Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto kirjoittaa marraskuisesta matkastaan Mongoliaan:
Sunnuntai 5.11
![]() |
Opetusta Ulaanbaatarissa |
Olin saanut pyynnön lähteä Mongoliaan opettamaan Raamattua. Lähdin 4.11.2016 klo 12.25 Aeroflotin koneella Moskovaan, josta jatkolento Ulaanbaatariin. Olin perillä Mongoliassa lauantaina 5.11. klo 08.00.
Kentällä minua oli vastassa pastori Sainaa eli Nerguisaihan Myadagimaa.
Hänen kodissaan, joka sijaitsee kirkosta 100 metrin päässä nautimme aamupala ja
pienen levähdyshetken jälkeen menin kirkkoon opettamaan. Englanninkielistä opetustani
jatkui ruokataukojen lomassa klo 18 asti. Puhuin aluksi Raamatun lukemisen
tavoista ja perusteista, minkä jälkeen aloin käydä läpi profeettojen kirjoja
Jesajasta alkaen. Puhumista riitti kuitenkin niin paljon, etten ehtinyt Jesajaa
pidemmälle. Sainaa-pastori tulkkasi ymmärtääkseni täysin sujuvasti. Aikuisia
oli paikalla laskujeni mukaan 21 henkeä.
Illaksi menin Lähetysyhdistys Kylväjän eli FLOMin (Finnish
Lutheran Overseas Mission) Mongolian vierasasunnolle, jossa Kylväjän Mongolian
lähetystyöntekijä Mika Laiho oli jo odottamassa. Mika Laiho on tullut
ensimmäistä kertaa Mongoliaan jo 1990-luvun lopulla ja tuntee siis hyvin maan
ja sen tavat.
Päivä oli kaiken kaikkiaan raskas, ja kun en ollut
koneessakaan saanut nukutuksi, noin 36 tunnin valvomisen jälkeen, unta ei tarvinnut
suuremmin odotella.
Sunnuntaina 6.11.2016
![]() |
Sainaa-pastori |
Messua johti ehkä 30-vuotias mies, joka mm. kokosi
esirukoukset ja rukoili niiden puolesta. Hän johti myös uskontunnustuksen.
Messussa laulettiin paljon. Kaikki raamatuntekstit luettiin peräjälkeen yhteen
ääneen. Jaoin ehtoollisella viinin (englanniksi). Laulut säesti nuorehko mies
kitaralla. Laulut ja tekstit heijastettiin taululle. Aikuisia messussa oli
kolmisenkymmentä, lapsiakin ehkä kymmenkunta. Ketään ei näyttänyt häiritsevän,
että äiti antoi rintaa lapselleen saarnan aikana. Osa kirkkoväestä oli
ilmeisesti kastamattomia, sillä Sainaa-pastori kertoi minulle, kenelle
ehtoollista annetaan ja kenelle ei.
Kiinnostavaa kursailemattomuutta oli myös messun jälkeinen
toiminta. Naiset alkoivat siirtää tuoleja uuteen järjestykseen ja siinä
tohinassa myös luututa lattiaa. Pian alkoi myös kahvitarjoilu, jonka yhteydessä
eräs 57-vuotta täyttänyt mies sai lahjaksi syntymäpäiväkakun. Siinä kahvia ja
teetä juodessamme tuo mies haki täytekakusta palasen kädessään ja läiskäsi sen
minun käteeni, joten söin täytekakkua sitten suoraan kädestäni. Mitäpä sitä
tosiaan syyttä lautasia sotkemaan, kun on kädetkin olemassa!
Kahvituksen jälkeen opetusta Jeremiasta eteenpäin. Välissä
söimme ja opetus jatkui aina lähes puoli seitsemään asti, jolloin olin päässyt
vasta Joonan kirjaan loppuun asti. Silloin ehdotin, että päätämme opetuksen
siltä illalta, ja se tuntui sopivan muillekin.
Maanantaina 7.11.2016
![]() |
Toimiston henkilökuntaa, oikealla Mika Laiho |
Mika Laiho tahtoi näyttää Ulaanbaatarista intialaisen ravintolan,
jossa kävimme lounaalla. Mukaamme pyysimme myös FLOMin toimiston esimiehen
Batchimeg Vandanin eli Chimgeen.
