torstai 22. joulukuuta 2016

Wallendorffin perintö

Per Wallendorff (1916-95) oli suomenruotsalainen teologian tohtori ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän teki suuren osan elämäntyöstään seurakuntapappina mutta oli myös vuoden lähetystyössä Israelissa, jota hän piti tärkeimpänä lähetyskenttänä, ja toimi Suomen Lähetysseuran Israelin-työn sihteerinä sekä luottamustoimisesti Kansanlähetyksen hallituksen jäsenenä ja Lähetysyhdistys Kylväjän hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana.
Per Wallendorffin puheista kootusta Taivasten valtakunnan salaisuudesta on juuri ilmestynyt toinen, kieliasultaan uudistettu painos. Pastori Matti Hyttinen pohtii Per Wallendorffin perintöä.
Kun Per Wallendorff kutsuttiin Isän kotiin, olin vasta hädin tuskin kuolupoika. En koskaan tavannut häntä, tunnen hänet vain esitelmistä ja hänen kirjoitustensa kautta. Mikä on hänen perintönsä minun sukupolvelleni? Mitä voin nuorena lähettinä oppia tältä mieheltä, joka oli perustamassa järjestöä, jossa nyt palvelen?
En tuntenut tohtori Wallendorffia, mutta tiedän varmasti hänen olleen poikkeuksellinen mies. Hautajaisia valmistellessani kysyn aina omaisilta, mikä vainajalle oli ollut tärkeää elämässä. Harva osaa vastata tällaisen kymykseen läheisensä puolesta. Useimmiten tärkeimmäksi mainitaan perhe ja läheiset. Mutta kun tutustuu Per Wallendorffiin, kenellekään ei jää epäselväksi, mikä hänelle oli tärkeää. Jeesus, Raamattu, Israel, lähetys… Kun ihmiset puhuvat hänestä, harva mainitsee hänen työtään, oppiarvoaan, saavutuksiaan tai hänen kirjoittamiaan kirjoja. He puhuvat kohtaamisistaan Perin kanssa ja ennen kaikkea siitä, mikä hänelle oli tärkeää. Hän eli todeksi uskoaan, ja se näkyi.
Tämä on arvokas opetus lähetille: Tärkeämpää kuin se, mitä teet, on se, kuka olet. Olen Kylväjässä monen kuullut puhuvan ”strategisesta olemisesta”, ja luulen Per Wallendorffin olleen siitä hyvä esimerkki. Lähetystyö ei ole meidän työtämme, vaan Jumalan työtä. Kun me olemme Kristuksessa ja elämme uskoamme häneen todeksi, niin kohtaamamme ihmiset eivät kohtaa vain meitä itseämme, vaan Jeesuksen meissä. Ja hän on se, joka voi herättää ihmisessä uskon. Meidän oma rakkautemme ja vaelluksemme on vajavaista, mutta Jeesus voi näyttää ihmisille rakkautensa meitä kohtaan, ja rakastaa heitä itse meidän kauttamme. Silloin toteutuu tämä Raamatun sana: ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” (2.kor.4:7) ja ”Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon” (room.1:17)
Kuullessani Wallendorffin suhtautumisesta Raamattuun koin heti yhteyttä hänen kanssaan tästä asiasta. Hänen kerrotaan sanoneen: "Meidän ja Vapahtajan välissä ei saa olla mitään muuta kuin Raamattu." ja korostaneen, että Raamatun ainoa oikea paikka kristityn elämässä on hänen yläpuolellaan. Lukiessani hänen kirjaansa Taivasten valtakunnan salaisuus halusin ennen kaikkea nähdä, miten hän lukee Raamattua. Vaikka hän on eksegetiikan tohtori, hän ei tulkitse Raamattua eksegeettisesti: hän ei välitä siitä, mitä apostolit ja profeetat ovat tarkoittaneet Raamattua kirjoittaessaan tai kenelle he sanansa osoittivat. Sen sijaan hän kysyy: Missä Jeesus on tässä kohtaa Raamattua? Mitä Jumala sanoo tässä kohdassa meille tänään? Mieleen tulee tapa, jolla apostoli Paavali selittää Tooraa. Ja selkeästi toteutuu Wallendorffin itsensä lausuma periaate.
Ylpeys on monen raamatunlukijan kompastuskivi, joka vaanii ihmistä kahtaalta: kritiikittömässä lukemisessa, ja Raamatun yläpuolelle asettumisessa. Ensimmäisestä näistä Wallendorff varoitti toistuvasti: ”Olemme hyvin taipuvaisia siihen, että kun joku alkaa selittää meille asiaa, jonka omasta mielestämme ymmär­rämme paremmin, alamme mielessämme puolustella omia lempiajatuksiamme, niin ettemme itse asiassa opi mitään uutta siitä, mitä meille juuri opetetaan.Ihminen, joka lukee Raamattua kritiikittömästi ja ”laiskasti”, löytää helposti vain omat ennakko-oletuksensa Jumalan Sanaan, ja lakkaa kuulemasta, mitä Jumala oikeasti siinä puhuu. Mutta kriittinen raamatunlukija taas saattaa helposti alkaa tuomitsemaan Raamatun tekstiä, eikä enää asetu sen itse tuomittavaksi. Tällöinkin ihminen lakkaa kuuntelemasta Jumalan ääntä, ja jättäytyy oman viisautensa varaan. Kuitenkin, Raamatun ainoa oikea paikka kristityn elämässä on hänen yläpuolellaan. Tässä nöyryydessä tahtoisin itsekin olla tohtori Wallendorfin kaltainen.
Per Wallendorff on meille esimerkkinä siitä, mitä on olla lähetystyöntekijä: Olla Kristuksen armahtama syntinen, joka rakastaa Vapahtajaansa ja nöyrästi kuulee Hänen sanaansa. Tällaisen ihmisen kautta Jeesus toimii ja kohtaa maailman hädän.




Per Wallendorffin teos Taivasten valtakunnan salaisuus on saatavissa Pala maailmalta -verkkokaupasta.


Lue lisää Wallendorffista Kylväjän nettisivuilta ja lähetysjohtaja Pekka Mäkipään pääkirjoituksesta Kylväjä-lehdessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)