jumalan perheväkeen kasteen kautta.


Kirkontonttia etsitään


Vuodesta 2006 seurakunta on kokoontunut kerrostalon alakertaan remontoiduissa tiloissa, joiden ahtauden vuoksi joka sunnuntai pidetään kaksi jumalanpalvelusta. Jouluna ja pääsiäisenä neljäkymmentä henkeä ahtautuu saliin, johon normaalisti mahtuu 25 henkeä.

Tämän vuoksi seurakunta on rekisteröimisestään lähtien etsinyt sopivaa tonttia, jolle rakentaa kirkko. Aluksi tonttia anottiin kaupungilta, mutta kaikki ehdottamamme tontit oli varattu muuhun käyttöön. Lopulta kaupunki myönsi seurakunnalle tontin, joka sijaitsee kuitenkin niin epäedullisessa paikassa, että sinne tuskin kannattaa kirkkoa rakentaa.

Nyt seurakunta on valinnut muutaman vaihtoehdon uuden kirkon paikaksi. Äänestys pidettiin 24.4. seurakunnan yleisessä kokouksessa. Sen pohjalta Inkerin kirkon kirkkohallitus tekee lopullisen päätöksen. Rukoilemme, että paras vaihtoehto löytyisi juuri sopivaan aikaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)