Tiistaina 8.11.2016
![]() |
Matkalla Arhangaihin |
Matkan puolivälissä pysähdyimme syömään paikkaan, jossa on
rivissä useita samantapaisia pieniä ruokapaikkoja. Itse söin
lampaanlihakeittoa, joka on Mongoliassa yleinen ruokalaji, eikä maultaan
juurikaan eroa suomalaisesta lihakeitosta. Mongoliassa syödään muutenkin joka
aterialla joko naudan, lampaan, hevosen tai jakkihärän lihaa.
Pysähdyspaikan talorivien takana olivat ovettomat käymälät,
joissa seinän vieressä lankut seisomista varten ja niiden välissä aukko, johon
pitäisi osua…
Noin 100 km ennen Arhangaita teimme nopean vierailun
Karakorumin museoon, jossa on erinomainen läpileikkaus Mongolian historiasta.
Karakorum oli aikoinaan myös Tsingis Khanin hallintokaupunki ja nykyäänkin
Mongoliassa Tsingis Khanin perintöä vaalitaan monin tavoin.
Illaksi saavuimme FLOMin loppuvuodeksi vuokraamalle
kerrostaloasunnolle, jonne jäimme Mikan ja tulkin kansa yöksi. Asunnossa on
kolme isohkoa huonetta: keittiö, eteistila sekä erillinen WC ja kylpyhuone.
Asunto on turhankin lämmin, sängyn kovuus vain oudoksutti.
Keskiviikkona 9.11.2016
Aamutoimien ja –rukouksen jälkeen Mika Laiho lähti omaan
kokoontumiseensa ja me Orgilin kanssa menimme kirkolle sopimaan seuraavana
päivänä aloitettavasta koulutustapahtumasta, joten varten olin Mongoliaan
ensisijaisesti tullut. Kirkolla tapasimme miehen nimeltä Altankhuyag Ganbaatar,
joka kuuluu kirkon johtajistoon. Hän hoitaa kirkossa monia juoksevia asioita ja
ulkoisia järjestelyjä, pastori Idree, jota emme vielä ehtineet tavata,
keskittyy enemmän ihmisiin ja evankeliointiin. Kävimme neuvottelussa läpi viisi
päivää kestävän opetuskokonaisuuden ja minun osuuteni siinä. Hankaluudeksi
koin, että kaikki osallistujat eivät pysty olemaan kurssilla koko aikaa ja että
osa heistä ei ole paljoakaan Raamattua avannut, toiset hyvinkin paljon. Niillä
eväillä on siis tarkoitus kurssia pitää.
Koulutusjakso aloittaa ns. paimentolaisten raamattukoulun,
ja sen tarkoituksena on varustaa Arhangain provinssin alueilla toimivia
kristittyjä vastuunkantajiksi omilla alueillaan. Useassa pienessä yhteisössä kokoontuukin
jo pieni jurttaseurakunta, ja niiden vetäjiä tahdotaan nyt alkavassa
koulutuksessa auttaa. Jatkossa viitisen päivää kestäviä koulutuksia on
tarkoitus järjestää neljästi vuodessa.
Menimme neuvottelun jälkeen Orgilin kanssa syömään
Fairfield-hotelliin, jossa asuin vuonna 2011, kun kävin Mongoliassa edellisen
kerran. Täkäläisittäin hieno paikka ja ruokakin sellaista, johon länsimaissa on
totuttu. Kävimme Orgilin kanssa pitkää keskustelua mongolialaisten uskonnoista
ja esim. buddhalaisuuden ja samanismin vaikutuksesta. Minä puolestani koetin
selittää Suomen kirkon ja lähetysjärjestöjen sekä myös
kehitysyhteistyöhankkeiden suhdetta. Samalla koetimme seurata Amerikan
presidentin vaalin tuloksia.
![]() |
Mongolian symboli |
Illalla vierailimme Marjut ja Jaakko Tikkasen ja heidän
kolmen lapsensa luona. He ovat Lähetysyhdistys Kylväjän uusia
lähetystyöntekijöitä ja opiskelevat puolen vuoden ajan mongolian kieltä. Tunsin heidät kaikki entuudestaan, koska olin
opettanut heitä lähetyskurssilla. Tikkasten luo kävellessämme meidät yllätti
nautakarjalauma, joka juoksi pitkin katua.
