perjantai 13. tammikuuta 2017

Naimattomana lähetystyössä



Hanna Lindberg kirjoittaa Opas lähetyselämään -kirjassa:



Jumalan kuva toteutuu suhteessa



Meidät ihmiset on luotu olemaan Jumalan kuvina tässä maailmassa.  Ominaista tälle kuvana olemiselle on suhteessa ja yhteydessä oleminen Jumalaan. Luomiskertomus avaa myös toista Jumalan kuvana olemisen erityispiirrettä. Ihmiset on luotu miehiksi ja naisiksi, kantamaan ja heijastamaan Jumalan kuvaa itsessämme sukupuolemme kautta. Sukupuolten toisiaan täydentävä erilaisuus on keskeinen osa Jumalan kuvaa. Jumalan tarkoittama ihmisyys tulee myös ilmi sukupuolten välisessä yhteydessä. Oman sukupuolensa edustajana, miehenä ja naisena oleminen ja eläminen on uskollisuutta Jumalan luomistyölle ja osa Jumalalta tulevaa kutsumusta. Avioliitossa sukupuolielämän myötä miehen ja naisen yhteys toisiaan täydentävänä parina toteutuu syvällä tavalla. Myös ystävyyden ja lähimmäisyydestä nousevan vuorovaikutuksen ja kumppanuuden kautta voi olla täydentävänä vastinparina sekä saamassa itselle että antamassa toiselle sukupuolelle.

Kuuliaisuus Jumalan sanalle ja tahdolle vapauttaa ihmiset olemaan hyviä lahjoja Jumalalle ja toisille ihmisille. Synnin seurauksena sekä sukupuoli-identiteettimme että elämämme sukupuolemme edustajina on haavoitetun ja vajavaisen ihmisen elämää. Synti johtaa salaamiseen ja häpeään. Langenneina ihmisinä pakenemme Jumalan ja toisten ihmisten läheisyyttä. Emme elä avoimessa ja suorassa suhteessa Jumalaan ja toisiimme, vaan vieraannumme itsestämme ja toisista. Meissä on edelleen Jumalan kuva, mutta synti ja sen seuraukset kätkevät sen. Kristittyinä meidät on kutsuttu elämään Jumalan mielen mukaista elämää hänen nimelleen kiitokseksi ja kunniaksi. Jumala tahtoo meidän elävän tunnustaen syntimme ja uskoen Jeesuksen täydellisen sovitustyön omalle kohdallemme.


Naimattomana kutsumusta toteuttamassa


Avioliitto ei tee ihmisestä Jumalan kuvaa, vaan Jumala. Myös naimattomat kantavat Jumalan kuvaa yhtä täydesti kuin naimisissa olevat ja heidät on samalla tavalla kutsuttu yhteyteen ja suhteeseen Jumalan ja toisten ihmisten kanssa. Kristittyinä identiteettimme ei perustu sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai siviilisäätyyn, vaan sen pohjana on Jumalan lapseus. Olemme luotuja ja lunastettuja. Tämä on ihmisarvomme perusta, josta käsin elämme kutsumustamme naimattomana tai avioliitossa, kristittynä omassa yhteisössämme tai lähetettyinä toiseen kulttuuripiiriin tai yhteisöön.
Syystä ja toisesta kaikki eivät toiveista ja halustaan huolimatta avioidu. Monelle kutsu lähetystyöhön tuntuu liian suurelta haasteelta yksin vastattavaksi. Tuntuu myös epäoikeudenmukaiselta, että naimattomuuden tähden menettäisi mahdollisuuden sekä perheeseen että lähetystyöhön lähtemiseen. 

