Jukka Norvanto Mongoliassa 4.- 28.11.2016

Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto kirjoittaa marraskuisesta matkastaan Mongoliaan:          

 

Sunnuntai 5.11                                     

Opetusta Ulaanbaatarissa

Olin saanut pyynnön lähteä Mongoliaan opettamaan Raamattua. Lähdin 4.11.2016 klo 12.25 Aeroflotin koneella Moskovaan, josta jatkolento Ulaanbaatariin. Olin perillä Mongoliassa lauantaina 5.11. klo 08.00.

Kentällä minua oli vastassa pastori Sainaa eli Nerguisaihan Myadagimaa. Hänen kodissaan, joka sijaitsee kirkosta 100 metrin päässä nautimme aamupala ja pienen levähdyshetken jälkeen menin kirkkoon opettamaan. Englanninkielistä opetustani jatkui ruokataukojen lomassa klo 18 asti. Puhuin aluksi Raamatun lukemisen tavoista ja perusteista, minkä jälkeen aloin käydä läpi profeettojen kirjoja Jesajasta alkaen. Puhumista riitti kuitenkin niin paljon, etten ehtinyt Jesajaa pidemmälle. Sainaa-pastori tulkkasi ymmärtääkseni täysin sujuvasti. Aikuisia oli paikalla laskujeni mukaan 21 henkeä.

Illaksi menin Lähetysyhdistys Kylväjän eli FLOMin (Finnish Lutheran Overseas Mission) Mongolian vierasasunnolle, jossa Kylväjän Mongolian lähetystyöntekijä Mika Laiho oli jo odottamassa. Mika Laiho on tullut ensimmäistä kertaa Mongoliaan jo 1990-luvun lopulla ja tuntee siis hyvin maan ja sen tavat.

Päivä oli kaiken kaikkiaan raskas, ja kun en ollut koneessakaan saanut nukutuksi, noin 36 tunnin valvomisen jälkeen, unta ei tarvinnut suuremmin odotella.

Sunnuntaina 6.11.2016

Sainaa-pastori

Huristelimme Mika Laihon kanssa aamulla kirkolle taksilla. Noin 10 km matka maksoi neljän euron verran. Kirkossa saarnasin päivän evankeliumitekstistä, jossa Jeesus paransi verenvuototautia sairastaneen naisen ja herätti synagogan esimiehen tyttären kuolleista. Sainaa-pastori tulkkasi. Pohdin mm. isän ahdistusta, kun sairastava nainen pysäytti Jeesuksen oman hätänsä vuoksi. Aina omat toiveemme ja Jeesuksen aikataulu eivät käy yksiin.

Messua johti ehkä 30-vuotias mies, joka mm. kokosi esirukoukset ja rukoili niiden puolesta. Hän johti myös uskontunnustuksen. Messussa laulettiin paljon. Kaikki raamatuntekstit luettiin peräjälkeen yhteen ääneen. Jaoin ehtoollisella viinin (englanniksi). Laulut säesti nuorehko mies kitaralla. Laulut ja tekstit heijastettiin taululle. Aikuisia messussa oli kolmisenkymmentä, lapsiakin ehkä kymmenkunta. Ketään ei näyttänyt häiritsevän, että äiti antoi rintaa lapselleen saarnan aikana. Osa kirkkoväestä oli ilmeisesti kastamattomia, sillä Sainaa-pastori kertoi minulle, kenelle ehtoollista annetaan ja kenelle ei.

Kiinnostavaa kursailemattomuutta oli myös messun jälkeinen toiminta. Naiset alkoivat siirtää tuoleja uuteen järjestykseen ja siinä tohinassa myös luututa lattiaa. Pian alkoi myös kahvitarjoilu, jonka yhteydessä eräs 57-vuotta täyttänyt mies sai lahjaksi syntymäpäiväkakun. Siinä kahvia ja teetä juodessamme tuo mies haki täytekakusta palasen kädessään ja läiskäsi sen minun käteeni, joten söin täytekakkua sitten suoraan kädestäni. Mitäpä sitä tosiaan syyttä lautasia sotkemaan, kun on kädetkin olemassa!

Kahvituksen jälkeen opetusta Jeremiasta eteenpäin. Välissä söimme ja opetus jatkui aina lähes puoli seitsemään asti, jolloin olin päässyt vasta Joonan kirjaan loppuun asti. Silloin ehdotin, että päätämme opetuksen siltä illalta, ja se tuntui sopivan muillekin.