Torstaina 10.11.2016
Tänään pidin
ensimmäinen opetusjaksoni. Itse koulutus alkoi juhlalla, johon oli tilattu mm.
hieno täytekakku ja muuta syötävää. Aloituksessa puheenvuoroja käytti useakin
ihminen. Tilaisuuden vetäjänä toimi Idree-pastori, joka myös esitteli eri
puolilta tulleita provinssia tulleita osallistujia. Opiskelijoita oli ehkä 25
eri puolilta Arhangain provinssia.
Alkujuhlan
jälkeen otettiin yhteiskuva kaikista osallistujista. Sen jälkeen kirkkosali
muuttui nopeasti opiskelutilaksi, kun penkkejä siirrettiin ja opiskelijoiden
eteen kannettiin pöydät. Kirkkosalin seinällä olevassa julisteessa luki
suomennettuna: ”Paimentolaiskansan raamattukurssi”. Saatoinkin puheessani
viitata siihen, että liikkeellä oleminen on hyvin raamatullinen periaate, sillä
Jeesuskin kehotti omiaan lähtemään liikkeelle ja kertomaan yhä uusille
ihmisille siitä, mitä hän on tehnyt ihmiskunnan puolesta.
Kerroin
ensimmäisessä opetustuokiossani Raamatusta yleensä, Raamatun kolmannen luvun
lopulla kerrotuista kerubeista ja leimuavasta miekasta näyttämässä tietä
Jumalan yhteyteen sekä yleensäkin siitä, miksi tarvitsemme Raamattua.
Koetin
seurata, miten kuulijat pysyivät mukana opetuksessani, mutta aivan varma en
asiasta ollut. Osa teki kyllä ahkerasti muistiinpanoja, joten ehkä muidenkin
mieleen jäi jotain olennaista.
Maakunnista
jopa 200 km:n päästä tulleet opiskelijat nukkuivat yöt siskonpedeillä kirkon
tiloissa.
Edellisestä
yöstä teki ajoittain tuskallisen kerrostaloasuntomme uskomattoman kova patja.
Koetimmekin tulkkini kanssa löytää torilta ja kaupoista jonkinlaista superlon-patjaa
pehmikkeeksi, mutta sellaista ei löytynyt. Ostin kuitenkin kaksi täkkiä, joiden
toivoin pehmittävän sänkyä yönä nukuttavampaan kuntoon.
Perjantaina 11.11.2016
Tänään kävin
opetuksessani läpi 1. ja 2. vuosisadalta Raamatun ulkopuolisia tekstejä, joissa
Jeesus tai kristityt mainitaan. Ajatuksena oli, että kuulijat voivat hyödyntää
niitä tietoja keskustellessaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka pitävät Jeesusta
vain satuolentona.
Kerroin myös
toisen kristillisen vuosisadan alusta säilyneestä Suetoniuksen kirjoituksesta,
jossa hän kutsuu Jeesuksen seuraajia
ihmiskunnan vihollisiksi. Hän teki niin, koska kristityt eivät suostuneet palvelemaan
Rooman jumalia ja siten vahingoittavan koko Roomaa. Kysyin kuulijoilta, oliko
heillä vastaavaa kokemusta siitä, että kun he ovat tahtoneet tulla
kristityiksi, heille on sanottu, että henget voivat suuttua siitä. Suunnilleen
kaikki nyökkäsivät ja jotkut kertoivat myöntymisensä ääneenkin. Näin Suetoniuksesta
tulikin ajankohtainen myös mongoleille, joiden keskuudessa samanismi on
yleistä.
![]() | |
FLOM-M 15 vuotta |
Juhlassa
Mika Laihokin puhui monien paikallisten lisäksi, joihin kuului myös vammaisten
edustajia. Jaakko Tikkanen toi myös tervehdyksensä juhlaan uutena Arhangaihin
muuttaneena suomalaisena. Juhlassa Tikkasten perheestä olivat Marjutin ja
Jaakon lisäksi mukana myös heidän kolme tytärtään.
Minut kutsuttiin yllätyksekseni kakunleikkausseremoniaan. Me siis
kumpikin leikkasimme eteemme tuodusta isosta täytekakusta ensimmäiset palat.
