torstai 8. joulukuuta 2016

”Askeleissasi kulkea saan...”


Leena ja Jari Honkakari Israelista kirjoittavat:

Lähtö kotikonnuilta takaisin Israeliin vajaa pari kuukautta sitten oli vaikeaa, mutta sujahtaminen täkäläiseen todellisuuteen tapahtui kivuttomammin ja nopeammin kuin uskalsi odottaa. Tuntuu taas ihan kotoiselta kävellä roskaisilla kulmakunnilla ja herätä autojen tööttäilyyn, ihmisten kiihkeisiin ja monisanaisiin välien selvittelyihin ja aamuöisiin roskalaatikkojen äänekkäisiin tyhjennyksiin. Askelmerkit ja varustus ovat olleet taatut ja selkeät jokaiselle päivälle. On kuin Isä Jumala muistuttaisi tuon tuosta: ”Älkää te, hyvät lapset, nyt vaan mistään murehtiko, homma on minun hallinnassani!”  

Työ on imaissut intensiivisesti mukaansa. Päivät ovat taatusti kaikki erilaisia, monesti ympäripyöreitä eikä viikon vapaapäivää voi aina pitää. Silti kaiken yllä on vahva mielekkyyden tuntu, päällimmäisenä ilo ja kiitollisuus siitä, että saamme olla täällä juuri nyt, näitten ihmisten parissa. Ihmisten kohtaaminen onkin usein sitä parasta, vaikka monesti on kysymys inhimillisesti vaikeista asioista. Olemme saaneet kulkea yhä useampien ihmisten rinnalla heidän haasteissaan ja kysymyksissään rohkaisten, tukien, yhdessä Jumalalta apua rukoillen. Olemme oppineet, että asiassa kuin asiassa täällä on mitä luonnollisinta rukoilla yhdessä. Tässä työssä ei todellakaan tiedä, onko enemmän saajana kuin antajana.

Kauniita yllätyksiä tulee eteen tuon tuosta. Erään messun jälkeen huomio kiinnittyi israelilaiseen Jom Kippur-sodan* veteraaniin ja hänen srilankalaiseen avustajaansa. Miehellä oli sodasta muistona lähes täydellinen sokeus ja metallikoukut molempien käsien tilalla. Sattui olemaan hyvä ja rauhallinen aika kertoa kirkosta ja sen sanomasta. Jossain vaiheessa ystävällisesti hymyilevä naisavustaja kuiskasi kyyneleet poskipäitä pitkin valuen: ”Minäkin uskon Jeesukseen...” Vähän myöhemmin kertoi myös isäntänsä kuullen, kuinka hänen Israeliin tulonsa oli ihmeellisesti järjestynyt vaikean työjakson jälkeen Saudi-Arabiassa ja kuinka hän buddhalaisena oli täällä oppinut tuntemaan Israelin elävän Jumalan. Luimme ääneen alttariseinältä: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut...” Sotaveteraani kuunteli hiljaa tarkkaavaisena. ”Me molemmat voitamme”, oli hänen loppuarvionsa, ”avustajani on paras asia, mitä minulle on tapahtunut ja hänelle taas usko Jumalaan.”


*Israelin valtio näki päivänvalon v.1948. Heti seuraavana päivänä vihollisvallat hyökkäsivät vastaperustetun uuden valtion kimppuun ja alkoi loppumattomalta tuntuva taistelu Israelin valtion olemassaolon oikeutuksesta. Koko itsenäisyyden 68- vuotistaipaleen aikana on läpikäyty yhteensä kahdeksan isompaa sotaa, kaksi palestiinalaista kansannousua sekä useita sotilaallisia konflikteja palestiinalaisten kanssa. Laskelmien mukaan sotainvalideja maassa on noin 100,000. Kaksikymmentä päivää kestänyt Jom Kippur- sota lokakuussa 1973 sai nimensä sen päivän mukaan, jolloin arabiliittolaiset Egyptin ja Syyrian johdolla hyökkäsivät maahan. Jom Kippur  - suuri katumus- ja sovintopäivä - on juutalaisuudessa kaikkein pyhin päivä, jolloin koko maa pysähtyy paastoamaan ja rukoilemaan syntiensä anteeksiantoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)