Maanantaina 7.11.2016

Toimiston henkilökuntaa, oikealla Mika Laiho

Maanantaina oli onneksi edellisiä päiviä rauhallisempaa. Niinpä ehdin käydä tutustumassa FLOMin toimistossa paikallisiin työntekijöihin. Paikalle oli kutsuttu myös Erdenesuvd Gundash eli Suvdaa. Hänen on määrä toimia tulkkina matkani loppupuolella, joten hän tuli esittäytymään meille ja antamaan myös tulkkausnäytöksen. Hän suoriutui riittävän hyvin.

Mika Laiho tahtoi näyttää Ulaanbaatarista intialaisen ravintolan, jossa kävimme lounaalla. Mukaamme pyysimme myös FLOMin toimiston esimiehen Batchimeg Vandanin eli Chimgeen.

Tiistaina 8.11.2016

Matkalla Arhangaihin

Lähdimme maasturilla kohti länttä ja Arhangain provinssia ja sen tärkeintä kaupunkia, Tsetserlegiä. Samaan autoon tulivat autonkuljettajan lisäksi Mongoliassa teologiaa opiskeleva 30-kymppinen tulkikseni tuleva Orgil, FLOMin toimiston esimies Batchimeg Vandan eli Chimgee sekä Mika Laiho ja minä. Matkaa oli 500 km ja vaikka tie olikin päällystetty muutamaa kilometriä lukuun ottamatta, se oli silti paikoin pomppuinen ja kuljettaja teki monia nopeita liikkeitä monttuja väistäessään. Matkan varrella näkyi vuohia, lampaita, kulkukoiria ja myös parvi korppikotkia, jotka olivat nauttimassa lounaakseen hevosenraatoa.

Matkan puolivälissä pysähdyimme syömään paikkaan, jossa on rivissä useita samantapaisia pieniä ruokapaikkoja. Itse söin lampaanlihakeittoa, joka on Mongoliassa yleinen ruokalaji, eikä maultaan juurikaan eroa suomalaisesta lihakeitosta. Mongoliassa syödään muutenkin joka aterialla joko naudan, lampaan, hevosen tai jakkihärän lihaa syödään.

Pysähdyspaikan talorivien takana olivat ovettomat käymälät, joissa seinän vieressä lankut seisomista varten ja niiden välissä aukko, johon pitäisi osua…

Noin 100 km ennen Arhangaita teimme nopean vierailun Karakorumin museoon, jossa on erinomainen läpileikkaus Mongolian historiasta. Karakorum oli aikoinaan myös Tsingis Khanin hallintokaupunki ja nykyäänkin Mongoliassa Tsingis Khanin perintöä vaalitaan monin tavoin.

Illaksi saavuimme FLOMin loppuvuodeksi vuokraamalle kerrostaloasunnolle, jonne jäimme Mikan ja tulkin kansa yöksi. Asunnossa on kolme isohkoa huonetta: keittiö, eteistila sekä erillinen WC ja kylpyhuone. Asunto on turhankin lämmin, sängyn kovuus vain oudoksutti.

Keskiviikkona 9.11.2016

Aamutoimien ja –rukouksen jälkeen Mika Laiho lähti omaan kokoontumiseensa ja me Orgilin kanssa menimme kirkolle sopimaan seuraavana päivänä aloitettavasta koulutustapahtumasta, joten varten olin Mongoliaan ensisijaisesti tullut. Kirkolla tapasimme miehen nimeltä Altankhuyag Ganbaatar, joka kuuluu kirkon johtajistoon. Hän hoitaa kirkossa monia juoksevia asioita ja ulkoisia järjestelyjä, pastori Idree, jota emme vielä ehtineet tavata, keskittyy enemmän ihmisiin ja evankeliointiin. Kävimme neuvottelussa läpi viisi päivää kestävän opetuskokonaisuuden ja minun osuuteni siinä. Hankaluudeksi koin, että kaikki osallistujat eivät pysty olemaan kurssilla koko aikaa ja että osa heistä ei ole paljoakaan Raamattua avannut, toiset hyvinkin paljon. Niillä eväillä on siis tarkoitus kurssia pitää.

Koulutusjakso aloittaa ns. paimentolaisten raamattukoulun, ja sen tarkoituksena on varustaa Arhangain provinssin alueilla toimivia kristittyjä vastuunkantajiksi omilla alueillaan. Useassa pienessä yhteisössä kokoontuukin jo pieni jurttaseurakunta, ja niiden vetäjiä tahdotaan nyt alkavassa koulutuksessa auttaa. Jatkossa viitisen päivää kestäviä koulutuksia on tarkoitus järjestää neljästi vuodessa.