Sen jälkeen minua pyydettiin vielä sanomaan jonkinlaiset tervehdyssanat
juhlaan. Olihan siinä onneksi puoli minuuttia aikaa miettiä sanottavaa.
Meikäläisittäin
juhlassa erikoista olivat pienet yksityiskohdat. Minäkin sain esimerkiksi
kutsukortin juhlaan, ja ovella rintaani pantiin ruusuke, jossa oli juhlan nimi.
Seinillä oli myös kuvia ja esitteitä työstä. Tilaisuudessa oli varsinaisen
tanssiesityksen lisäksi myös pienet tanssit, ja osa juhlavieraista kävikin
pyörähtämässä lattialla valssin ja jonkun muunkin laulun tahtiin.
Lauantaina 12.11.2016
Opetus
kirkolla alkoi aamulla klo 9. Kerroin Jeesuksesta esikuvanamme ja siitä, miten
hän erosi aikansa opettajista. Otin myös yhden harjoituksen Raamatun tutkimisen
metodista Martasta ja Mariasta kertovien jakeiden avulla. Kaiken kaikkiaan
neljän oppitunnin aikana kovin paljon en päässyt eteenpäin aiheessa, mutta
parasta lieneekin edetä kuulijoiden tahdissa.
Raamattukurssille
osallistui tänään jo noin 30 henkeä useasta eri seurakunnasta, kaukaisimmat
olivat tulleet 200 km:n päästä. Osallistujamäärää pidettiin suurena.
Illalla
vesi lakkasi tulemasta hanasta, joten WC tuoksui aamulla jo aika lailla. Mika Laiho
sopi, että menisimme Tikkasille aamusuihkuun, mutta aamulla vettä alkoikin onneksi
tulla jälleen. Olimme kuitenkin sopineet Tikkasille menosta, joten ulos
lähdimme. Siellä tuiskutti kovasti, ja läheiset vuoret olivat saaneet kauniin
valkean peitteen ylleen. Otin pari kuvaa siitä maisemasta.
Sunnuntaina 13.11.2016
Kirkossa
saarnasin 10 neitsyestä. Lapsiryhmä lauloi ja jopa lausui ääneen koko
Apostolisen uskontunnustuksen.
![]() | |
Lapset kirkossa |
Messun
jälkeen oli ruokailu, ja jäin tulkin välityksellä keskustelemaan joidenkin
raamattukurssilla mukana olevien kanssa.
Pastori
Idree kertoi, että suunnitellut saarnareissut lähiympäristöön oli peruttu
lumentulon vuoksi, koska autoissa ei ole
vielä talvirenkaita. Se oli minulle helpotus, sillä monen huonosti nukutun yön
jälkeen iltapäivän lepo on tarpeen. Niinpä nukuinkin asunnolla parisen tuntia.
Illalla
kävin Orgilin kanssa läpi huomista opetustani, ja hän halusi selvennystä
tiettyihin Power point –teksteihini. Keskustelusta tulikin pitkä.
![]() | |
Orgil-tulkki |
Maanantaina 14.11. 2016
Ulkona oli 22 astetta pakkasta eikä vettä tullut hanoista. Vettä
ei tullut kirkolle eikä lähettien asuntoihinkaan. Emme olleet edellisen yön
varoituksesta huolimatta ottaneet talteen vettä, jota oli alkanut tulla illalla.
Monia asioita näköjään pitää itsestään selvinä, kuten veden tulemista hanoista!
Hankalaa on sekin, että lähin toimiva WC on Fairfield-hotellissa 1.5 km:n
päässä.
Päivän neljä oppituntia menivät nopeasti, enkä ehtinyt
läheskään kaikkea, mitä oli tarkoitus. Viimeisen opetusjaksoni päätteeksi sain
kiitokseksi punertavan mongoli-paidan, kuivattua jakinlihaa, avaimenperän sekä
joulukuusen koristeeksi tarkoitetun jurtan.
Veden loppuminen oli koko ajan ongelmana. Niinpä kävelimme
Orgilin kanssa jälleen 1.5. km Fairfield-hotellille, jossa vesikatkos oli
jäänyt omaa asuinaluettamme paljon lyhyemmäksi.
Vettä alkoi tulla klo 18 jälkeen, ja tällä kertaa otimme
sitä talteen astioihin. Vahingosta näyttää oikeasti viisastuvan.
