tiistai 12. heinäkuuta 2016

Mongolialainen äiti Hishgee



Kuva: Jussi Valkeajoki
Lähetystyöntekijämme Marija Ijäs kävi tapaamassa valokuvaaja Jussi Valkeajoen kanssa mongolialaisia äitejä. Heidän tarinoistaan ja kuvistaan on koottu näyttely, joka on nähtävilllä Oriveden kirjastossa 4.-15.7.2016. Hishgeen tarinan voimme lukea myös tästä:

Nuoren naisen, Hishgeen elämä muuttui totaalisesti sen jälkeen, kun hän otti ilmoituslehden käteen. Hän oli nuori, täynnä energiaa ja rakkautta omaa huoletonta miestään kohtaan. Työ kaupan kassalla oli juuri loppunut. Muutama vuosi aikaisemmin samalla  kassalla Sainaa ja Hishgee päättivät elää elämänsä loppuun asti yhdessä. Nuori perhe muutti yhteen ja saivat pian pienen pojan. 

Kuva: Jussi Valkeajoki
Ilmoituslehdessä silmiin osui lastenhoitajan paikka suomalaisessa perheessä. Se vaikutti mielenkiintoiselta. Työhaastattelussa Hishgee tuli valituksi ja samalla hänen elämänsä suunta muuttui. Jeesus kosketti nuoren parin sydämiä. Uskoontulon jälkeen pari myös meni naimisiin. Samalla he päättivät antautua kokonaan seurakunnan rakentamiseen. Molemmat lopettivat työnsä ja rupesivat suunnittelemaan suomalaisten lähettien kanssa raamattupiiriä ja muuta kristillistä toimintaa. 

Muutaman vuoden kuluttua lähetit jättivät nuoren parin hartioille pienen seurakunnan. Hishgeella ja Sainaalla alkoivat vaikeat ajat. Alkava seurakunta ei tuonut mitään tuloja.  Sainaa teki taksi- ja evankeliointityötä. Rahaa riitti vain yhden huoneen vuokran maksuun. Hishgee hoiti lapsia kotona. Vaimo oli kasvanut rikkaassa perheessä, mutta aviomies ei halunnut turvautua rikkaisiin appivanhempiin. Hän halusi luottaa Jumalaan. Hisgheella puolestaan oli heikko luottamus ja usko. Hän tunsi suurta syyllisyyttä sydämessään. Muutaman vuoden kuluttua lähetit tulivat takaisin ja näkivät koko tilanteen, missä Jumalan seuraajat elivät. Seurakunnan rakentaminen alkoi uudestaan. Tällä kertaa Sainaa lähti lukemaan teologiaa. Vaimo jäi kotiin kasvattamaan lapsia. 

Monien haasteiden jälkeen Hishgeella ja Sainaalla on nyt oma seurakunta. Viikon aikana on paljon erilaista toimintaa, jossa käy yhteensä noin 40 ihmistä. Sainaa ja Hishgee asuvat kaksiossa neljän lapsen kanssa. Heillä on toiveena saada lisää lapsia. Hisghee on hyvä äiti ja vaimo. Hän on tosi kiitollinen kaikille läheteille, jotka tulevat Mongoliaan asti rukoilemaan mongolien kansan puolesta. Hän on kiitollinen yhdestäkin uskoon tulleesta.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Mongolialainen äiti Delgermaa



Lähetystyöntekijämme Marija Ijäs kävi tapaamassa valokuvaaja Jussi Valkeajoen kanssa mongolialaisia äitejä. Heidän tarinoistaan ja kuvistaan on koottu näyttely, joka on nähtävilllä Oriveden kirjastossa 4.-15.7.2016. Delgermaan tarinan voimme lukea myös tästä:



Kuva: Jussi Valkeajoki
Isossa kolmiossa ei ole koskaan tyhjää ja hiljaista. Aamusta iltaan siellä on pieniä iltapäiväkerholaisia tekemässä kotitehtäviä. Alimaa-isoäiti istuu sohvalla lukemassa Raamattua. Yliopistoa käyvä tytär tulee lounaalle kotiin. Delgermaa-äiti tekee keittiössä ruokaa pienille koululaisille. Ruoan pitää olla laadukasta ja se ei saa missään nimessä olla lammasta. Lihan hinnan nousu harmittaa äitiä ja hän pistää kattilaan perunoita. 

Delgermaa on kasvanut tavallisessa perheessä äidin, isän ja veljen kanssa. Isä oli menestynyt liikemies. Tulevaisuus oli valoisa. Perheen tragedia muutti suunnitelmat. Isä kuoli syöpään 40-vuotiaana. Sen jälkeen Delgermaan on pitänyt itse järjestää elämänsä ja hoitaa samalla äitiään. Omien lapsien saaminen tuntui pakolliselta asialta, koska muillekin rupesi syntymään lapsia. Kahden avioliiton aikana Delgermaalle syntyi kaksi tyttölasta 13 vuoden välein. Ensimmäinen aviomies auttoi lapsen kasvatuksessa muutaman vuoden. Kerran hän kuitenkin lähti kotoa eikä palannut enää takaisin.

Delgermaan unelmana oli saada toinen avioliitto toimimaan, mutta mies valitsi alkoholin perheen sijasta. Miehestä tuli väkivaltainen isoäitiä kohtaan. Delgermaa olisi hyväksynyt sen, että häntä lyötäisiin, mutta ei äitiä. Niinpä hän käski miestä lähtemään. Hän toivoi kuitenkin sydämessään, että lapsilla olisi isä. Muutaman vuoden kuluttua hän päästi miehen takaisin perheen elämään, mutta jo kuukauden kuluttua mies lähti itse pois. Elämä jatkui naisperheessä samaan malliin. 

Samaan aikaan tuli muutto toiseen kotiin. Äidin mielestä jurtta ei ollut turvallinen paikka konttaavalle lapselle. Kamiina oli suojattu alusta asti pienellä aidalla, mutta lapsen alkaessa liikkua muutto oli ajankohtainen. Perhe vuokrasi huoneen kerrostalon asunnosta. 

Kuva: Jussi Valkeajoki
Delgermaa on vahva nainen, joka ei pelkää mitään. Hänellä ei ole aikaa sellaiseen. Aikaa ei ollut myöskään lasten kasvatukseen ja ihailuun. Kolmivuotiaasta eteenpäin molemmat tytöt viettivät viisi päivää viikossa päiväkodissa päivineen ja öineen. Lapset haettiin kotiin vain viikonlopuiksi. Tällä hetkellä tytöt ovat 20- ja 7-vuotiaita. Molemmat ihailevat äitiään ja kutsuvat häntä vahvaksi naiseksi. Isosisko toivoo joskus näkevänsä isänsä. 

Tapaamisen aikana 42-vuotias äiti nauroi ja kertoi avoimesti kaikesta. Delgermaalla on unelmana avata oma venäläinen koulu. Lapsille hän toivoo vain hyvää avioliittoa. Lasten tulisi saada kasvaa äidin ja isän rakkaudessa.