Menimme neuvottelun jälkeen Orgilin kanssa syömään Fairfield-hotelliin, jossa asuin vuonna 2011, kun kävin Mongoliassa edellisen kerran. Täkäläisittäin hieno paikka ja ruokakin sellaista, johon länsimaissa on totuttu. Kävimme Orgilin kanssa pitkää keskustelua mongolialaisten uskonnoista ja esim. buddhalaisuuden ja samanismin vaikutuksesta. Minä puolestani koetin selittää Suomen kirkon ja lähetysjärjestöjen sekä myös kehitysyhteistyöhankkeiden suhdetta. Samalla koetimme seurata Amerikan presidentin vaalin tuloksia.

Mongolian symboli

Kaupunkia kierrellessämme Orgil selitti minulle Mongolian lipussa olevaa symboliikkaa. Keskellä sivuilla olevat palkit kertovat suojasta ulkopuolisia voimia vastaan, ylä- ja alapuolella olevat nuolentapaiset torjuvat sisältäpäin tulevia uhkia. Niiden välillä jin ja jang symboloivat tasapainoa ja turvallista elämää. Symbolissa ylimpänä oleva kuvio on tulenlieska, ja se kertoo mongolialaisen ylpeydestä, että on maailman vahvimman kansan jäsen. Sen alapuolella aurinko ja kuu symboloivat sitä, että Mongolia on yhtä pysyvä kuin taivaankappaleet.

Illalla vierailimme Marjut ja Jaakko Tikkasen ja heidän kolmen lapsensa luona. He ovat Lähetysyhdistys Kylväjän uusia lähetystyöntekijöitä ja opiskelevat puolen vuoden ajan mongolian kieltä. Heidän luokseen tuli myös Lahja Nokelainen, joka saapui Tikkasten kanssa samaan aikaan Mongoliaan lähetystyöntekijäksi. Tunsin heidät kaikki entuudestaan, koska olin opettanut heitä lähetyskurssilla. Tikkasten luo kävellessämme meidät yllätti nautakarjalauma, joka juoksi pitkin katua.

Torstaina 10.11.2016

Tänään pidin ensimmäinen opetusjaksoni. Itse koulutus alkoi juhlalla, johon oli tilattu mm. hieno täytekakku ja muuta syötävää. Aloituksessa puheenvuoroja käytti useakin ihminen. Tilaisuuden vetäjänä toimi Idree-pastori, joka myös esitteli eri puolilta tulleita provinssia tulleita osallistujia. Opiskelijoita oli ehkä 25 eri puolilta Arhangain provinssia.

Alkujuhlan jälkeen otettiin yhteiskuva kaikista osallistujista. Sen jälkeen kirkkosali muuttui nopeasti opiskelutilaksi, kun penkkejä siirrettiin ja opiskelijoiden eteen kannettiin pöydät. Kirkkosalin seinällä olevassa julisteessa luki suomennettuna: ”Paimentolaiskansan raamattukurssi”. Saatoinkin puheessani viitata siihen, että liikkeellä oleminen on hyvin raamatullinen periaate, sillä Jeesuskin kehotti omiaan lähtemään liikkeelle ja kertomaan yhä uusille ihmisille siitä, mitä hän on tehnyt ihmiskunnan puolesta.

Kerroin ensimmäisessä opetustuokiossani Raamatusta yleensä, Raamatun kolmannen luvun lopulla kerrotuista kerubeista ja leimuavasta miekasta näyttämässä tietä Jumalan yhteyteen sekä yleensäkin siitä, miksi tarvitsemme Raamattua.

Koetin seurata, miten kuulijat pysyivät mukana opetuksessani, mutta aivan varma en asiasta ollut. Osa teki kyllä ahkerasti muistiinpanoja, joten ehkä muidenkin mieleen jäi jotain olennaista.  

Maakunnista jopa 200 km:n päästä tulleet opiskelijat nukkuivat yöt siskonpedeillä kirkon tiloissa.

Edellisestä yöstä teki ajoittain tuskallisen kerrostaloasuntomme uskomattoman kova patja. Koetimmekin tulkkini kanssa löytää torilta ja kaupoista jonkinlaista superlon-patjaa pehmikkeeksi, mutta sellaista ei löytynyt. Ostin kuitenkin kaksi täkkiä, joiden toivoin pehmittävän sänkyä yönä nukuttavampaan kuntoon.

Perjantaina 11.11.2016

Tänään kävin opetuksessani läpi 1. ja 2. vuosisadalta Raamatun ulkopuolisia tekstejä, joissa Jeesus tai kristityt mainitaan. Ajatuksena oli, että kuulijat voivat hyödyntää niitä tietoja keskustellessaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka pitävät Jeesusta vain satuolentona.