Tiistaina 15.11.2016
Tänään on vapaapäivä, ainakin siinä mielessä, ettei ole
opetusta.
Orgil lähti bussilla kohti Ulaanbaataria. Jälleen yöllä oli
veden tulo katkennut, joten kävin aamulla kahvilla Fairfieldissä ja myös
vessassa.
![]() |
Ankhaa toimistossaan |
Mika Laiho kertoi säätiedotuksen luvanneen kovaa tuulta,
joten tiet voivat tukkeutua lumesta. Siitä syystä päätimme aikaistaa
paluumatkaa ja lähteä jo torstaina Ulaanbaatariin.
Vettä alkoi tulla varsin myöhään illalla. Laitoimme sitä
jälleen talteen astioihin.
Soitin Suomeen äidilleni, joka vietti 88-vuotispäiväänsä.
Keskiviikkona 16.11.2016
Tänään netti ei toiminut, mutta onneksi saimme vettä
hanoista.
Mikalta kyseltiin mongolian
kieliopin kiemuroista. Kun opettaja opettaa kieltä englannin kautta,
ymmärtämisvaikeudet kasvavat siitäkin syystä, että suomen kielessä olisi jo
valmiina vastaavia muotoja kuin mongolian kielessä mutta joita ei taas
englannin kielessä ole. Siksi suomalaisittain yksinkertaisetkin kielioppimuodot
saattavat tulla englannin kautta selitettyinä vaikeiksi.
![]() | |
Jurtan oviaukko on aina etelään |
Iltapäivällä oloni alkoi huonontua. Mika oli kuitenkin
luvannut mennä illaksi kylään ja syömään Idree-pastorin kotiin. Ruokana oli
riisiä ja iso annos hevosen lihaa. Tunsin, että kuume on nousussa, mutta
syömättäkään ei voinut olla, joten koetin saada ruoan syötyä edes kohtuullisen
asiallisesti. Sen jälkeen Idreellä oli useita kysymyksiä Raamatusta sekä
luterilaisten ja baptistien eroista. Koetin vastata parhaani mukaan.
Torstaina 17.11.2016
Yöllä, ehkä kolmen maissa tuntui, että kuume laski. Aamulla
pakkasimme tavarat, joita tilaamamme kuljettaja tuli hakemaan. Koetin torkkua
ajon aikana mahdollisimman paljon. Lumimyräkkä ei ehtinyt saavuttaa meitä,
joten noin seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen 500 km:n matka Ulaanbaatariin oli
taittunut.
Perjantaina 18.11.2016
Ilmeisesti Arhangain kovan nukkumisalustan vuoksi iskias on
vaivannut jo muutaman päivän aika lailla. Särkytablettien avulla voin nukkua
jotenkin.
Lähdimme Mikan kassa tutustumaan kauppoihin. Norjalaisten
omistamassa kaupassa myydään paikallisia villatuotteita. Otin niistä kuvia, ja ostin
muutaman kaulahuivinkin kotimaahan katsastettaviksi.
Iskias pahentui niin paljon, etten saanut unta, joten aikani
kuluksi lyhensin sunnuntain saarnaani ja lähetin sen Saina-pastorille.
Lauantaina 19.11.2016

Illalla olo huononi ja kuumettakin oli 38. Yskäkin yltyi.
Sunnuntaina 20.11. 2016
Flunssa jatkui pahana ja sovimme, että jään asunnolle
levähtämään. Ulkona parvekkeemme mittarissa pakkasta oli 27 astetta. Joten
saarnani jäi pitämättä. Koetin levätä.
Lähetin myös twaarnan tuomiosunnuntain tekstistä aamuyöstä
twitteriin.
Maanantaina 21.11.2016
Flunssainen olo jatkuu. Mika Laiho meni toimistolle, minä
jäin potemaan flunssani.
Tänään ongelmana on ollut äänen häviäminen. Taitaa olla myös
virusta mukana.