Läheteistä suuri osa on naimattomia naisia. Oli naimattomuus vapaaehtoista tai vastentahtoista, sen seurausten kanssa joutuu elämään myös lähetyskentällä. Monissa kulttuureissa avioliitto ja perhe ovat vahvasti elämän perusrakenteita. Naimattomalta kysytään suorasukaisesti hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä puolison olemassaolosta ja syistä naimattomuuteen. Monissa kulttuureissa naimattomuus nähdään ongelmana, joka halutaan ratkaista ja auttaa lähettiä asiassa. Myös intiimejä kysymyksiä saatetaan esittää niin lähettäjien suunnalta kotimaasta kuin työalueella paikallisten toimesta. Lähetti joutuu ratkaisemaan miten vastata ja reagoida vieraiden tungettelevilta tuntuviin kysymyksiin.
Itsetuntemus ja omista haavoista ja motiiveista selvillä oleminen on tärkeää kaikille kristityille, mutta erityisesti lähetystyöhön lähtevälle ja siinä kutsumustaan toteuttavalle. Kannattaa selvittää lähteekö syyllisyydestä tai velvollisuudesta vai pakeneeko elämässään jotain, esim. avioliiton tai naimattomuuden ongelmia. 

Rekrytointi- ja koulutusvaiheessa sekä lähettihuollon kautta nämä kysymykset olisi tärkeää saada käsittelyyn ja löytää niihin tarvittaessa ulkopuolista vertaistukea tai asiantuntija-apua. Tilanteessa, jossa kristillinen usko ja kirkon opetus eivät ole vielä vakiintuneet, lähetin omalla elämällään antama esikuva kristillisessä avioliitossa tai naimattomana elämisestä on hyvinkin merkittävä.

Sekä työalueella että kotimaassa lähetin rooli saattaa eristää muista ja pitää erillään mahdollisista puolisoehdokkaista. Kotimaassa uraa ja elämää rakentavan ja ulkomaille vievään lähetyskutsuun vastanneen on hyvin vaikea yhdistää elämäntehtäviään toimivalla tavalla. Monella työalueella kieli, kulttuuri, koulutustaso, miehen ja naisen roolit jne. pitävät huolen, ettei tasaväkistä kohtaamista saati avioliittoa voi ajatella. Kumppanin löytyminen on aina iloinen asia, myös naimattoman lähetin kohdalla. Lähettävän järjestön on hyvä jo etukäteen määritellä ja saattaa lähettien tietoon millä edellytyksillä työtä on mahdollista jatkaa avioitumisen jälkeen ja miten uudessa tilanteessa toimitaan.


Kutsuttu kokonaisvaltaiseen lähetyselämään 


Tungettelevien kysymysten, sosiaalisen erilaisuuden ja seksuaalisten tarpeiden kanssa on mahdollista oppia elämään. Lähetystyössä toimimisessa on myös valtavasti antoisia puolia ja ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Uuteen kulttuuriin sukeltaminen ja kutsumuksen toteuttaminen ovat rikkaus ja elämän mielekkyyden kannalta valtava lahja. Yksinäisyyden ja kuulumattomuuden tunteet ovat kuitenkin erittäin yleisiä lähetystyöntekijöiden keskuudessa siviilisäädystä riippumatta. Varsinkin naimattomat lähetit joutuvat etsimään vastauksia kysymyksiin siitä mihin kuulua, kenelle on tärkeä ja rakas, kenen kanssa jakaa elämänsä jne.

Oman seksuaalisuuden, mieheyden ja naisellisuuden ja omien tarpeiden kieltäminen ja korvaaminen (yli)hengellisyydellä on saattanut olla hyväksytty tai helpolta tuntuva ratkaisu. Jumalan luomistyön ja Jumalan kuvana elämisen näkökulmasta se ei kuitenkaan ole rakentava tai Jumalan mielen mukainen keino. 

Jotkut odottavat vuosia Jumalan ihmeenomaisesti johdattavan puolison. On myös liiankin helppoa uppoutua työhön ja kiireen avulla pitää omia tarpeita ja ihmisyyttä sivussa. Naimattomalta työntekijältä saatetaan myös lähetystyössä odottaa ja jopa edellyttää suurempaa joustavuutta esim. työaikojen ja -määrän suhteen, koska tällä ei ole puolisoa tai lapsia huollettavana. Elämän kapeutuminen vain työnteoksi on epätervettä sekä työssäjaksamisen että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Myös perheettömät lähetit tarvitsevat työlle vastapainoa ja lepoa tuovia ihmissuhteita ja harrastusmahdollisuuksia.