Kerroin myös toisen kristillisen vuosisadan alusta säilyneestä Suetoniuksen kirjoituksesta, jossa hän  kutsuu Jeesuksen seuraajia ihmiskunnan vihollisiksi. Hän teki niin, koska kristityt eivät suostuneet palvelemaan Rooman jumalia ja siten vahingoittavan koko Roomaa. Kysyin kuulijoilta, oliko heillä vastaavaa kokemusta siitä, että kun he ovat tahtoneet tulla kristityiksi, heille on sanottu, että henget voivat suuttua siitä. Suunnilleen kaikki nyökkäsivät ja jotkut kertoivat myöntymisensä ääneenkin. Näin Suetoniuksesta tulikin ajankohtainen myös mongoleille, joiden keskuudessa samanismi on yleistä.

FLOM-M 15 vuotta

Illalla klo 17 alkoi juhla, jossa juhlittiin Kylväjän aloittaman kehityshankkeen 15-vuotistaivalta. Laulut, puheet, ruoka, tanssiesitykset ja iso täytekakku juhlistivat tilaisuutta. Hankalaa on vain se, että aamulla opetus jatkuu jo klo 9, eikä juhla näyttänyt loppumisen merkkiä, kun uusia ruokia kannettiin pöytään.

Juhlassa Mika Laihokin puhui monien paikallisten lisäksi, joihin kuului myös vammaisten edustajia. Jaakko Tikkanen toi myös tervehdyksensä juhlaan uutena Arhangaihin muuttaneena suomalaisena. Juhlassa Tikkasten perheestä olivat Marjutin ja Jaakon lisäksi mukana myös heidän kolme tytärtään.

Minut ja Lahja Nokelainen kutsuttiin yllätyksekseni kakunleikkausseremoniaan. Me siis kumpikin leikkasimme eteemme tuodusta isosta täytekakusta ensimmäiset palat. Sen jälkeen minua pyydettiin vielä sanomaan jonkinlaiset tervehdyssanat juhlaan. Olihan siinä onneksi puoli minuuttia aikaa miettiä sanottavaa.

Meikäläisittäin juhlassa erikoista olivat pienet yksityiskohdat. Minäkin sain esimerkiksi kutsukortin juhlaan, ja ovella rintaani pantiin ruusuke, jossa oli juhlan nimi. Seinillä oli myös kuvia ja esitteitä työstä. Tilaisuudessa oli varsinaisen tanssiesityksen lisäksi myös pienet tanssit, ja osa juhlavieraista kävikin pyörähtämässä lattialla valssin ja jonkun muunkin laulun tahtiin.

Lauantaina 12.11.2016

Opetus kirkolla alkoi aamulla klo 9. Kerroin Jeesuksesta esikuvanamme ja siitä, miten hän erosi aikansa opettajista. Otin myös yhden harjoituksen Raamatun tutkimisen metodista Martasta ja Mariasta kertovien jakeiden avulla. Kaiken kaikkiaan neljän oppitunnin aikana kovin paljon en päässyt eteenpäin aiheessa, mutta parasta lieneekin edetä kuulijoiden tahdissa.

Raamattukurssille osallistui tänään jo noin 30 henkeä useasta eri seurakunnasta, kaukaisimmat olivat tulleet 200 km:n päästä. Osallistujamäärää pidettiin suurena.

Lahjan ja Mikan kanssa vuoristossa

Iltapäivällä lähdimme Mika Laihon ja Lahja Nokelaisen kanssa vuoristoon kävelemään. Läheinen vuoristo nousee noin 1800 m merenpinnan yläpuolelle. Siitäköhän johtui, että kovasti hengästytti? Parisen tuntia reissumme kesti. Matkalla näkyi shamanistien palvontapaikkoja ns. ovoja sekä nautoja, jakkihärkiä ja ilmassa korppikotkia ja ehkä arohiirihaukka. Lunta maassa oli pari kolme senttiä. Jakkihärkiä kuulemma myös lypsetään, vaikkei maitoa paljon tulekaan. Niitä hyödynnetään karvan ja lihan vuoksi.

Illalla vesi lakkasi tulemasta hanasta, joten WC tuoksui aamulla jo aika lailla. Mika Laiho sopi, että menisimme Tikkasille aamusuihkuun, mutta aamulla vettä alkoikin onneksi tulla jälleen. Olimme kuitenkin sopineet Tikkasille menosta, joten ulos lähdimme. Siellä tuiskutti kovasti, ja läheiset vuoret olivat saaneet kauniin valkean peitteen ylleen. Otin pari kuvaa siitä maisemasta.

Sunnuntaina 13.11.2016

Kirkossa saarnasin 10 neitsyestä. Lapsiryhmä lauloi ja jopa lausui ääneen koko Apostolisen uskontunnustuksen.