Tiistaina 22.11.2016
Flunssainen olo jatkui vielä tiistainakin, mutta päätimme
lähteä Mika Laihon kanssa sovittuihin tapaamisiin. Ajoimme radiotalolle, jossa
tapasin Batjarkalin, radiotalon johtajan. Hän oli puhelias, mutta mukava mies,
jolla oli viisaita ajatuksia. Hänen mukaansa kristinuskon suosio on Mongoliassa
monen nousuvuoden jälkeen laskussa. Ongelmana on hänen mukaansa nuorten ja
keskiluokkaisten ihmisten tavoittaminen. Siinä kristityt ovat hänen mielestään
epäonnistuneet. Hänen mielestään myös evankelioiminen on vähentynyt.
Koreankin kirkkojen tilanteesta Batjarkal tuntui tietävän
paljon. Hän kertoi kirkkojen ongelmana olevan se, että kristinusko on siellä
rakentunut konfutselaiselle perustalle. Siitä seuraa, ettei vanhempia voi
arvostella, ja jos joku arvostelee, aiheesta tai aiheetta, tämä eristetään.
Niinpä syntyy useita pieniä kirkkoja, ja vastaavasti myös ovet ovat auki
harhaopettajille, jotka yleensä vaativat sitä, ettei heidän johtajuuttaan
aseteta kyseenalaiseksi. Konfutselaisessa kulttuurissa sellainen vaatimus myös
toimii. Batjarkalin mukaan myös Mongoliassa ongelmana on se, että vähän
koulutusta saaneet, maaseudun ihmiset, eivät oma-aloitteisesti ryhdy mihinkään
erityiseen, vaan jonkun korkeamman tahon edustajan on käskettävä heitä, jolloin
he tottelevat. Näin ihmisiä voi helposti johtaa harhaan.
![]() | |
Kirjakaupassa |
Menimme seuraavaksi kristilliseen kirjakauppaan, josta
löytyi myös oma rukousta käsittelevä mongoliaksi käännetty kirjaseni. Pohdimme
kaupan omistajan kanssa, mitä kirjoja hänen mukaansa tarvittaisiin ja mitä ehkä
omasta tuotannostani voitaisiin saattaa mongolian kielelle. Asia jää
jatkopohdintaan.
Kipeä olotilani jatkui, ja otin monta parasetamoli-tablettia.
Myös yötä vasten oli otettava kaksi tablettia, jotta voisin nukahtaa.
Keskiviikkona 23.11.2016
![]() |
Luterilaisia koolla |
Iltapäivällä Kylväjän Mongolian toimiston vierashuoneeseen
kokoontui alueella toimivien luterilaisten kirkkojen edustajia. Mongoliassa ei
ole toistaiseksi omaa luterilaista kirkkoa, mutta maassa toimii sekä
paikallisia luterilaisia pastoreita että lähetystyöntekijöitä Suomesta,
Norjasta ja Yhdysvalloista. Kävi ilmi, että Mongoliassa on nykyään noin 50
moskeijaa, joiden rakentamista turkkilaiset ja arabit ovat tukeneet. Niiden
lisäksi lienee myös 20-30 epävirallista moskeijaa. Silläkin rintamalla käydään
siis kovaa taistelua ihmisten sieluista.
Torstaina 24.11. 2016
![]() |
Toimiston väkeä |
Illaksi menimme amerikkalaisten Bakerin luo viettämään
kiitospäivän ateriaa. Mukaan tuli myös lähetyslentäjä Roy Rissanen. Bakerien
kotona oli monia kazakstanilaisia ja myös Mongoliaan tullut pastori Ole
Kullerud Norjasta. Hän opettaa paikallisessa oppilaitoksessa Raamattua teologiaa
opiskeleville.
Bakerit tarjosivat ruoksi kanaa ja paistettua lammasta.
Jälkiruokana oli jäätelöä ja kurpitsapiirakkaa, jota nyt ensimmäistä kertaa
pääsin maistamaan.
Illan ohjelmassa oli paitsi laulua myös puhutteleva
ohjelmanumero. Sitä varten jokainen läsnäolija sai viisi jyvää, joiden avulla
piti kertoa viisi asiaa, joista on kiitollinen. Viisi jyvää tulee siitä, kun
ensimmäiset kristityt saapuivat Amerikkaan, ja puolet heistä kuoli nopeasti
ravinnon puutteeseen. Jossain vaiheessa ruokaa säännösteltiin niin, että kukin
sai vain viisi jyvää ruoakseen.
