tiistai 6. joulukuuta 2016

Suomalaista kulttuuria lähettilapsille


Lähettimme Etu-Aasiasta kirjoittaa:
 
Lähettilapset elävät lapsuuttaan usein kaukana kotimaasta yhden tai useamman kulttuurin keskellä. Meidän perheemme on asunut Etu-Aasiassa kymmenen vuotta, koko lasten lapsuusajan. Suomessa on käyty lähes vuosittain, mutta esimerkiksi joulu on eletty kymmenen vuoden aikana vain kerran Suomessa. Olemme tulleet kuitenkin vain tietyksi ajaksi Etu-Aasiaan. Tarkoitus on jonakin päivänä palata takaisin Suomeen. Sen takia haluamme olla välittämässä lapsille myös suomalaista kulttuuria.

Kulttuuri ei ole vain tietoa vaan elettyä elämää. Lapsemme elävät etu-aasialaisessa ympäristössä ja käyvät koulua, jossa on vahvasti läsnä amerikkalainen ja korealainen kulttuuri. Kebabin ja riisin lisäksi toivomme, että lapset saavat maistaa vahvasti myös suomalaisuutta. Kotikieli on suomi, kotona syödään pääasiassa suomalaista ruokaa. Suomalaisia kirjoja tuodaan Suomesta ja pyydetään lahjaksi. Lapsemme käyvät kansainvälistä koulua. Lisänä kansainväliseen opetussuunnitelmaan lapsillamme on viisi oppituntia viikossa Suomen kieltä ja historiaa. Yläkouluikäisillä on lisäksi ruotsin kieltä. Koulun kautta lapset ovat oppineet tuntemaan suomalaista luontoa ja historiaa. Tutuksi ovat tulleet suomalaiset klassikkokirjat ja -kirjailijat.

Kulttuuriperintöä vaalitaan myös erilaisten juhlien yhteydessä. Laskiaisena leivotaan laskiaispullat, vappuna munkit. Pääsiäisenä kasvatetaan rairuohoa ja  maalataan pääsiäismunia. Itsenäisyyspäivänä kokoonnutaan yhdessä muiden suomalaisten kanssa laulamaan Maamme-laulua ja herkuttelemaan kokoonhaalituilla suomi-ruuilla. Adventtina sytytetään adventtikynttilät ja availlaan joulukalenterin luukkuja. Suomalaiset joululaulut -tilaisuus on kaupungin suomalaisten oma juhla, jossa lauletaan suomalaisia joululauluja sydämen pohjasta, syödään pipareita ja joulutorttuja glögin kera. Lapsilla on tilaisuudessa oma ohjelmanumero. Viime vuonna suomenruotsalaiset toivat omaa kulttuurista väriään juhlaan lasten tuodessa valon kirkkoon Lucia-kulkueessa. Ainut juhla, joka ei taivu maailmalla vietettäväksi on juhannus. Se on niin suomalainen yöttömän yön juhla, ettei sen tunnelmaa tavoita säkkipimeässä yössä keskellä kaupunkia hien virratessa selkää pitkin.
 
Suomalaiset ja paikalliset herkut sulassa sovussa.
Suomalaisten perinteiden myötä toivomme ennenkaikkea, että lapsemme saisivat kokea oman kotimaansa kulttuuria, mutta samalla on hyvä tilaisuus jakaa omastaan muille. Suomalaiset korvapuustit ovat koulun myyjäisten suosikkituote. Opettajat ovat monet kerrat saaneet lahjaksi suomalaisia kaurakeksejä ja koulussa ne nimettiin suomalaisiksi kekseiksi. Kuopuksen vaihtessa luokkaa, opetteja pyyhki kyyneleitä ja kaiken muun haikeuden keskellä parahti ”Nyt minä en saa enää edes suomalaisia pikkuleipiä.”

Kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta kaikki perinteet eivät  ole ihan hallussa. Kuopus kysyy: ”Äiti huomenna on loppiainen, leivotko sää niitä loppiaispullia?”  ja esikoinen pohtii ”Heittääkös se Jaakko sen joulukuusen ulos?” Näiden kysymysten äärellä äiti voi vaipua epätoivoon tai nauraa lasten loistavalle huumorintajulle. Mutta harjoitukset jatkuu. Tänäkin jouluna kaivetaan esille mummun piparkakkuohje, leivotaan taikinaa yhdessä ja kerrotaan, että tämä on juuri se oikea, meidän perheen pipariohje.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)