maanantai 31. lokakuuta 2016

Urheilemalla hyvää elämään

FLOM Sports Club osallistui syyskuussa MidnightRuniin.

Kymmenentuhatta juoksijaa verryttelee sateessa odottaen lähtölupaa. Kaikilla on samanväriset paidat. Juoksuhousut kertovat meidän tunnustavan FLOM Sports Clubin ”väriä”. Maaliin tullessa on voittajafiilis, vaikka sade on kastellut läpimäräksi ja nopeimmat ovat tulleet perille yli puolet nopeammassa ajassa.

Fysiologisesti ihminen on luotu liikkumaan. Lapsena oppiminen sekä terve ja tasapainoinen kasvu edellyttävät fyysistä aktiivisuutta. Koska ihminen on kokonaisvaltainen olento, liikunnan myötä tuleva fyysinen hyvinvointi heijastuu myös henkiseen hyvinvointiin. Hyvän kunnon ja jaksamisen lisäksi liikunta itsessään tuo mielihyvää. Luonnossa liikkuminen, parempiin suorituksiin pääseminen, uuden oppiminen ja yhdessä tekeminen ovat nautinnollisia asioita.

Nykytekniikka tarjoaa paitsi yhä kehittyneempiä teknisiä asusteita lisäämään liikuntasuorituksen miellyttävyyttä, myös mahdollisuuden hyödyntää käytettyä aikaa. Monet esimerkiksi hiihtävät tai juoksevat Jukka Norvannon kanssa kuunnellen Raamattu kannesta kanteen –ohjelmaa; vielä yksi kierros ja yksi Jukan opetus! Samalla, kun huomaamatta tulee juostua pidempään, ajatukset irrottautuvat arjen ja työn asioista ja Jumalan sana saa hoitaa sielua.

Kirjurinluodon liikuntatapahtuma toi varoja Mongolian vammaistyölle
Urheilun kautta voi tehdä hyvää monipuolisesti. Itselle tulevan fyysisen hyvinvoinnin ja henkisen mielihyvän lisäksi erilaisten liikuntatapahtumien kautta voi kerätä positiivista näkyvyyttä ja varoja monenlaiseen auttamistyöhön. Esimerkiksi lähetyksen kesäpäivillä Porissa kymmenittäin eri-ikäisiä ihmisiä juoksi tai käveli tunnin ajan keräten yli tuhat euroa sponsorirahaa Mongolian vammaistyön hyväksi. Kypsään ikään ehtinyt rouvashenkilö kertoi halunneensa tulla mukaan erilaiseen tapahtumaan, jossa pienillä asioilla voi tehdä toisille hyvää.
Urheilulähetti Niko Ijäs Mongolian kansallislajin parissa
Liikunta on kansainvälinen, rajoja ylittävä kieli. Se yhdistää, vaikka yhteisiä sanoja ei olisikaan. Pallo on pyöreä kaikkialla maailmassa ja pelin saa aikaan vaikka kadulla tai pellolla. Kylväjä on tehnyt vuodesta 2014 alkaen urheilulähetystyötä Mongoliassa FLOM Sports Clubin kautta. Liikunta ja yhdessä toimiminen välittävät tärkeitä arvoja. Urheilutoiminnan kautta opitaan muun muassa periksiantamattomuutta, toisten kannustamista ja yhteistyön merkitystä sekä terveellisiä elämäntapoja.

Liikunnan ja urheilun kautta pääsee myös luontevaan kontaktiin ihmisten kanssa ja liikunnan positiivisten vaikutusten lisäksi voidaan tuoda heidän elämäänsä Jumalan sanaa ja kertoa ilosanoma. Lähetystyössä urheilu toimii sekä itseisarvona että siltana seurakuntaan.

Mongoliassa urheilutyön johtamis- ja valmennusvastuuta on jatkossa tarkoitus siirtää yhä enemmän paikallisille ja mahdollisuuksien mukaan pyritään vastaamaan pyyntöön laajentaa toimintaa vammaisurheiluun. Tavoitteena on myös laajentaa työtä uusille alueille ja lähettää lisää urheilulähetystyöntekijöitä.