Lapset kirkossa

Ehtoolliseen suhtauduttiin suurella vakavuudella. Messussa olikin kaksi synnintunnustusta: alkupuolella yleinen, johon ei mielestäni liittynyt synninpäästöä, toinen ennen ehtoollista polvillaan. Minulle oli ilo jakaa ehtoollista myös läheteillemme, silmät taisivat kostua.

Messun jälkeen oli ruokailu, ja jäin tulkin välityksellä keskustelemaan joidenkin raamattukurssilla mukana olevien kanssa.

Pastori Idree kertoi, että suunnitellut saarnareissut lähiympäristöön oli peruttu lumentulon vuoksi,  koska autoissa ei ole vielä talvirenkaita. Se oli minulle helpotus, sillä monen huonosti nukutun yön jälkeen iltapäivän lepo on tarpeen. Niinpä nukuinkin asunnolla parisen tuntia.

Illalla kävin Orgilin kanssa läpi huomista opetustani, ja hän halusi selvennystä tiettyihin Power point –teksteihini. Keskustelusta tulikin pitkä.

Orgil-tulkki

Maanantaina 14.11. 2016

Ulkona oli 22 astetta pakkasta eikä vettä tullut hanoista. Vettä ei tullut kirkolle eikä lähettien asuntoihinkaan. Emme olleet edellisen yön varoituksesta huolimatta ottaneet talteen vettä, jota oli alkanut tulla illalla. Monia asioita näköjään pitää itsestään selvinä, kuten veden tulemista hanoista! Hankalaa on sekin, että lähin toimiva WC on Fairfield-hotellissa 1.5 km:n päässä.

Päivän neljä oppituntia menivät nopeasti, enkä ehtinyt läheskään kaikkea, mitä oli tarkoitus. Viimeisen opetusjaksoni päätteeksi sain kiitokseksi punertavan mongoli-paidan, kuivattua jakinlihaa, avaimenperän sekä joulukuusen koristeeksi tarkoitetun jurtan.

Veden loppuminen oli koko ajan ongelmana. Niinpä kävelimme Orgilin kanssa jälleen 1.5. km Fairfield-hotellille, jossa vesikatkos oli jäänyt omaa asuinaluettamme paljon lyhyemmäksi.

Vettä alkoi tulla klo 18 jälkeen, ja tällä kertaa otimme sitä talteen astioihin. Vahingosta näyttää oikeasti viisastuvan.

Tiistaina 15.11.2016

Tänään on vapaapäivä, ainakin siinä mielessä, ettei ole opetusta.

Orgil lähti bussilla kohti Ulaanbaataria. Jälleen yöllä oli veden tulo katkennut, joten kävin aamulla kahvilla Fairfieldissä ja myös vessassa.

Ankhaa toimistossaan

Tikkaset tarjosivat lounaan, jonka heidän lastenhoitajansa oli tehnyt. Menin heidän kanssaan FLOMin toimistolle, jossa heillä on mongolian kielen opetukset. Keskustelin toimistolla sitä johtavan 29-vuotiaan Ankhan kanssa. Hänen, niin kuin monen muunkin, päällimmäisenä huolenaan on, antaako Suomen valtio jatkossa vammaisten parissa tehtäville hankkeille rahoitusta. Hänen mukaansa tähän mennessä heidän koulutukseensa on osallistunut n. 3000 henkeä. Tätä nykyä viikoittain heitä on noin 40.

Mika Laiho kertoi säätiedotuksen luvanneen kovaa tuulta, joten tiet voivat tukkeutua lumesta. Siitä syystä päätimme aikaistaa paluumatkaa ja lähteä jo torstaina Ulaanbaatariin.

Vettä alkoi tulla varsin myöhään illalla. Laitoimme sitä jälleen talteen astioihin.

Soitin Suomeen äidilleni, joka vietti 88-vuotispäiväänsä.

Keskiviikkona 16.11.2016

Tänään netti ei toiminut, mutta onneksi saimme vettä hanoista.

Lahja Nokelainen, tuli käymään ja kyseli Mikalta mongolian kieliopin kiemuroista. Kun opettaja opettaa kieltä englannin kautta, ymmärtämisvaikeudet kasvavat siitäkin syystä, että suomen kielessä olisi jo valmiina vastaavia muotoja kuin mongolian kielessä mutta joita ei taas englannin kielessä ole. Siksi suomalaisittain yksinkertaisetkin kielioppimuodot saattavat tulla englannin kautta selitettyinä vaikeiksi.

