tiistai 27. joulukuuta 2016

Lähetyselämää täällä ja tuolla

Kylväjän julistustyöntekijä Niko Seppä Lapista kirjoittaa:
Kulunut kaksivuotisjakso nimettiin Kylväjän  strategiassa otsikolla ”Kohti lähetyselämää”. Tavoitteena oli muun muassa jalkauttaa lähetysyhteisömme johtava (filosofinen) periaate, intorealismi, osaksi työntekijöiden ja ystäväjoukon toimintaa. Se, mihin teoreettisella työskentelyllä on pyritty, voidaan kiteyttää käsitteeseen lähetyselämä.



Lähetyselämä on hyvin yksinkertainen, mutta kuitenkin niin vaikea sana. Tuleeko sinulle siitä päälle liimattu olo? Saako se sinut huolestumaan? Eletäänkö lähetyselämää sittenkin myös kotimaan kamaralla? Eikö Kylväjän työn tarkoitus olekaan lähettää ihmisiä saavuttamattomien kansojen pariin? Mitä pitäisi ajatella ulkolähetyksen tulevaisuudennäkymistä? 

Kuten monet ovat jo oivaltaneet, lähetyselämää todellakin eletään myös täällä kotimaan kamaralla, sen tutuissa ympyröissä. Ei ole olemassa erikseen uskovaisten erikoisjoukkoja, jotka vihkiytyvät parasta aikaa tavoittamattomien tavoittamiseen. Lähetyselämä sulkee sisäänsä nekin meistä, jotka juuri nyt kokevat kutsumusta puhua ja toimia lähetyksen puolesta kotimaassa.

Tarjoaako lähetyselämä kotimaassa tekosyyn olla lähtemättä? Rohkaiseeko puhe kotimaan tarjolla olevista tehtävistä takertumaan tuttuun ja turvalliseen? Tällaista huolta ei pidä väheksyä. On paikallaan arvioida, kutsuuko lähetyselämä nuorta sukupolvea maailmanlähetyksen tehtäviin. Syntyykö meissä edelleen rakkaus vähän tavoitettuja kansoja ja kansanryhmiä kohtaan?

Jos lähetystyö olisi sen varassa, saavatko lähetysjärjestöt, kirkko ja kristilliset yhteisöt kasvatettua kristittyjä lähtemään lähetystyöhön, meidän tulisi todellakin olla huolissamme. Kuinka voisimme koskaan olla varmoja, että ihmisten ajatukset ohjautuvat oikein, halutulla tavalla? Syntyisi helposti tarve varmistella ja kireä ilmapiiri, jossa varotaan sanoja ja kustannukset lasketaan moneen kertaan.

Kutsuja on kuitenkin toinen. Elävän Jumalan oma missio tässä maailmassa takaa sen, että edes inhimilliset virheet tai lähetykseen kielteisesti suhtautuva kulttuurimme eivät tuhoa lähetystyötä. Jumala on käyttänyt ja yhä käyttää eri tavoin puutteellisia ihmisiä työssään. Emme ole erityisesti ansainneet mukanaoloa tässä missiossa, mutta saamme rohkeasti tehdä parhaamme Jumalan työtovereina omilla lahjoillamme.

Kylväjässä valmistaudumme uuden toimintakauden myötä syventymään juurille. ”Juurillaan kasvava” Kylväjä perehtyy reformaation juhlavuotena muun muassa siihen, mille perustalle järjestön perustajat ovat toimintansa laskeneet. Samalla itse kullakin meistä on tilaisuus pohtia, mikä pohjimmiltaan saa minut innostumaan lähtemisestä tai lähettämisestä. Kumpikin on osa lähetyselämää.

Voimme olla turvallisella mielellä: Jumala edelleen kutsuu itse kutakin meistä ”antamaan koko elämämme pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1). Toisille meistä tämä tarkoittaa sisäistä ja ulkoista kutsua lähteä lähetystyöhön kotimaan rajojen ulkopuolelle, toiset se pitää liikkeellä täällä. Lähetyselämä toteutuu yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiimme.       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)