Suomessa syksyllä 2017 alkavalla urheilulinjalla opettajana toimii Kylväjän urheilulähetystyöntekijä Niko Ijäs. Linjalla yhdistyvät usko ja urheilu ja se voi olla valmentautumista muihin liikunnallisiin opintoihin tai toimia vaikkapa ensimmäisenä askeleena urheilulähetystyöhön. Urheilulähetystyö onkin herättänyt kasvavaa kiinnostusta sekä työmuotona että lähetyselämän ilmentämismuoto, jonka kautta suomalaisille kristityille on tullut aiempaa monimuotoisempia palvelumahdollisuuksia lähetystyössä.

Lähetysyhdistys Kylväjän virallinen kirkkokolehti 6.11 kerätään urheilulähetystyölle. Tuodaan yhdessä urheilemalla hyvää elämään!


perjantai 28. lokakuuta 2016

Ruokavalio- ja lastenkasvatusluentoja - entisiä prostituoituja tapaamassa

 

Mongolian-lähettimme Marija Ijäs on käynyt luennoimassa paikallisessa prostituoitujen keskuksessa, jossa heitä autetaan kiinni tavalliseen elämään. Hän kirjoittaa:
 
Tänään kuului paljon naurua pienessä olohuoneessa. Pyysin kymmenen naista halaamaan ja hieromaan kaverinsa kättä. Paikka on Streams in the Desert (virtoja erämaassa) -prostituoitujen keskus, jossa yritetään auttamaan naisia löytämään uutta elämän alkua.


Prostituidut seisovat usein yhdellä kadulla, jossa keskuksen työntekijät käyvät viikottain tarjoamassa heille kuumaa teetä. Samalla heillä on mahdollisuus kertoa heidän työstään. Monet naiset ovat päättäneet lopettaa työnsä kadulla tulemalla keskukseen. Usein he vain koputtavat keskuksen oveen tai seisovat ulkona odottamassa, että heidät huomataan ikkunasta. 
 
Marija työkaverinsa kanssa kotikaupungissaan.
Toiminnan strategiana on kolme askelta. Sairaala ja poliisilaitos ovat ensimmäiset paikat, joihin paikan johtaja Belgee vie naisia. Sen jälkeen mietitään uutta kotia ja hankitaan hygieniatuotteita. Kolmas askel on Raamattu ja kirkko. Monet naisista eivät osaa lukea tai kirjoittaa. Alku voi olla vaikea todella monille, mutta edistyminen palkitsee.
 
Keskus omistaa kolme pientä asuntoa. Yhdessä pyörii päiväkoti, toisessa on toimisto ja käsityöpaja ja kolmannessa naiset saavat asua. Monet eivät uskalla palata kotiseuduilleen. Toisilla taas ei ole ollenkaan kotia. He ovat asuneet koko ikänsä kaduilla ja viemäreissä. 

Naisilla on ollut paljon kysymyksiä lasten kasvatuksesta.
Lasten kasvatus on herättänyt paljon kysymyksiä
Puoli vuotta sitten menin ensimmäisen kerran tutustumaan tähän keskukseen ja sydämeni jäi sinne. Keskuksessa on noin viisitoista työntekijää, joista kymmenen on entisiä prostituoituja naisia. Naiset hankkivat elantoa tekemällä käsitöitä. Ensimmäiset lapaset neulottiin kymmenen vuotta sitten ja siitä työ alkoi. Tällä hetkellä naiset osaavat tehdä lapasia, kaulaliinoja ja koruja. Materiaalina käytetään kierrätysvillaa. 

Itse olen käynyt keskuksessa joka kolmas maanantai pitämässä naisille ja työntekijöille luentoja. Teemoina ovat olleet ruokavalio, naisten hygienia ja lastenkasvatus. Viimeisellä kerralla opeteltiin halaamaan toista ja sanomaan positiivisia asioita. Naisilla oli joka kerta mahdollisuus osallistua keskusteluun ja kysellä. Erityisesti lastenkasvatukseen liittyen oli paljon kysyttävää ja ihmeteltävää.
 