Jurtan oviaukko on aina etelään

Sen verran opin minäkin heitä kuunnellessani, että mongoli ajattelee ilmansuuntia jurtasta käsin. Koska jurtan oviaukko on aina etelään, hänelle etelä on edessäpäin ja pohjoinen takanapäin. He siis ajattelevat karttaa eri tavoin kuin me. Siitä vastaavasti seuraa, että vasemmalla puolella on itä ja oikealla länsi. Jos siis autolla ajettaessa kuljettajaa pyydetään kääntymään vasemmalle, hän saattaakin kääntyä oikealle, sillä itä voi olla silloin sillä suunnalla. Mongolit kuulemma tietävät koko ajan ilmansuunnat. Siksi ajo-ohjeita annettaessa pitäisi muistaa sanoa, että on käännyttävä oikean käden tai vasemman käden puolelle. Ja määränpäätä ilmoitettaessa pitäisi ilmoittaa, että sen ja sen julkisen rakennuksen pohjois- tai eteläpuolelle olemme menossa.

Iltapäivällä oloni alkoi huonontua. Mika oli kuitenkin luvannut mennä illaksi kylään ja syömään Idree-pastorin kotiin. Ruokana oli riisiä ja iso annos hevosen lihaa. Tunsin, että kuume on nousussa, mutta syömättäkään ei voinut olla, joten koetin saada ruoan syötyä edes kohtuullisen asiallisesti. Sen jälkeen Idreellä oli useita kysymyksiä Raamatusta sekä luterilaisten ja baptistien eroista. Koetin vastata parhaani mukaan.

Torstaina 17.11.2016

Yöllä, ehkä kolmen maissa tuntui, että kuume laski. Aamulla pakkasimme tavarat, joita tilaamamme kuljettaja tuli hakemaan. Koetin torkkua ajon aikana mahdollisimman paljon. Lumimyräkkä ei ehtinyt saavuttaa meitä, joten noin seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen 500 km:n matka Ulaanbaatariin oli taittunut.

Perjantaina 18.11.2016

Ilmeisesti Arhangain kovan nukkumisalustan vuoksi iskias on vaivannut jo muutaman päivän aika lailla. Särkytablettien avulla voin nukkua jotenkin.

Lähdimme Mikan kassa tutustumaan kauppoihin. Norjalaisten omistamassa kaupassa myydään paikallisia villatuotteita. Otin niistä kuvia, ja ostin muutaman kaulahuivinkin kotimaahan katsastettaviksi.

Ostin myös pienen täytekakun toimiston väelle. Siellä sanoin, että voimme juhlia etukäteen huomista liisanpäivää, vaimonihan on Liisa, samoin tyttäreni Elisa viettää silloin nimipäiväänsä.

Iskias pahentui niin paljon, etten saanut unta, joten aikani kuluksi lyhensin sunnuntain saarnaani ja lähetin sen Saina-pastorille.

Lauantaina 19.11.2016

Huonosti nukutun yön jälkeen sovimme Mikan kanssa, että menemme virkistyskeskukseen, jossa oli hierojia. Ulkona oli erikoisia näkymiä lähes joka kadun varrella: useita ihmisiä oli kokoontunut särkemään petkeleillä ja lapioilla jäätä jäätyneiltä jalkakäytäviltä; toiset lakaisivat jäätä ja lunta kasoihin ja kolmannet lapioivat niitä mm. roska-autoon. Mikan mukaan ihmiset eivät saa siitä mitään palkkaa. Lumentulo näyttää selvästikin lisäävän täällä yhteisöllisyyttä.

Illalla olo huononi ja kuumettakin oli 38. Yskäkin yltyi.

Sunnuntaina 20.11. 2016

Flunssa jatkui pahana ja sovimme, että jään asunnolle levähtämään. Ulkona parvekkeemme mittarissa pakkasta oli 27 astetta. Joten saarnani jäi pitämättä. Koetin levätä.

Lähetin myös twaarnan tuomiosunnuntain tekstistä aamuyöstä twitteriin.

Maanantaina 21.11.2016

Flunssainen olo jatkuu. Mika Laiho meni toimistolle, minä jäin potemaan flunssani.

Tänään ongelmana on ollut äänen häviäminen. Taitaa olla myös virusta mukana.

Tiistaina 22.11.2016

Flunssainen olo jatkui vielä tiistainakin, mutta päätimme lähteä Mika Laihon kanssa sovittuihin tapaamisiin. Ajoimme radiotalolle, jossa tapasin Batjarkalin, radiotalon johtajan. Hän oli puhelias, mutta mukava mies, jolla oli viisaita ajatuksia. Hänen mukaansa kristinuskon suosio on Mongoliassa monen nousuvuoden jälkeen laskussa. Ongelmana on hänen mukaansa nuorten ja keskiluokkaisten ihmisten tavoittaminen. Siinä kristityt ovat hänen mielestään epäonnistuneet. Hänen mielestään myös evankelioiminen on vähentynyt.

