torstai 6. lokakuuta 2016

Sana saa aikaan sen, mitä se lupaa


9.10 vietetään kristittyjen yhteistä ekumeenista lähetyspyhää. Se muistuttaa kristittyjen yhteisen todistuksen ja keskinäisen rauhan merkityksestä. Yhdessä jaettu ilosanoma on vahva todistus. Lähetyspyhän teema on evankelisluterilaisen kirkon vuosiaiheiden mukaisesti Jeesuksen lähettiläät.  
Lähetyspyhän aineistossa eri kirkkoihin kuuluvat henkilöt reflektoivat sunnuntaille annettuja raamatuntekstejä. Tämän kertaisen Vanhan Testamentin pohdinnan katolisen kirkon VT:n teksteistä on kirjoittanut Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto.


Sana saa aikaan sen, mitä se lupaa

2 Kun. 5: 14–17

Syyrian kuninkaan taitavan sotapäällikön, Naamanin, suurena ongelmana oli se, että hän oli spitaalinen. Koska Raamatussa spitaalia käytetään usein myös synnin vertauskuvana, Naamanistakin voitaisiin sanoa, että vaikka hän oli kyvykäs mies, hän oli silti syntinen. Siitä vaivasta ei kukaan voi vapautua ihmiskeinoin, niin kuin ei tuohon aikaan spitaaliinkaan ollut hoitokeinoa. Vaikka Raamatussa puhutaan paljon spitaalista, ainoatakaan ohjetta sen parantamiseksi ei anneta, jos sellaisiksi ei lasketa tätä Elisan ihmetekoa sekä myöhemmin Jeesuksen tekemiä tunnustekoja.

Ihmisillä ei ole lääkettä syntiäkään vastaan. Ainoa apu tulee Jumalalta.

Naaman oli ryöstöretkillään tuonut Israelista pienen tytön vaimolleen palvelijaksi. Tyttö oli kertonut emännälleen. että Naaman voisi parantua vaivastaan, jos vain menisi Samariassa asuvan profeetan luo. Tytön ilmeisesti neljän seinän sisällä kertomia sanoja alettiin pian toistella jo kuninkaan hovissa. Mikä valtava voima onkaan hyvän uutisen kertomisessa!

Tytön sanojen seurauksena Syyrian kuningas lähettää Naamanin Israelin kuninkaan luo mukanaan kirje, jossa hän pyytää tätä päästämään Naamanin spitaalista. Kirje ja Naaman joutuivat siis väärään paikkaan.

Profeetta Elisan kuultua tapahtumasta hän pyytää Israelin kuningasta lähettämään Naamanin luokseen. Näin tapahtuukin. Hän antaa Naamanille palvelijansa kautta lupauksen, jonka mukaan mies puhdistuisi, jos kastautuisi seitsemän kertaa Jordanissa. Naamania annettu lääke suututti. Se tuntui liian yksinkertaiselta ja mitättömältä.

Naaman on loistava esimerkki siitä, kuinka vaikeaa ihmisen on nöyrtyä vastaanottamaan Jumalan tarjoama armo ja anteeksianto. Nöyryyttävintä on juuri se, ettei ihminen voi tehdä Jumalalle tai lähimmäisilleen mitään palveluksia sen saamiseksi. Kaikki riippuu Jumalasta ja hänen antamastaan sanasta. Ja sana, jonka hän on meille antanut, vakuuttaa, ettei yhtäkään, joka Herran Jeesuksen luo tulee, heitetä pois.

Naaman sai Elisan välittämänä Herran sanan. Sana oli voimassa. Pelastus oli ikään kuin annettu Naamanille. Ottaisiko hän sanan todesta vai ei? Kun mies lopulta nöyrtyi toimimaan Jumalalta saaman sanan mukaan, hän sai avun. Sen seurauksena Naamanista, vieraan maan kansalaisesta, tuli Herran palvelija.

Siitä lähetystyössä on nykyäänkin kysymys. Meidän tehtävänämme on välittää evankeliumin elämää tuovaa evankeliumin sanaa Herrasta Jeesuksesta niin lähellä kuin kaukanakin, ja voimme luottaa siihen, että sana saa aikaan sen, mitä se lupaakin.

Jukka Norvanto



Lähetyspyhän aineiston julkaisevat Suomen Ekumeeninen Neuvosto, SEN, www.ekumenia.fi, Suomen Lähetysneuvosto, SLN, www.lähetysneuvosto.fi ja Suomen Vapaakristillinen neuvosto, SVKN, www.svkn.fi.  Muut ekumeenisen pyhän tekstipohdinnat ovat luettavissa noilta sivuilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)