Naisilla on paljon toivoa hyvästä tulevaisuudesta, mikä on monille kaukainen unelma. Rukoillaan heidän puolestaan.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Arjen anteeksiantoa



Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien aluekoordinaattori Hanna Räsänen kirjoittaa pyhäpäivän teemasta:

Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan
rakkaus peittää paljotkin rikkomukset. Sananl. 10:12

Tutkimuksen tekijä soittaa. Hän haluaa tiedustella, mitkä uutiset viimeisen kahden viikon ajalta ovat jääneet mieleeni. Ryhdyn miettimään, muistanko enemmän uutisia vihasta vai rakkaudesta.

Ensimmäinen pulma on aika. Se mitä muistan, ei tottele aikarajoja. Muistan jotain, koska sillä on ollut minulle merkitystä. Jo varhain koettu voi olla mielessä kuin eilinen päivä.

Toiseksi arvelen, että parhaiten muistan sellaista, jota olen ollut paikalla todistamassa. Siitä ei vain ole koskaan kirjoitettu uutista. Mutta ei tässä vielä kaikki.

En halua muistella uutisia vihasta tai rakkaudesta. Kiinnostavinta on kuulla, kuinka rakkaus voittaa vihan.

Hiljaisessa keittiössä istuu kaksi toisiinsa pettynyttä ihmistä. Armollinen aika tekee tarkasti työtään seinäkellon viisarin tahdissa. Vain hetkeä aiemmin ilma on ollut sakeanaan syytöksiä ja oikeutta vihaan. Puoliso nousee, tulee toisen luo, sipaisee olkapäätä ja pyytää anteeksi. Samassa kaikki on toisin. Tapahtumat näyttäytyvät uudessa valossa, on kevyt olo. Taivaallista!

”Näitä riitoja tulee niin usein, että ei niitä kaikkia jaksaisi selvittää”, totesi ekaluokkalainen, kun isoveljen kanssa oli jälleen nujakoitu. Vain hetkeä aiemmin vihastuminen oli käsitelty: keskusteltu tapahtumien kulku, tunnistettu, mikä meni vääri, pyydetty anteeksi ja mietitty, mitä seuraavalla kerralla voisi kiukun tullen tehdä. Lapsen havainto on realistinen. Tästä koulusta ei ole luvassa lomaa ja päästötodistusta ei tule. Silti harjoittelu kannattaa. Tulokset voivat vielä joku päivä yllättää.

Eteläkarjalaisen seurakuntatalon takapöydässä istuu hiljainen mies, kaukaa tullut. Kantaväestöön kuuluva ikätoveri istuu miehen viereen, hymyilee ja alkaa etsiä yhteistä kieltä. Mies näyttää kuvia tuliaseen rei’ittämästä kodistaan. Miehen veli on luvannut tappaa hänet, jos mies palaa maahansa. ”Mutta ei tämä mitään, kun minulla on Jeesus. Minä rakastan Jeesusta ja minä rakastan heitä”, sanoo pakomatkallaan kristityksi tullut mies, olemuksessaan merkillinen hehku. 

Jumala ei vaadi meiltä rakkautta, sillä hän tietää, että meillä ei sitä ole. Sitä vastoin jokaisena hetkenä Hän kutsuu meidät myöntämään tosiasiat Hänen ja toistemme edessä. Silloin, ja vain silloin, saamme nähdä, että arkiset tapahtumat ovat Jumalan anteeksiantamuksen ja armon näyttämö. Ihminen voi vain ihmetellä ja ottaa vastaan vallitseviin oloihin annetun uuden, rakkaudellisen näkökulman.

Hinta tästä on hirveä, mutta suurin uutinen on, että se on jo maksettu. Vihan voittava rakkaus on toimintavalmiina jokaisen ihmisen jokaisena hetkenä Jeesuksen Kristuksen ristin sovitustyön tähden. Ylösnoussut Vapahtajamme on pelastanut meidät vihan ja pimeyden alta oman todellisuutensa vaikutuspiiriin.