Koreankin kirkkojen tilanteesta Batjarkal tuntui tietävän paljon. Hän kertoi kirkkojen ongelmana olevan se, että kristinusko on siellä rakentunut konfutselaiselle perustalle. Siitä seuraa, ettei vanhempia voi arvostella, ja jos joku arvostelee, aiheesta tai aiheetta, tämä eristetään. Niinpä syntyy useita pieniä kirkkoja, ja vastaavasti myös ovet ovat auki harhaopettajille, jotka yleensä vaativat sitä, ettei heidän johtajuuttaan aseteta kyseenalaiseksi. Konfutselaisessa kulttuurissa sellainen vaatimus myös toimii. Batjarkalin mukaan myös Mongoliassa ongelmana on se, että vähän koulutusta saaneet, maaseudun ihmiset, eivät oma-aloitteisesti ryhdy mihinkään erityiseen, vaan jonkun korkeamman tahon edustajan on käskettävä heitä, jolloin he tottelevat. Näin ihmisiä voi helposti johtaa harhaan.

Kirjakaupassa

Mika antoi mongoliankielisen Lutherin elämänkerran Batjarkalille, jolle näytti tuleva uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhla olevan yllätys.

Menimme seuraavaksi kristilliseen kirjakauppaan, josta löytyi myös oma rukousta käsittelevä mongoliaksi käännetty kirjaseni. Pohdimme kaupan omistajan kanssa, mitä kirjoja hänen mukaansa tarvittaisiin ja mitä ehkä omasta tuotannostani voitaisiin saattaa mongolian kielelle. Asia jää jatkopohdintaan.

Kipeä olotilani jatkui, ja otin monta parasetamoli-tablettia. Myös yötä vasten oli otettava kaksi tablettia, jotta voisin nukahtaa.

Keskiviikkona 23.11.2016

Luterilaisia koolla

Tänään toimistolla vuodatettiin kyyneleitä, kun toimiston työntekijät yllättivät 65-vuotissyntympäpäiväänsä viettävän siivoojan synttärikakulla. Alima-siivooja oli jo ehtinyt luulla, ettei kukaan muista hänen merkkipäiväänsä, joten siksikin yllätys oli erityisen merkittävä ja toi ilon kyyneleet silmiin.

Iltapäivällä Kylväjän Mongolian toimiston vierashuoneeseen kokoontui alueella toimivien luterilaisten kirkkojen edustajia. Mongoliassa ei ole toistaiseksi omaa luterilaista kirkkoa, mutta maassa toimii sekä paikallisia luterilaisia pastoreita että lähetystyöntekijöitä Suomesta, Norjasta ja Yhdysvalloista. Kävi ilmi, että Mongoliassa on nykyään noin 50 moskeijaa, joiden rakentamista turkkilaiset ja arabit ovat tukeneet. Niiden lisäksi lienee myös 20-30 epävirallista moskeijaa. Silläkin rintamalla käydään siis kovaa taistelua ihmisten sieluista.

Torstaina 24.11. 2016

Toimiston väkeä

Minulle kerrottiin uutinen, että Mongolian hallitus oli yllättäen päättänyt julistaa seuraavan päivän vapaapäiväksi, koska 26.11. on Mongolian itsenäisyyspäivä. Niinpä hyvästelin jo tuolloin toimiston työntekijät.

Illaksi menimme amerikkalaisten Bakerin luo viettämään kiitospäivän ateriaa. Mukaan tuli myös lähetyslentäjä Roy Rissanen. Bakerien kotona oli monia kazakstanilaisia ja myös Mongoliaan tullut pastori Ole Kullerud Norjasta. Hän opettaa paikallisessa oppilaitoksessa Raamattua teologiaa opiskeleville.

Bakerit tarjosivat ruoksi kanaa ja paistettua lammasta. Jälkiruokana oli jäätelöä ja kurpitsapiirakkaa, jota nyt ensimmäistä kertaa pääsin maistamaan.

Illan ohjelmassa oli paitsi laulua myös puhutteleva ohjelmanumero. Sitä varten jokainen läsnäolija sai viisi jyvää, joiden avulla piti kertoa viisi asiaa, joista on kiitollinen. Viisi jyvää tulee siitä, kun ensimmäiset kristityt saapuivat Amerikkaan, ja puolet heistä kuoli nopeasti ravinnon puutteeseen. Jossain vaiheessa ruokaa säännösteltiin niin, että kukin sai vain viisi jyvää ruoakseen.

