torstai 29. joulukuuta 2016

Pieni Varpunen, Keimailija ja Kuningatar Punaisella matolla



Punaisen Maton keskuksessa Tel Avivissa Israelissa viikottain vapaaehtoisena työskentelevä Leena Honkakari kirjoittaa:

Punaisella Matolla* uusia kasvoja on tullut tutuiksi, samalla kun joitakin vanhoja on kadonnut. Pieni Varpunen on yksi kadonneista. Hänet on viimeksi nähty joskus kesällä eikä kukaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut, onko muuttanut vai onko elossa lainkaan. Kaikkivaltias hänet tietää ja muistaa, myös hänen isoäiti-ikävänsä. Monilla naisillamme on kehossaan kaikenlaisia haavoja, ruhjeita ja paiseita. On etuoikeus, jos saa luvan hoitaa niitä. Se ei aina ole itsestään selvää, ensin kun on ansaittava luottamus. Joku aika sitten sain hoidella luteitten puremia, joita laihat käsivarret olivat täynnä. ”Se on aivan kamala paikka, missä asun...” Sitä ei ollut vaikea uskoa. 

Kuningattarella puolestaan oli otsassaan märkivä ruhjehaava, minkä kertoi saaneensa pudottuaan rappusista alas epilepsiakohtauksen vuoksi. Vieressä istuva nainen tiesi paremmin: ”Se valehtelee. Hakattu se on, suuren suunsa tähden!” Naisten kesken syntyy herkästi sanaharkkaa, jolloin desibelejä ei puutu. Pinna on usein kireällä. Pääsääntöisesti naiset kunnioittavat henkilökuntaa niin paljon, että kahakat saadaan rauhoitettua puhumalla. ”Maspik banot!”, eli ”Riittää, tytöt!” Yllättävän harvoin tarvitaan avuksi pääovella tavallisesti päivystävää mieshenkilöä saatikka poliisia. 

Yksi uusista tuttavuuksista on vähän yli 20-vuotias israelilainen Keimailija, joka ei näyttänyt saavan tarpeekseen kauniitten, pitkien hiustensa harjaamisesta. ”Mitä kuuluu?” -kysymykseen vastasi leveästi hymyillen: ”Kaikki hyvin!” Vasta viereen istuttuani löytyi kosketus haavoittuneeseen puoleen. ”Paljon ongelmia...”, sai kuiskattua taistellessaan kyyneleitä vastaan. ”Kuule, ansaitset parempaa. Älä koskaan unohda sitä. Olet arvokas, Jumalalle rakas.” Myöhemmin Keimailija kertoi tuntevansa paikassa jotain erilaista, hyvää rakkauden ilmapiiriä. ”Se on Jumalan Henki”, selvitimme hänelle. Aikoi tulla uudestaan.

Usein on sydäntä särkevää nähdä, kuinka naiset kovettavat ulkokuorensa, kun on aika lähteä taas kadulle. Turvassa voi hetken olla heikko ja vaikka itkeä, jos vielä osaa tai pystyy. Kadulla asiakkaita odotellessa eivät pehmeys tai kyyneleet kuulu asiaan. Todellisen sisimmän peittämiseen tarvitaan ainakin paksu kerros meikkejä, paljon koruja ja tekaistu hymyn tapainen huulille.


*Punaisen maton keskus sijaitsee Tel Avivin vanhan linja-autoaseman seutuvilla, joka on surullisen kuuluisa katuprostituutiostaan ja huumeiden käyttäjistään ja välittäjistään. Keskus on tarkoitettu turva- ja levähdyspaikaksi naisprostituoiduille. Se on auki kaksi kertaa viikossa neljä tuntia kerralla. Keskuksessa tarjotaan lämmin ruoka, joka saadaan lahjoituksena kristillisen hotellin ylijäämäruoista. Naisilla on mahdollisuus myös peseytyä ja saada puhtaita käytettyjä vaatteita, leikkauttaa tai värjäyttää hiuksensa, saada käsi- ja jalkahoitoja ja hoitoa pienempiin fyysisiin vaivoihinsa. Keskuksessa halutaan olla ennen kaikkea ihminen ihmiselle ja konkreettisesti välittää Jumalan ehdotonta rakkautta. Siellä voi myös keskustella, kuulla evankeliumia ja rukoillen etsiä Kaikkivaltiaan apua. Kaikilla halukkailla on mahdollisuus päästä toiseen kaupunkiin pitempiaikaiseen kuntoutukseen, joka yleensä on aloitettava huumevieroituksella. Itse olen käynyt keskuksella vuoden päivät torstaisin vapaaehtoisen roolissa.


Lue lisää kertomuksia Punaisen maton keskuksesta:

Kylväjä mukaan ihmiskaupan vastaiseen työhön Israelissa
Leena Honkakarin blogikirjoitus seurakuntalainen.fi-sivustolla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)