Tämä taivaallinen tosiasia etsii paikkaansa tavallisen elämämme keskellä. Sinne löydettyään Jumalan armo ei jää toimettomaksi, vaan tekee meistä Kristuksen rakkauden todistajia omassa arjessamme.

Joten silmät ja sydän auki! On sitten mitä kertoa, kun puhelin soi.

Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Ef. 4:32

lauantai 22. lokakuuta 2016

Naiset Raamatun äärellä Etu-Aasiassa



Etu-Aasian naiset kokoontuvat noin kerran kuussa naisten raamattupiiriin. Kokoontumispaikkana on useimmiten kirkko, joskus kokoonnutaan myös kodeissa. Tällä kertaa on kokoonnuttu kirkolle ja pöytä on katettu papusalaatilla, suolaisilla vehnäleivonnaisilla, pähkinöillä ja rinkeleillä. Tee lämmittää palelevia. Papusalaatin myötä keskustelu siirtyy ruokaan niin kuin käy usein, kun Etu-Aasian naiset pääsevät saman pöydän ääreen. Keskustellaan mieliruuista ja kysellään ohjeita. Ruokakeskusteluiden ja teen juomisen jälkeen lauletaan muutama laulu ja kaivetaan Raamatut esiin. Tämän vuoden aikana on tutkittu Ruutin kirjaa. 

Tällä kertaa käsiteltävässä luvussa kerrotaan, kuinka Ruut on viljan puintiaikaan puimapellolla. Ensimmäiseksi noin viisikymmenvuotias nainen huudahtaa ”Oletteko koskaan olleet puimatantereella? Minäpä kerron, millaista siellä on.” Saamme
kuulla elävän kuvauksen naisen lapsuuden viljankorjuusta. Raamatun ajan elämä on yllättävän läheistä tämän kulttuurin naisille, etenkin maaseudulla kasvaneille naisille. Heidän on paljon helpompi kuin suomalaisten ymmärtää Raamatun perhesuhteita- ja ongelmia tai kuten nyt nähdä silmiensä edessä viljanpuinti, viljakasojen vieressä nukkuvat omistajat ja kasojen keskellä leikkivät lapset.

Ruutin kirja kirvoittaa keskustelua myös kärsimyksestä. Voimmeko me koskaan ymmärtää kärsimyksen syitä elämässämme? Pöydän ympärille kokoontuneet ovat yhtä mieltä siitä, että monia kärsimyksiä ei voi ymmärtää, mutta usein vaikeudet vievät meitä Jumalan luokse, rukoilemaan Häneltä apua. Talven aikana mukaan on tullut eläkkeellä oleva opettaja. Hänen kaksi lastaan kastettiin pääsiäisenä ja nyt rouva odottaa itsekin kasteopetukseen pääsyä. Keskustelujen lomassa hän kertoo: ”Ennen vaikeuksien kohdatessa keskustelin itseni kanssa. Puhuin itselleni. Nyt viime aikoina olen alkanut puhua Jumalalle.” 

Pitempään kristittynä elänyt sisar rohkaisee vielä Jumalan puoleen hapuilevaa taivaan todellisuudella: ”Kerran kaikki kyyneleet pyyhitään, kerran saamme olla vailla kärsimyksiä ja kipuja.” Sitä päivää odotamme yhdessä näiden sisarten kanssa ja rukoilemme, että saisimme kaikki pysyä Jeesuksen yhteydessä nähden Hänen päivänsä koittavan.




lauantai 15. lokakuuta 2016

Työalueelle paluun tunnelmissa

Työntekijämme Israelissa kirjoittavat:

Reilu pari viikkoa sitten palasimme Suomi-jaksoltamme takaisin Jaffan-kotiimme patterit hyvin ladattuina. Loma ja seurakuntavierailut olivat kaikin tavoin virkistäviä ja voimaannuttavia. Teidän lähettäjien ja ystävien tapaaminen tuntuu aina yhtä arvokkaalta. Se muistuttaa siitä, että emme ole tässä työssä vain kaksistaan, vaan yhtenä lenkkinä isossa joukossa. Saimme liikkua paljon luonnossa, ja joskus olimme kuulevinamme Luojamme lempeät sanat: ”Nyt nauttikaa... Minä hoidan teitä...” Ja kyllä nautimme ja hoiduimme! Kotikontujen rauha, hiljaisuus ja puhtaus puhdistivat melu- ym. saasteesta, joka täällä meitä ympäröi kaiken aikaa ja syö voimia. Panimme taas merkille kuinka Suomi on siisti ja puhdas maa. Rikkaruohotkin näyttivät olevan järjestyksessä.
Lähtö takaisin Israeliin ei tuntunut ollenkaan helpolta. Vaikka monia lähtöjä on jo takana, niihin ei näköjään koskaan totu. Kun repäisee itsensä irti rakkaista ihmisistä ja maisemista, totta kai se sattuu ja satuttaa. No, lähdettävä oli, ja kävi juuri niin kuin eräs vanhempi lähettiystävä totesi: ”Sitten matkalla jo helpottaa...”
”Tervetuloa Israeliin!”, totesimme yhteen ääneen, kun yöllä ahtauduimme matkalaukkujemme kanssa kotitalomme hissiin ja huomasimme sen lattialla hujan hajan avaamattomia laskuja. Jostain ihmeen syystä ne eivät olleet löytäneet tietään niille kuuluviin postilaatikkoihin. Eipä muuta kuin tarkistamaan, ettei omia laskujamme ollut joukossa. Kotioven avattuamme olimme henkisesti varautuneet torakkasotaan, tai ainakin keräämään raatoja lattioilta, mutta siltä onneksi säästyimme  - tuona yönä. Kokemuksemme mukaan paluihin liittyy yleensä koettelemuksia. Sellainen tuli heti aamulla kun huomasimme nettiyhteyden kaatuneen. Sen elvyttämiseen tuhraantuikin sitten pari ensimmäistä päivää.
Monet työntekijä/sijaisvaihdokset kesän aikana ovat keikuttaneet seurakuntalaivaamme, joka edelleen etsii uutta tasapainoa. Pitkäaikainen rakastettu pastoriperhe on palannut kotimaahansa ja uusi johtava pastoriperhe tullut tilalle ja aloittanut heprean opintonsa. Myös vapaaehtoiset ovat vaihtuneet. Olemme siis kaikki uusia toisillemme, joten opettelemme yhdessä työskentelemisen kuvioita. Myös seurakuntalaisten joukossa on muutoksia; joitakin tuttuja kasvoja on muuttanut pois, tai heitä ei ole muuten näkynyt, mutta saman aikaisesti uusiakin tullut mukaan.
Eikä tässä vielä kaikki. Seurakunta etsii nimittäin parasta aikaa uutta henkilöä yhdistettävään sihteeri-kirkonesittelijäpestiin, kun sihteerimme, jättää toimensa vuoden vaihteessa ja pitkäaikainen kirkonesittelijämme siirtyy hyvin ansaitulle eläkkeelleen 75-vuotiaana.
Monenlaisista muutoksista ja haasteista huolimatta olemme kaikki innostuneita ja luottavaisin mielin. Laivan kapteeni ei ole muuttunut ja kurssi on sama: haluamme kirkastaa Jeesusta Kristusta niin juutalaisille kuin kaikille muillekin.

torstai 6. lokakuuta 2016

Sana saa aikaan sen, mitä se lupaa


9.10 vietetään kristittyjen yhteistä ekumeenista lähetyspyhää. Se muistuttaa kristittyjen yhteisen todistuksen ja keskinäisen rauhan merkityksestä. Yhdessä jaettu ilosanoma on vahva todistus. Lähetyspyhän teema on evankelisluterilaisen kirkon vuosiaiheiden mukaisesti Jeesuksen lähettiläät.  
Lähetyspyhän aineistossa eri kirkkoihin kuuluvat henkilöt reflektoivat sunnuntaille annettuja raamatuntekstejä. Tämän kertaisen Vanhan Testamentin pohdinnan katolisen kirkon VT:n teksteistä on kirjoittanut Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto.