Perjantaina 25.11.2016
![]() |
Matkalla Mandalgoviin |
Perille päästyämme menimme aluksi Mika Laihon asunnolle,
jossa on olohuone, pieni keittiö, pieni vessa ja makuuhuone. Kävin nopeasti
läpi puheitani, ja päätin alkaa Pyhän Hengen opettamisesta. Aikataulu oli
aikaistunut ylimääräisen vapaapäivän vuoksi. Kuulijoita tuli useasta eri
seurakunnasta, noin 25 henkeä. Aloitimme opetukset klo 15 ja päätimme klo 18.
Shuvda tulkkasi sujuvasti. Sitä ennen seurakunta oli järjestänyt ruokailun,
jossa söimme lammaskeittoa.
Lauantaina 26.11. 2016
Opetukset alkoivat klo 10. Opetin armolahjoista. Opetusta
kesti noin puoli kuuteen illalla. Välissä oli tunnin ruokatauko. Yleensä 45
minuutin opetusten jälkeen pidin vartin tauon.
Olin käynyt Mandalgovissa edellisen kerran viitisen vuotta
aikaisemmin, mistä syystä tunnistin ulkonäöltä joitakin kuulijoista. Joku
heistä tuntui ilahtuvan, kun muistin heidän nimensäkin.
Päivän erikoisuuksiin kuului se, että tauolla eräs vanha
mies toi minulle pienen pullon, mutta en ollenkaan ymmärtänyt, mitä minun
pitäisi sillä tehdä. Hän kertoi elekielellä jotain siitä, joten kiersin korkkia
hieman ja koetin haistella sitä. En vieläkään ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
Kysyin avuksi tulleelta Mikalta, onko pullo tarkoitettu minulle lahjaksi, mutta
hän sanoi, ettei niin ollut, vaan että minun pitäisi antaa se takaisin.
Kiireessä niin teinkin ja tietenkin mokasin eli annoin pullon takaisin
vasemmalla kädelläni. Mies palautti pullon, ja sen jälkeen tajusin ojentaa sen
hänelle oikealla kädelläni. Kiitin kovasti niillä harvoilla mongolian sanoilla,
joita osaan, ja hän näytti tyytyväiseltä. Mies meni sen jälkeen muidenkin
luokse, ja vasta silloin ymmärsin, mitä minultakin oli odotettu. Pullon vastaan
ottaneet aukaisivat korkin, ottivat sieltä ainetta sormeensa ja panivat sitä
nenäänsä. Aine oli kuulemma jonkinlaista nikotiinin tiivistettä.
Illalla kävimme kolmistaan syömässä pienessä hotellissa,
johon tulkkimme on majoittuneena.
![]() |
Bussi odottaa |
Sunnuntaina 27.11.2016
Jumalanpalvelus alkoi klo 11. Saarnasin Ensimmäisen adventin
tekstistä juuri adventista puhumatta, sillä Mika Laiho oli ehtinyt kertoa,
ettei täällä kirkkovuosi-käsitettä juurikaan tunnetta. Puhuin siis adventtia
mainitsematta joulun lähestymisestä ja siihen valmistautumisesta. Jeesus tahtoo
tulla luoksemme aasilla eikä sotaratsulta, jottei kenenkään tarvitsisi pelätä
hänen tuloaan.
Kello 14 lähti bussi kohti Ulaanbaataria. Nousimme Shuvdan
kanssa siihen, ja hyvästelimme seurakunnan vetäjäpariskunnan sekä Mika Laihon.
Matkalla kyselin Shuvdalta kaikkea mahdollista elämästä Mongoliassa.
Bussimatkaa kesti viitisen tuntia, ja siitä vielä parisen tuntia, ennen kuin
pääsin majapaikkaani.
Maanantaina 28.11.2016
Kello herätti 05.10. Kävin suihkussa, ja pakkasin tavarat.
Kuski tuli koputtamaan ovelle sovitusti kuudelta. Liikenne oli hiljaista, joten
olimme lentokentällä jo vähän oli puoli seitsemän. Moskovaan lento kesti
seitsemän tuntia. Parin tunnin odottelun jälkeen lähti Finnairin kone Helsinkiin.
Kone oli perillä 13.30, ja taksi Korsossa 14.11. Sitten olikin jo aika laittaa
sauna päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)