Perjantaina 25.11.2016

Matkalla Mandalgoviin

Aamulla saapui toimistolle alkumatkasta tapaamamme Shuvda-tulkki, ja lähdimme puoli yhdeksän maissa FLOMin autonkuljettajan viemänä kohti etelää ja Mandalgovia. Perille pääsimme yhden maissa. Matkalla ehdimme jonkin verran tutustua tulkkiin, jonka mies toimii pienen seurakunnan pastorina.

Perille päästyämme menimme aluksi Mika Laihon asunnolle, jossa on olohuone, pieni keittiö, pieni vessa ja makuuhuone. Kävin nopeasti läpi puheitani, ja päätin alkaa Pyhän Hengen opettamisesta. Aikataulu oli aikaistunut ylimääräisen vapaapäivän vuoksi. Kuulijoita tuli useasta eri seurakunnasta, noin 25 henkeä. Aloitimme opetukset klo 15 ja päätimme klo 18. Shuvda tulkkasi sujuvasti. Sitä ennen seurakunta oli järjestänyt ruokailun, jossa söimme lammaskeittoa.

Lauantaina 26.11. 2016

Opetukset alkoivat klo 10. Opetin armolahjoista. Opetusta kesti noin puoli kuuteen illalla. Välissä oli tunnin ruokatauko. Yleensä 45 minuutin opetusten jälkeen pidin vartin tauon.

Mitä pullossa on?

Olin käynyt Mandalgovissa edellisen kerran viitisen vuotta aikaisemmin, mistä syystä tunnistin ulkonäöltä joitakin kuulijoista. Joku heistä tuntui ilahtuvan, kun muistin heidän nimensäkin.

Päivän erikoisuuksiin kuului se, että tauolla eräs vanha mies toi minulle pienen pullon, mutta en ollenkaan ymmärtänyt, mitä minun pitäisi sillä tehdä. Hän kertoi elekielellä jotain siitä, joten kiersin korkkia hieman ja koetin haistella sitä. En vieläkään ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Kysyin avuksi tulleelta Mikalta, onko pullo tarkoitettu minulle lahjaksi, mutta hän sanoi, ettei niin ollut, vaan että minun pitäisi antaa se takaisin. Kiireessä niin teinkin ja tietenkin mokasin eli annoin pullon takaisin vasemmalla kädelläni. Mies palautti pullon, ja sen jälkeen tajusin ojentaa sen hänelle oikealla kädelläni. Kiitin kovasti niillä harvoilla mongolian sanoilla, joita osaan, ja hän näytti tyytyväiseltä. Mies meni sen jälkeen muidenkin luokse, ja vasta silloin ymmärsin, mitä minultakin oli odotettu. Pullon vastaan ottaneet aukaisivat korkin, ottivat sieltä ainetta sormeensa ja panivat sitä nenäänsä. Aine oli kuulemma jonkinlaista nikotiinin tiivistettä.

Illalla kävimme kolmistaan syömässä pienessä hotellissa, johon tulkkimme on majoittuneena.

Bussi odottaa

Sunnuntaina 27.11.2016

Jumalanpalvelus alkoi klo 11. Saarnasin Ensimmäisen adventin tekstistä juuri adventista puhumatta, sillä Mika Laiho oli ehtinyt kertoa, ettei täällä kirkkovuosi-käsitettä juurikaan tunnetta. Puhuin siis adventtia mainitsematta joulun lähestymisestä ja siihen valmistautumisesta. Jeesus tahtoo tulla luoksemme aasilla eikä sotaratsulta, jottei kenenkään tarvitsisi pelätä hänen tuloaan.

Kello 14 lähti bussi kohti Ulaanbaataria. Nousimme Shuvdan kanssa siihen, ja hyvästelimme seurakunnan vetäjäpariskunnan sekä Mika Laihon. Matkalla kyselin Shuvdalta kaikkea mahdollista elämästä Mongoliassa. Bussimatkaa kesti viitisen tuntia, ja siitä vielä parisen tuntia, ennen kuin pääsin majapaikkaani.

Maanantaina 28.11.2016

Kello herätti 05.10. Kävin suihkussa, ja pakkasin tavarat. Kuski tuli koputtamaan ovelle sovitusti kuudelta. Liikenne oli hiljaista, joten olimme lentokentällä jo vähän oli puoli seitsemän. Moskovaan lento kesti seitsemän tuntia. Parin tunnin odottelun jälkeen lähti Finnairin kone Helsinkiin. Kone oli perillä 13.30, ja taksi Korsossa 14.11. Sitten olikin jo aika laittaa sauna päälle.