Kutsuttu Jumalan lapseuteen


Ne, joille naimattomuus ei ole kutsumus tai jotka eivät ota sitä annettuna osana lähetyskutsumusta, joutuvat ratkaisemaan miten elää yksinäisyyden kanssa. Monet naimattomat lähetit käyvät välillä suurta kamppailua kaipauksen, odotuksen ja pettymysten kanssa, jotta elämä ei kaventuisi vain yhden asian ympärille. Sanotaan, että ihmisillä on kaksi ongelmaa: naimattomuus ja avioliitto. Kaikissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa suurin haaste onkin elää rehellisenä sekä läpinäkyvänä itsensä ja Jumalan edessä. Siviilisäädystä riippumatta houkutus sivuuttaa avoimuus elämän kivun, oman syntisyyden ja heikkouden sekä niiden seurausten suhteen on suuri. Kohtaamisen ja toisten tarvitsemisen sijaan tuntuu helpommalta paeta Jumalaa ja lähellämme olevia ihmisiä. 

Niin lähetystyössä kuin muussakin hengellisessä työssä kaksoiselämän houkutus ja vaara on suuri. Vastuullisen työn vaatimukset ja näkyvän aseman tuomat odotukset voivat myös eristää muista ja johtaa siihen, että suorittaminen ajaa rehellisten ja avointen suhteiden edelle niin suhteessa Jumalaan kuin toisiin ihmisiin. Nettiaikakaudella nopeasti tunnetarpeisiin vastaava viihde ja kontaktit ilman sitoutumista ja vastuuta ovat vain klikkauksen päässä. Oman tietokoneen yksityisyydessä on valitettavan helppo rakentaa kaksoiselämää, jossa henkinen kohtaaminen tapahtuu keskustelupalstoilla ja seksuaaliset tarpeet tyydytetään pornosivuilla. Ei ole Jumalan tahto ja tarkoitus sen enempää naimattoman kuin avioliitossakaan elävän kohdalla, että omia tarpeita tyydytetään itsekkäästi keinoilla, jotka eivät kestä päivänvaloa. Tämä kuluttaa niin lähetin, perheen kuin koko työyhteisönkin voimavaroja ja pahimmillaan sairastuttaa.

Dynamiikka, joka nousee sukupuolten täydentävästä vastakkaisuudesta, on olemassa ja vaikuttamassa kaikissa miesten ja naisten välisissä suhteissa. Myös työyhteisössä, jossa on sekä naimattomia että naimisissa olevia miehiä ja naisia, seksuaalisuus säilyy ja ilmentää osaltaan sitä rikkautta ja siunausta jonka Jumala on kätkenyt miehen ja naisen erilaisuuteen. Parhaimmillaan tämä tuo monipuolisuutta ja energiaa työyhteisöön, mutta aina on myös pieleen menon mahdollisuus ja rajat saattavat ylittyä väärällä tavalla, jos lähetit eivät ole itse selvillä vesillä naimattomuutensa tai avio-ongelmiensa kanssa. 

Kristittyinä identiteettimme ei ole siviilisäädyn, lähetystyöntekijän roolin tai minkään muunkaan aseman varassa, vaan Jumalan lapseudessa. Tästä nousee toivon näkökulma kaikenlaisiin elämäntilanteisiin. Sekä naimisissa olevia että naimattomia Jumala haluaa kasvattaa lähelleen ja lähellään. Hän tekee näin sekä avioliiton että naimattomuuden kautta. Mahdollisuus kokea rakkautta, kasvaa ihmisenä ja olla Jumalan valtakunnan työssä ei ole sidottu parisuhteeseen vaan Jumala-suhteeseen. 


Lue lisää: 

Yksin lähteneen lähetin kokemuksia (Kylväjä-blogissa)

Sinkkuna lähetystyöhön. Yksin lähteneiden kokemuksia (Kylväjä-blogissa).

Sinkkuna lähetystyöhön (Kylväjä-lehdessä) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)