Sana saa aikaan sen, mitä se lupaa

2 Kun. 5: 14–17

Syyrian kuninkaan taitavan sotapäällikön, Naamanin, suurena ongelmana oli se, että hän oli spitaalinen. Koska Raamatussa spitaalia käytetään usein myös synnin vertauskuvana, Naamanistakin voitaisiin sanoa, että vaikka hän oli kyvykäs mies, hän oli silti syntinen. Siitä vaivasta ei kukaan voi vapautua ihmiskeinoin, niin kuin ei tuohon aikaan spitaaliinkaan ollut hoitokeinoa. Vaikka Raamatussa puhutaan paljon spitaalista, ainoatakaan ohjetta sen parantamiseksi ei anneta, jos sellaisiksi ei lasketa tätä Elisan ihmetekoa sekä myöhemmin Jeesuksen tekemiä tunnustekoja.

Ihmisillä ei ole lääkettä syntiäkään vastaan. Ainoa apu tulee Jumalalta.

Naaman oli ryöstöretkillään tuonut Israelista pienen tytön vaimolleen palvelijaksi. Tyttö oli kertonut emännälleen. että Naaman voisi parantua vaivastaan, jos vain menisi Samariassa asuvan profeetan luo. Tytön ilmeisesti neljän seinän sisällä kertomia sanoja alettiin pian toistella jo kuninkaan hovissa. Mikä valtava voima onkaan hyvän uutisen kertomisessa!

Tytön sanojen seurauksena Syyrian kuningas lähettää Naamanin Israelin kuninkaan luo mukanaan kirje, jossa hän pyytää tätä päästämään Naamanin spitaalista. Kirje ja Naaman joutuivat siis väärään paikkaan.

Profeetta Elisan kuultua tapahtumasta hän pyytää Israelin kuningasta lähettämään Naamanin luokseen. Näin tapahtuukin. Hän antaa Naamanille palvelijansa kautta lupauksen, jonka mukaan mies puhdistuisi, jos kastautuisi seitsemän kertaa Jordanissa. Naamania annettu lääke suututti. Se tuntui liian yksinkertaiselta ja mitättömältä.

Naaman on loistava esimerkki siitä, kuinka vaikeaa ihmisen on nöyrtyä vastaanottamaan Jumalan tarjoama armo ja anteeksianto. Nöyryyttävintä on juuri se, ettei ihminen voi tehdä Jumalalle tai lähimmäisilleen mitään palveluksia sen saamiseksi. Kaikki riippuu Jumalasta ja hänen antamastaan sanasta. Ja sana, jonka hän on meille antanut, vakuuttaa, ettei yhtäkään, joka Herran Jeesuksen luo tulee, heitetä pois.

Naaman sai Elisan välittämänä Herran sanan. Sana oli voimassa. Pelastus oli ikään kuin annettu Naamanille. Ottaisiko hän sanan todesta vai ei? Kun mies lopulta nöyrtyi toimimaan Jumalalta saaman sanan mukaan, hän sai avun. Sen seurauksena Naamanista, vieraan maan kansalaisesta, tuli Herran palvelija.

Siitä lähetystyössä on nykyäänkin kysymys. Meidän tehtävänämme on välittää evankeliumin elämää tuovaa evankeliumin sanaa Herrasta Jeesuksesta niin lähellä kuin kaukanakin, ja voimme luottaa siihen, että sana saa aikaan sen, mitä se lupaakin.

Jukka Norvanto



Lähetyspyhän aineiston julkaisevat Suomen Ekumeeninen Neuvosto, SEN, www.ekumenia.fi, Suomen Lähetysneuvosto, SLN, www.lähetysneuvosto.fi ja Suomen Vapaakristillinen neuvosto, SVKN, www.svkn.fi.  Muut ekumeenisen pyhän tekstipohdinnat ovat luettavissa noilta sivuilta.