maanantai 30. tammikuuta 2017

Rohkea Julia löysi täyteläisen elämän

Pietarilainen Julia Majans on elämän tien kulkija kahdella tapaa. Niistä ensimmäinen osoittautui pettäväksi, kun taas toisen varaan hän on laskenut koko elämänsä.

Teksti ja kuva: Niko Seppä


”Olen rohkea nainen”, Julia Majans, 78, kommentoi valmistautuessaan haastatteluun pietarilaisessa Pyhän Johanneksen seurakunnassa juuri päättyneen ehtoollisjumalanpalveluksen jälkeen.
Rohkeutta häneltä onkin kysytty jo pienestä pitäen. Se selviää naisen kertoessa tarinaansa.
Toisen maailmansodan aikana Leningradin, nykyisen Pietarin, kohtalosta taisteltiin. Kaupunki joutui piiritykseen, joka kesti syyskuusta 1941 tammikuuhun 1944. Piirityksen aikana kuoli yli 600 000 ihmistä.
Julia Majans oli vasta lapsi, kun kahden suurvallan, Neuvostoliiton ja Saksan, välienselvittely kävi kiivaimmillaan.
”Olin aika pieni tyttö silloin, ja minulla on aika vähäiset muistot, mitä on olla piiritettynä. Olin Pietarissa kaksi ensimmäistä piirityksen vuotta”, Majans kertoo.
”Kuten ehkä jotkut tietävät, Leningradissa oli järjestetty Elämän tie, jota pitkin asukkaita evakuoitiin läpi Laatokan”, hän aloittaa jännittävästi.
Kesäaikaan liikennöinti tapahtui laivoilla. Talvisin kyseessä oli noin 30 kilometrin pituinen jäätie. Viranomaiset organisoivat autokaravaaneja, jollaisen mukana myös 5-vuotias Jamans perheineen pääsi turvaan pommituksilta talvella 1943.
Jumalan ilmeinen varjelus haastateltavan ja perheensä elämässä välittyy vuosikymmenten takaisista tapahtumista.
”Meidän edellämme mennyt auto, ja jäljessämme tullut auto putosivat jään alle, mutta meidän automme säästyi”, Majans muistelee kohtalokasta matkaa.
Julia Majansin molemmat vanhemmat ovat juutalaisia. Inkerin kirkkoon kuuluvassa Pyhän Johanneksen seurakunnassa käy myös monia, joiden vanhemmista vain jompikumpi on juutalainen.
Mitä Majansille merkitsee olla juutalainen, ja uskoa Jeesukseen?
”Olla pelkkä juutalainen on vähän kuin olisi puolikas jotain. Silloin kun tulin uskoon, se merkitsi minulle täyteläistä elämää. Nyt kun uskon Kristukseen, tiedän, että Jumala on aina lähelläni.”
Hän kertoo vierailleensa Israelissa kerran. Matkan sisältöön kuului muun muassa vierailuja Raamatun paikoissa, via Dolorosan kulkeminen ja kipuaminen vuorelle, jossa rukoiltiin.
”Kävin myös seurakunnassa, jonka nimi on Juutalaiset Kristuksen puolesta, ja se on olemassa vieläkin”, hän kertoo.
Pyhän Johanneksen seurakuntaan Julia Majans tutustui kutsun esittäneen henkilön kautta. Vuosi sitten lähellä sijaitsevassa Pyhän Marian seurakunnassa järjestettiin Pietarissa perinteiseksi tullut Loppiaisillat-festivaali.
”Tapasin siellä tutun naisen. Hän kutsui minut tähän seurakuntaan.”
”Venäjällä tapahtuu aika usein, että seurakuntia syntyy, ja niitä lakkaa. Niin minäkin olen käynyt elämäni aikana useissa seurakunnissa”, Majans valottaa.
”Mutta kun tutustuin tähän seurakuntaan, en lähde täältä enää minnekään”, hän sanoo tyytyväisenä.
Julia Majans harkitsee aloittavansa tänä vuonna uuden harrastuksen: suomen kielen opiskelun. Kun haastattelija toteaa, että vielä ikääntyneenäkin voi aloittaa uuden harrastuksen, hän naurahtaa iloisesti suomeksi: ”Kiitos! Kiitos!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)